keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Nyt tulee Åbus

Suomen teille on ilmestynyt taas uusi halpabussiyhtiö. Kuten nimestäkin voi päätellä, Åbus tulee turusta komeasti teipattuine autoineen. Mutta mikäs firma se tämä on miehiään?

Åbussin bussi kuvattuna kampin terminaalin lasin läpi
Åbussin auto Kampin terminaalissa

OnniExpressillä tultiin tiedotteen mukaan siihen tulokseen, että on järkevämpää keskittyä toiminnan kehittämiseen kuin ison, kansainvälisen firman kanssa kamppailuun oikeudessa. Jännä juttu.

Tässä tapauksessa toiminnan kehittäminen tosin tarkoitti, että parhaat reitit siirtyivät tuoreen Åbussin ajamiksi. En tiedä mitä kaikkea kulissien takana on tapahtunut, mutta hei, pääasia että karavaani kulkee!

Åbus tuntuisi välttäneen useimmat OnniExpressin virheistä. Åbussille on kehitetty ihan oikea brändi ja se tuntuu aiheuttaneen jo positiivista pöhinää. Kuten joskus aikaisemmin pohdiskelin, monikansallista yritystä vastaan käydessä kannattaisi korostaa oman yrityksen suomalaisuutta. Åbus vei asian vieläkin pidemmälle ja korostaa turkulaisuuttaan. Onko se onnistunut valinta, se jää nähtäväksi. Toivottavasti autojen kuulutuksia ei aleta tehdä Turun murteella...

Åbussilla on tuoreen näköiset nettisivut, tosin voimakkaat värit ja tietynlainen lastenkirjamaisuus saattavat ärsyttää joitakin. Kokonaisuus vaikuttaa kuitenkin onnistuneelta. Ja ne bussit, eipä ole suomen teillä nähnyt yhtä tyylikkäitä teippauksia ainakaan reittiliikenteen autoissa. Alan standardina on tuntunut olevan vaaleassa autossa jotain epämääräisen värisiä viivoja ja mahdollisimman halvalla tehty logo. Toisaalta kun ei ole ollut kilpailua, niin miksipä olisikaan kannattanut satsata sen enempää. Nyt kannattaa.

Ei oikeastaan edes pitänyt, mutta päädyin jo sunnuntaina Åbussille brändätyn auton kyytiin, vaikka vuoro taisikin vielä virallisesti, muttei turkulaisittain torellisesti, olla OnniExpressin. Matka meni muuten mukavasti, mutta sekä vessa-, että käsipaperi olivat autosta loppu jo heti alkuunsa. Onnibus.comin bravuurina on taas perinteisesti ollut täysi vessa, sillä heidän autonsa eivät ole välttämättä aina päässeet tyhjentelemään säiliöitä. Ja varsinkin viikonloppuisin tuntuu jostain syystä, että sitä virtsaa erittyy matkustajista erityisen paljon.

Kokonaisuutena Åbus tuntuu kuitenkin ottaneen vahvan startin ja pärjää varmasti edeltäjäänsä paremmin. Vaan kumma, kun markkinoinnissa ei ole keksitty ottaa huomioon matkustusmukavuutta. Onnibus.comin kaksikerrosbusseissa on omat hyvät puolensa, mutta jalkatilaa on vähänlaisesti jopa persjalkaisille suomalaisille. Åbus taas ajaa perinteisemmällä kalustolla, jossa on mukavampi istuskella. Myös Onnibus.comin nahkapenkit jakavat mielipiteitä.

Ja mitä tekee Matkahuolto? No eipä juuri mitään, vaikka isoja bussifirmoja on lähdössä sen lipun alta.  Nettisivut olisi pitänyt päivittää jo 5 vuotta sitten, eikä palvelussakaan ole kehumisen varaa. Onnibus.comilla tuntuu taas menevän lujaa, lisää vuoroja on tulossa ja viikonloppuisin autot ovat ihan piukassa. Toivottavasti Åbus antaa nyt sille kunnon vastuksen, että kisa ei mene yksitoikkoiseksi.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Sähköposti, tuo aikamme vitsaus

Minä pidin ennen kovasti sähköpostista. Se oli mukava ja kätevä. Sitten postia alkoi tulla aina vain lisää ja lisää. Pahinta oli kuitenkin se, kun sähköposti meni taskuun ja siitä tuli valtava mörkö, joka huohottaa niskasi takana aamusta iltaan.

hirviön käsi
Sähköpostin koura ylettää kaikkialle

Uskokaa tai älkää, minä olen joskus käyttänyt sähköpostia ihan henkilökohtaiseen viestintään. Siis sellaiseen, että kysellään kuulumisia ja muuta mukavaa. Yksi mieluisimpia sähköpostimuistojani on, kun joskus kauan kauan sitten partioleirin lopuksi eräs tyttö oli jättänyt minulle kirjeen pakkiini (jos joku ei tiedä, niin se on semmoinen armeijassa ruokailuun käytetty peltipurkki). Ruutupaperille oli kirjoitettu lyhyt viesti ja sen perässä oli sähköpostiosoite!

