lauantai 10. tammikuuta 2015

Et vain ole saanut hyvää kasvisruokaa

Olen ajatellut vähentää lihan osuutta, ihan terveydellisistä syistä, enkä missään nimessä aio luopua lihansyönnistä kokonaan. Valittettavasti asiassa on sellainen ongelma, että en yleisesti ottaen pidä kasvisruoista. Vuosikausia minulle on tolkutettu, että en vain ole saanut hyvää kasvisruokaa. Salaisuuden verho on jäänyt kuitenkin raottamatta.

tuoretta pinaattia rasiassa
Kaikki eivät pidä vihreistä jutuista.

Luultavasti saan myös proteeinia ylimäärin nykyisestä ruokavaliostani, sen puolestakin lihan määrää voisi vähentää (tiedän kyllä että kasvisruokakin voi olla proteiinipitoista, mutta se vaatii taas oman perehtymisensä, eikä siitä nyt sen enempää). Itseasiassa syön nykyään toimistotyölaisenä paljon enemmän proteiineja kuin aikoinaan tehdessäni raskasta ruumiillista työtä. Tuolloin huomasin että ei siinäkään touhussa välttämättä tarvinnut isoja muskeleita, kamppailulajien parissa kehittyneestä kehon hallinnasta oli taas enemmänkin iloa. Nykyään on toki muodikasta olla lihaksikas, mutta suurempaa käytännön hyötyä siitä ei taida olla, ellei aio ryhtyä esimerkiksi portsariksi. Mutta ei siitäkään sen enempää.

En nyt laita myöskään mitään linkkejä lihan syömisen syömisen terveysvaikutuksista, jokainen löytää varmasti itsekin omaa näkemystään tukevia juttuja, jos ei muualta, niin magneettimediasta tai vaikka Kauko Röyhkän statuspäivityksistä. En myöskään ota kantaa eettisiin kysymyksiin. Olen huomannut että mitä enemmän kasvissyönti on ideologista, sitä hedelmättömämpää keskustelu on. Mitä ideologisemmasta ihmisestä on kyse, sitä enemmän hän on valmis tekemään sellaisia kompromissejä mitä minä taas en ole. Minä haluaisin vain päästä sinne hyvän kasvisruoan luvattuun maahan.

Kun ensimmäisen kerran kuulin tämän ylimielisen lausahduksen, ajattelin että jos joku on asiastaan niin varma, hän varmasti on valmis myös todistamaan väitteensä. Kukaan ei kuitenkaan ole vienyt minua hyvän kasvisruoan äärelle vaan, olen joutunut tyytymään hyvin ympäripyöreisiin toteamuksiin. Tässä kohtaa olisi hyvä myös muistaa, että jos ihminen on syönyt vuosikausia kasvisruokaa, hän luultavasti pitää ruoassa ihan erilaisista asioista kuin esimerkiksi minä. Ja toisaalta, kuka sitä nyt lähtisi asiaa suuremmin todistelemaan, siinähän saattaisi saada huomata olleensa väärässä. Jos joku sitten ihan jopa kutsuisi minut syömään sitä "hyvää kasvisruokaa", se saattaisi myös saattaa minut epämiellyttävään tilanteeseen, jos joutuisin jollekin toteamaan että sen verran hirveää kamaa, että en sitä viitsisi syödä. Älkää siis tehkö niin, säästytään kaikki hankalalta tilanteelta.

Esimerkiksi kesäkurpitsa ja munakoiso tuntuvat olevan usein kasvissyöjien suosikkeja, itse en taas voi sietää niitä, vaikka kohteliaisuussyistä niitä tilanteen tullen syönkin. Molempien perusmakuhan on melko mitäänsanomaton, mutta niiden suutuntuma on minun mielestäni epämiellyttävän niljakas. Ja tässä kohtaa saan varmaan kuulla, että en ole saanut hyvää kesäkurpitsaa tai munakoisoa.

Sama kaava toistuu itseasiassa vähän joka paikassa. Jos tofu on minusta mautonta (ja joskus myös suutuntumaltaan muovimaista), en vain ole saanut hyvää tofua. Jos humus on minusta mautonta, epämääräistä mössöä, en ole vaan saanut hyvää humusta. Jos olen syönyt useita kertoja mautonta tofua, niin arvatkaa vaan kiinnostaako minua etsiä sitä maukasta tofua kuin jotain Graalin maljaa? Saksassa, tuossa makkaroiden ja sianniskan luvatussa maassa, luulin saaneeni parempaa kasvisruokaa. Ensipuraisulta sekä tofunuudelit, että falafel maistuivat maukkaammilta kuin kotosuomessa. Noin puolessa välissä annosta kuitenkin kävi selväksi, että saksalainen oli taas käyttänyt "salaista asettaan" ja roiskinut annokseen reippaasti suolaa.

