maanantai 6. lokakuuta 2014

Suosiako suomalaista vai saksalaista?

Kävin viime viikolla Tampereentien Prismassa. Ja miten olinkaan unohtanut kuinka synkkiä paikkoja isot automarketit ovatkaan. Tulin hyvin nopeasti siihen lopputulokseen, että taidankin arkisin asioida vain Lidlissä.

Lidlistä saan kaikki päivittäiset kodin tarpeet sekä ruoka-ainekset, yleensä myös edullisemmin, vaikka ”rismasta” saisikin ”poonusta”. Ja nyt kuulenkin jo kun lynkkauspartio kokoontuu pihamaalla, kohta lentää ensimmäinen kivi ikkunaan, mutta kehoitan miettimään hetken, asia ei ole ollenkaan niin mustavalkoinen.

piirros vanhasta saksalaisesta sotilaasta
Saksalaiset tulivat tänne pilaamaan kaiken.

Minulla on käytössäni tietty määrä rahaa. Ja siitä tietyn osan pistän suustani alas. Jos käytän arkiruokaani ja vaikkapa vessapaperiin enemmän rahaa, se on jostain muualta pois. Vaikka saisikin sitä helvetin poonusta. Eikä se raha ole pois minun seuraavasta ulkomaanmatkastani, verimetalleista askarrellusta älypuhelimestani tai rapakon takana tuotetuista digitaalisista sisällöistä. Niistä en luovu, vaikka voisin toki muuta väittää hurskastellessani. Se raha olisi pois paikallisen yrittäjän taskusta. Ja nythän te kysytte, että mitäs helvettiä.

Sehän olisi suoraan pois usein nauttimastani tuopillisesta paikallisen panimon paikallista olutta. Paikallisen kahvipaahtimon tuotokset vaihtuisivat siihen, mitä Inex Partners sattuu tarjoamaan. En ehkä enää haukkaisi paikallisen yrittäjän kortteliravintolassa heidän itse jauhamastaan jauhelihasta valmistettua hampurilaista. Ja silloin kun vielä menisin ravintolaan, menisin varmaan jonnekin Osuuskaupan paikkaan, koska saisi poonusta ja sitten voisi olla vielä S-Korttitarjouksiakin.

Eräs sukulaiseni oli aikoinaan eräässä osuuskaupan ravintolassa kehunut punaviinikastiketta. Hänen miehensä oli tähän tokaissut että samaa pönttökastiketta se on kuin heillä työpaikan ruokalassa. Osuuskaupan osuuskunta-ajatus ei enää oikein konkretisoidu. Hinnat ovat kovat ja varsinkaan yksinäinen ihminen ei paljoa poonuksista kostu. ABC-, eli aakkosasemat ovat hyvä esimerkki nykytilanteesta. Kun riittävän vankka asema oli saavutettu, on laatu menny alas samalla kun hinnat ylös. Vaikka luulisi että iso ketju saisi mittavat synergiaedut, on ketjupaikoissa usein kalliimpaa kuin persoonallisissa pikkupaikoissa. Vuosia sitten, silloin kun Halikossa oli vielä ABC, olimme työkaverini kanssa siellä lounastamassa. Tulimme siihen tulokseen, että eineslihapullia saa kyllä Prismastakin, lounaalla oli kuitenkin hintaa 9 euron nurkilla. Tarkkaa hintaa en muista, mutta Salon alueella se oli siihen aikaan kalleimmasta päästä. Sen jälkeen emme kyseisessä paikassa lounastaneet. Eikä ilmeisesti kovin moni muukaan kun purkivat mokoman kokonaan.

Kippaisinko siis rahani suoraan Osuuskaupan pohjattomaan kassaan, jotta saataisiin lisää Prismoja Pietariin vai säästänkö päivittäisissä menoissani, jotta voin viikonloppuisin asioida paikallisten yrittäjien persoonallisissa paikoissa. Vai istunko samaan pöytään Apsi-apinan kanssa ja syön einestä silloinkin kun haluaisin jotain parempaa.

Sen lisäksi, että Lidl on saanut sovitettua konseptinsa paremmin suomalaisiin tarpeisiin, siellä asioinnissa on myös kapinahenkeä. Kahden jättiläisen duopoli ei kuulu terveeseen markkinatalouteen. Eikä varsinkaan tee hyvää kuluttajan kukkarolle. Ruoka ei ole kallista ainoastaan silloin kun kaupan ala itse teettää tutkimuksen.

Ja minä olen nyt valintani tehnyt. Lidl on sitäpaitsi lähempänä, eikä siellä tarvitse taapertaa kilometriä maitotölkin takia. Valikoima on pieni, mutta toisaalta se myös helpottaa elämää ja saksalaisen automekaanikon kalastama lohi maistuu tuoreemmalta kuin se mitä saa Wiklundin kalatiskiltä (S-ryhmällä on kuulemma suomen vanhimmat kalat, saavutus toki sekin). Viikonloppuna menen sitten taas keskustan kauppoihin, Kauppahalliin, Stockmannin Herkkuun ja torille. Nautin siinä välissä sen Tururssa paahdetuista pavuista valmistetun kahvin tai Turussa alusta loppuun pannun oluen. Ehkä jopa molemmat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.