lauantai 24. tammikuuta 2015

Tidal tulee, vapise Spotify?

Olin sivukorvalla kuullut Tidalista jo aikaisemmin, mutta nyt se vihdoin saapui Suomen markkinoille, eikä käyttäminen vaadi enää ylimääräistä kikkailua. Eilen päätin ottaa perjantain kunniaksi ensipuraisun tästä uudesta palvelusta. Ja miltäs se sitten maistuikaan?

Tidal tarjoaa vain 7 päivän koejakson, joten kokeilu piti ajoittaa tarkasti. Perjantaina on hyvä aloittaa, sillä silloin ehtii tutustua palveluun koko viikonlopun ajan. Arkisin ei aina ehdi tai jaksa keskittyä. Itselläni meni aloittaminen eilen aika myöhäiseksi, kello taisi olla lähemmäs kymmenen, kun sain tunnuksen luotua ja koneet tulille. Asensin nyt aluksi pelkän mobiilisovelluksen.

Tidalin biisinäkymä iPhonessa
Tidal toimii myös vaakatasossa.

Tidalin ulkoasu on minimalistinen ja harmaa, itse musiikki on kaiketi tahdottu tuoda pääosaan. Läpinäkyvydet on onneksi jätetty kokonaan pois. Musta kuvake hukkuu Spotifya helpommin työpöydän sekamelskaan. Ensivaikutelma oli hieman sekava, mutta loppujenlopuksi kaikki tarvittava löytyy nopeasti ja loogisesti. What's new -näkymä vain ensin hämäsi. Spotifystä poiketen Tidal toimii  iPhonessa myös vaakatasossa. Biisin kulku on esitetty hauskasti ympyrällä ja haluttuun kohtaan hyppääminen onnistuu näppärästi peukaloa pyöräyttämällä. Oikean alakulman Hifi-teksti muistuttaa, että mistä tässä nyt oikein olikaan kyse. Soittojonon logiikka on hieman erilainen kuin Spotifyssä, mutta eiköhän siihenkin opi.

Ja se ääni. Aluksi oli tarkoitus tehdä tarkempaa vertailua, mutta minun ei tehnyt mieli vaihtaa takaisin Spotifyyn enää laisinkaan. Minä vain kuuntelin, kuuntelin ja nautin. Tuttuja biisejä ja tuntemattomia biisejä. Huomasin kuuntelevani tavallista kovempaa, naapurien mielestä varmaan liian kovaa. Musiikissa oli vain jotain, jotakin sellaista mitä on vaikea pukea sanoiksi. Fiilis oli hyvä. Hymy levisi kasvoille ja muistin taas, että miksi olinkaan maksanut kaiuttimistani 400 euroa kappale.

Ero on vähän sama kun katsoo kahta eri tavalla pakattua jpg-kuvaa. Huonolla näytöllä äkkivilkaisulla eroa ei huomaa. Mutta jos toinen kuva on puristettu juuri sille rajoille, että pakkausartefaktit eivät ihan vielä hyppää silmille, siitä katoaa jotain. Paras terävyys on hukassa ja kuva tuntuu hieman laimealta. Useimpia tämä ei haittaa, mutta sitten on toinen toistaan vaativampia kultasilmiä ja -korvia.

Jätin nyt kokonaan tarkemman vertailun tekemättä. Kuulo on kuitenkin subjektiivinen aisti, eron kuulee, jos sen haluaa kuulla (ja minähän kovasti haluan). Ja toisinpäin, pieniä eroja ei kuule jos on päättänyt etukäteen, että niitä ei ole. ABX-sokkokuuntelun järjestäminen kotioloissa on hankalaa. Ja oman ongelmansa soppaan tekee se, että eri paikoissa on eri lailla masteroituja versioita. Vanhemmat levyt on saatettu remasteroida moneen eri kertaan ja esimerkiksi iTunesilla on omia masterointejaan.