Näin joskus kirjakaupassa kirjan jonka nimi oli tyyliin "kasvisruokaa lihansyöjille", viime aikoina olen koittanut metsästää kyseistä opusta, mutta ei ole näkynyt. Ehkä sitä ei ostanut kukaan ja ne kipattiin paperinkeräykseen. Tai ehkä se oli muuten vain täysi floppi, kasvissyöjät kuvittelivat tietävänsä mistä pitää ihminen, jonka aistinautintojen täyttymys on verta tihkuva paksu pihvi. Pihvin syömisessä on itseasiassa jotain primitiivisiin vaistoihin vetoavaa ja palkitsevaa. Punaista nestettä tihkuva lihanpala jotenkin symboloi sitä pitkän väsytystaistelun jälkeen kaatunutta saaliseläintä. Vaikka sen eteen saadakseen riittääkin kun heiluttaa luottokorttia. Toisaalta eihän sitä luottokorttiakaan nyt ihan kaikille anneta.

Kasvissyönti on välillä vähemmän ja välillä enemmän muodikasta. Moni ryhtyy kasvissyöjäksi, mutta suuri osa ilmeisesti lopettaa. Entinen opiskelukaverini kertoi aikoinaan lopettaneensa kasvissyönnin, koska hän vain piti niin kovasti pihvistä. Työkaverini kasvissyönti loppui kun hänen veljensä syötti hänelle makkaraa. Jos kasvisruoan syönti vie ilon syömisestä, kasvissyönti luultavasti loppuu jossain vaiheessa. Parin työkaverin kanssa pidimme joskus aina yhden viikon kuukaudesta kun arkipäivisin emme syöneet lainkaan lihaa ja pidättäydyimme myös muun muassa alkoholista ja kahvista. Hyvän kasvisruoan löytäminen lounaspaikoista oli kuitenkin vaikeaa tai jopa mahdotonta ja koko ajan oli nälkä. Itse pidinkin sitä viikkoa lähinnä sellaisena itsensä kiusaamisena.

Joku ei pidä lihasta, joku ei pidä punaviinistä, kaikille ei maistu kahvi. Voisiko se olla mahdollista että joku ei vain pidä kasvisruoasta? Monien mielestä ei ole. Hyvää kasvisruokaa tuntuu kuitenkin olevan hankala löytää ja jos sitä jossain on, se tuntuu olevan varjeltu salaisuus. Huonoja kasvisruokakokemuksia jaetaan taas esimerkiksi Facebookissa. Ryhmää lukiessani pohdin, että ovatko kasvissyöjät niin marginaalinen kohderyhmä, että niistä ei tarvitse piitata. Vai syövätkö kasvissyöjät nurisematta mitä saavat ja sen jälkeen postaillaan kuvia Facebookkiin ja valitellaan kavereille. Jälkimmäinen kyllä kuulostaisi juuri siltä miten Suomessa yleensä menetellään.

Toivoisin että tuota ikävää mukatotuutta ei enää hoettaisi, vaan siirryttäisiin suoraan siihen kohtaan että mistä sitä hyvää kasvisruokaa saa. Ja muistaa se, että se "hyväkin kasvisruoka" voi olla tottumattomalle outoa ja ihmeellistä, jopa epämiellyttävää. Työkaverini totesi aikoinaan että jauhelihapizza ilman jauhelihaa maistuu lihalle vain sellaisen ihmisen mielestä joka ei ole syönyt lihaa vuosiin. Esim. tofu olisi minulle ihan ok, jos joku paljastaisi sen hyvä, maukkaan tofun lähteen, nykyään se on itselleni vähän sellainen "hei, katsokaa, mä en syö lihaa" -juttu, korvike jonka syömisesta pitää tehdä numero koska se ei tuo samaa tyydytystä kuin eläinproteiinin syöminen. Toisaalta joku muukin kävisi, tofu kun on aika häijyn hintaista kamaa, eikä sitä saa Lidlistä (kysyin juuri tänään).

Itseasiassa olen pohtinut tofua aika paljon. Suurin osa soijasta menee eläinten rehuksi, eli raaka-aine ei voi olla kovin kallista. Sitä selitystä en niele, että sen prosessoiminen (paha asia, hyi!) on niin kallista. Useinhan paljon prosessoidut elintarvikkeet ovat halpoja koska niissä voidaan käyttää halvempia raaka-aineita. Markkinatkaan eivät taida olla ihan pienet, käsittääkseni tofu on suosittua aasiassa ja yleensähän se tulee jostain ulkomaailmasta. Kapitalismin kätyrinä tulee taas mieleen se, että joku vaan rullaa siitä hyvät katteet, se kun on trendikästä maailmanpelastusruokaa. Kaiken lisäksi tofu sanana kuulostaa vaan jotenkin coolilta, soijarouhe on sellaista köyhien korviketta, mutta tofu on hienoa ja muodikasta.

Ajattelin tänään muuten tehdä ensi kertaa elämässäni pinaattikeittoa. Siinä pitäisi olla paljon magnessiumia, jota tulee nyt popsittua purkista etteivät pohkeet jumita. Saa nähdä miten käy. Uusien asioiden kokeilemisessa on aina se vaara että homma menee hirveällä tavalla pieleen. On turvallisempaa tehdä sitä makaronilaatikkoa.

2 kommenttia:

  1. Paas Ville kokeillen seitania ja vege-pekonia.
    Suosittelen.

    http://chocochili.net/2009/02/jerk-seitan-ja-limebataatit/
    http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/496384/Vegepekoni/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tutkia, en vaan ole kauhean innostunut mistään työläistä ratkaisuista. Varsinkin kun eilinen pinaattikeittoepisodi ei ollut mikään menestys :D

      Poista

Jätä toki kommentti tai kysymys.