Eräänä päivänä kuitenkin huomasin, että sähköpostissa ei ollut enää mitään kivaa. Oli mainoksia, roskapostia ja loputtomia postituslistoja. Ja sitten oli niitä viestejä, jotka tarkoittavat, että minun pitäisi tehdä jotakin. Mielellään heti. Sähköpostittelu ei ollutkaan enää leppoisaa kirjeenvaihtoa eikä varsinkaan söpön punapään kanssa. Usein mietin, että miten ennen pärjättiin asioiden kanssa. Jos oli kiire, piti soittaa. Ja vaikka soittikin, eivät asiat silti tapahtuneet heti. Jonkun piti aina lähettää jotain jonnekin tai käydä seuraavana arkipäivänä jossain jotta jotain tapahtuisi. Ja niin se maailma vaan pyöri radallaan silloin. Enemmän kiertoradat taitavat olla nykyään sekaisin.

Töissäkin iso osa ajasta menee sähköpostin kahlaamiseen. Ja nimenomaan kahlaamiseen, asiakkailla kun tuntuu olevan niin kova kiire, että postit kirjoitetaan kuin tuli perseen alla. Otsikot ovat absurdeja, teksti vilisee kirjoitusvirheitä ja välimerkit loistavat poissaolollaan. Välillä oikein mietityttää, että miten se on mahdollista, kun kirjoittaja on kuitenkin aikuinen ihminen, jolla on paljon korkea-arvoisempi titteli kuin minulla. Sellaisesta verbaalioksennuksesta on hyvin hankala löytää mitään edes hakutoiminnolla.

Sähköpostin kanssa minulla on yksi periaate, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen ja tärkein on se, että en lue työsähköpostia kotona enkä kotisähköpostia töissä. Oikeastaan työsähköpostin lukeminen muualla kuin työkoneeni edessä on aika turhaa, kun en saa kuitenkaan tehtyä mitään. Ja jos luen omaa postiani ilman, että voin heti tehdä asialle jotain, hukkuu viesti sinne kymmenien tuhansien luettujen sähköpostien massaan (lukemattomia on vain reilu 2000).

Toinen sääntö on se, että en lue omaa sähköpostiani silloin kun väsyttää, ahdistaa tai masentaa jo valmiiksi. Koitan pitää "toimistopäiviä" jolloin istun koneelle, luen sähköpostini, vastailen, reagoin, toimin ja toimitan. Samalta istumalta teen yleensä myös verkkopankkihommat ja muut ikävät asiat.

Sähköpostissa on pahinta se, että sitä ei pääse pakoon, se asuu taskussa, läppärissä, työkoneessa. Ja vaikka et antaisikaan sen seurata itseäsi joka paikkaan, ihmiset olettavat että se kulkee aina mukanasi. Luultavasti omaa käytöstäni sähköpostin kanssa ei pidetä soveliaana. Mutta minusta siinäkin pitää olla joku roti. Jos on kiire niin soittakaa.

Mutta eipä kovin moni nykyään soittele. Äitini tosin soitti äsken, vaikka hänelläkin on älypuhelin. Onneksi ne mukavat asiat, kuulumisen kysymiset ja muut eivät ole vielä maailmasta kadonneet. Jutustelu on siirtynyt pikaviestimiin, Facebook Messengeriin, WhatsAppiin ja muihin. Niihin on onneksi soveliasta olla vastaamatta heti. Tai ainakin luulen näin, ehkä minua pidetään täytenä mulkkuna, mutta kukaan ei ole viitsinut kertoa sitä minulle itselleni.

Töissäkin meillä käytetään Skypeä, se on ihan mukavaa. Tosin laskutettavissa asioissa suosin siinä mielessä silti sähköpostia, että lähetetyistä maileista näen että mistä on lähetetty vedoksia minä päivänä ja kuinka monta. Jos on vaikka unohtunut merkata työt tuntikirjanpitoon heti sen jälkeen kun ne on tehty. Eli lähes aina. Etunsa siis siinäkin.

Luultavasti sähköposti menettää jonain päivänä nykyisen merkityksensä. Sellaista sattuu nykyaikana nopeampaan tahtiin kuin koskaan ennen. Mutta mitä tulee tilalle? Riivaammeko pikku aivojamme entistä kovemmin? Vai onko jonain päivänä pakko hidastaa.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Näin valitset oikean suunnittelijan

Kuten kaikki tiedämme, suunnitteleminen on helppoa. Istuu vain koneella ja klikkailee hiiren kanssa. Oikean suunnittelijan valitseminen voi kuitenkin olla hankalaa. Tyydyttävän lopputuloksen saaminen on huomattavasti helpompaa, kuin valitsee suunnittelijan huolella.

apina istuu puussa
Tuntuuko, että olisit palkannut apinan suunnittelijaksi?

Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, suunnittelijoita on hyvin paljon erilaisia. Toiset ovat parempia ja toiset huonompia, mutta usein voi olla kyse ihan tyyliseikoista. Jos olet perustamassa hautaustoimistoa, sinun ei välttämättä kannata tilata graafista ilmettä graafikolta, joka tekee pääasiassa kuvituksia lastenkirjoihin.