Viime aikoina muusiikin kuuntelu ei ole oikein jaksanut innostaa, mutta nyt siihen tuntuu taas tulleen ilo takaisin. Varsinkin kun pääsi tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä unohtaen Spotifyn pöhöttyneet soittolistani. Löysin jopa ihan uusia tuttavuuksia, vaikka esimerkiksi perinteiset Dire Straitsit piti veivata läpi. Belle & Sebastianin Girls in Peacetime Want to Dance soi esimerkiksi mukavan mehevästi. Eikä vanhan kitarasankarin, Mark Knopflerin, single Beryl ole pöllömpi seikään. Toki nämäkin varmasti Spotifystä löytyvät, mutta Tidalissa katselee musiikkia taas vähän eri tavalla.

Ajattelin muutenkin yrittää muuttaa kuuntelutottumuksiani taas enemmän kokonaisten levyjen kuuntelun suuntaan. Ainakin Belle & Sebastianin tuotos tuntuu olevan kuunneltavissa ihan kokonaisuutena, eikä tarvitse tyytyä pariin radiohittiin.

Mitä eilen ehdin kokeilla, niin biisivalikoima oli hyvä, etsimäni ulkomaiset artistit löytyivät kaikki, mutta suomalainen tarjonta vaikuttaisi olevan Spotifyä huonompaa. Esim. Arttu Wiskarin Sirpaa ei löytynyt. Mutta jos pääasiassa renkuttaa jotain Sirpaa uudelleen ja uudelleen, ei välttämättä muutenkaan ole Tidalin kohderyhmää.

Itse olin jo ensimetreillä myyty. Spotifyn kanssa meillä oli monta hyvää, yhteistä vuotta Premium-jäsenyyden kera, mutta aikansa kutakin. Nyt on Tidalin aika. Spotify jää sitten varalle ilmaisversiona, jos pitää saada Sirpa soimaan.

Tidal sopii minulle, mutta sopiiko se sinulle? Kalliimpi hinta ei välttämättä ole sen väärti jos kuuntelee musiikkia satasen halpispuhelimella ja kympin kuulokkeilla. Tai rämisevillä muovipurkkikaiuttimilla. Mutta jos omistaa edes vähänkään laadukkaamman äänijärjestelmän, kannattaa kokeilla. Kaverini ehti jo valitella lyhyttä koejaksoa, mutta jos Tidal ei vakuuta yhdessä tai kahdessa illassa, voi sen silloin hyvin unohtaa.

Spotifyn tehtävä oli aikoinaan opettaa meidät striimaaviin musiikkipalveluihin. Tidal ei tarjoa muuta uutta kuin paremman äänen. Sen eron kuulee kyllä jo yhdessä illassa, jos sen on kuullakseen yleensäkään.

Tekisi mieli sanoa, että tätä on odotettu. Mutta itse ainakin olin kai jo niin tottunut pakattuun musiikkiin, että en oikeastaan enää edes osannut odottaa.

Mutta lyhyesti, suosittelenko? Kyllä suosittelen, nimittäin kokeilemaan itse. Omat korvat kertovat parhaiten.

edit: Nyt törmäsin albumeihin, joilla ei ole yhtään soitettavaa biisiä. Liekö striimausoikeudet vasta jenkkilässä? Esimerkiksi Led Zeppelinin levyistä löytyy jopa kolme eri versiota, mutta yhtäkään ei voinut soittaa. Luultavasti homma korjaantuu ajan kanssa, kun ruuvaavat sopimuksia. Lienee kuitenkin myös levy-yhtiöiden intresseissä saada musiikkinsa soimaan mahdollisimman monessa palvelussa.

Levy löytyy, mutta sitä ei voi kuunnella.

edit2: Macin desktop-versio on jäätävää kuraa ainakin retina-näytöllä. Kaikki teksti on suttuista, eikä ohjelma toimi edes koko ruudun tilassa. Ei jatkoon.

2 kommenttia:

  1. Miten Tidal tilauksen voi lopettaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaudu nettisivulle ja sieltä Settings -> Subscription. Onnistuu muistaakseni myös mobiilisovelluksesta.

      Poista

Jätä toki kommentti tai kysymys.