Mieti, mitä haluat

On tärkeää miettiä valmiiksi, että mitä itse haluaa, silloin se on helpompi kertoa se myös suunnittelijalle.  Jos sinulla ei ole hajuakaan siitä, mitä haluat, voit pyytää, että suunnittelija tekee 20 täysin erilaista versiota, joista voit valita, että mihin suuntaan hommaa lähdetään kehittämään. Se saattaa kylläkin vaikuttaa kustannusarvioon. Toisaalta suunnittelija voi olla sitä mieltä, että ajatuksesi on kehityskelvoton. Tällöin voit joko arvostaa suunnittelijan ammattitaitoa, tai etsiä toisen suunnittelijan, joka toteuttaa ideasi. Kannattaa toimia ihan oman maun mukaan.

Tutki työnäytteet

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, suunnittelijoilla voi olla hyvinkin erilaisia tyylejä. Onneksi suunnittelijat yleensä mieluusti esittelevät työnäytteitään. Mikäli tuntuu, että portfolio ei ole ajan tasalla, voi aina kysäistä tarkempaa tietoa. Jos työnäytteet eivät miellytä sinua, kannattaa keskustella suunnittelijan kanssa, että pystyykö tai haluaako hän täyttää toiveesi. Suunnittelijan valitseminen sokkona on vähän kuin ostaisi auton ilman koeajoa, kuka nyt sellaista tekisi?

Tunne asiakkaasi

On tärkeää tuntea myös asiakkaansa. Jos olet kolmekymppinen mies ja asiakaskuntasi on 50-vuotiaita naisia, ei välttämättä kannata noudattaa sinun makuasi. Kokenut suunnittelija osaa auttaa tässä asiassa. Jos on erikoistarpeita, kuten esimerkiksi esteettömyys nettisivulla, on suunnittelijan valinnnassa oltava erityisen tarkka.

Älä kysy ensimmäisenä hintaa

Kun olin tuore yrittäjä, isäni antoi minulle sellaisen neuvon, että ne ovat kaikkein huonoimpia asiakkaita, jotka kysyvät ensiksi hintaa. Suurin osa suunnittelijoista on samaa mieltä isäni kanssa. Jos kysyt ensimmäisenä hintaa, saattavat kokeneimmat ja pätevimmät suunnittelijat alkaa karsastaa sinua. Pitää muistaa, että suunnittelija myy omaa työtänsä ja aikaansa. Suunnittelija haluaa tietää tehtävän laajuuden ja vaatimustason ennen kuin alkaa puhua rahasta. Hinnankyselijät ovat mainosmaailman renkaanpotkijoita, joista kukaan ei pidä. Älä yritä teettää 10 tunnin työtä kolmen hinnalla, sillä suunnittelijatkin tarvitsee ruokaa ja virvokkeita.

Markalla saa markan tavaran

Jos käytät esimerkkinä siitä, mitä haluat, kuuluisia maailmanluokan töitä, kannattaa muistaa että saatat silloin tarvita kuuluisan maailmanluokan tekijän. Jos taas haluat halvan kopion, riittää vähemmän tunnettu suunnittelija, mutta halpa kopio toimii aika harvoin. Jos vaatimustasosi kuitenkin on kova, kannattaa valita tunnettu suunnittelija, jolla on portfolio täynnä kovia referenssejä.

Jos taas olet liikkeellä kengännauhabudjetilla, voit melko huoletta kertoa, paljonko olet valmis maksamaan, kukaan tuskin olisi luvannut tehdä sitä halvemmalla. Budjetin riittävyyttä voi tarkkailla suunnittelijan reaktioista. Jos suunnittelija nauraa, se oli ehkä vähän alikanttiin. Jos taas suunnittelija alkaa itkeä, kun ajattelit saavasi responsiivisen ja hakukoneoptimoidun julkaisujärjestelmän ja verkkokaupan 400 eurolla (ilman kuittia), kannattaa itkevä suunnittelija jättää toipumaan rauhassa ja käydä etsimässä se naapurin nörttipoika jolla on waretettu Photoshop ja se osaa "vähän hooteeämmällää", eli on täysin pätevä verkkokauppa-asiantuntija.

Briiffaa hyvin

Monet suunnittelijat ovat hyviä arvaamaan, mutta kaikki eivät valitettavasti ole. Silloin auttaa hyvä briiffi ja tarjouspyyntö. Tarjouspyyntö kannattaa tehdä huolellisesti, laittaa siihen oman yrityksen tiedot ja listata tarkkaan, että mitä haluat suunnittelijan tekevän. Mitä ympäripyöreämpi tarjouspyyntö, sitä ympäripyöreämpi tarjous. Jos tarjouksessa ei ole muuta kuin tuntihinta, ei tainnut mennä ihan nappiin. Mutta kun sinulla on kirjallinen tarjous käpälässä, ei pitäisi tulla suurempia epäselvyyksiä. Hyvä briiffi myös vähentää kustannuksia, kun aikaa ei tarvitse käyttää ylimääräiseen kirjeenvaihtoon, kymmenien turhien vedoksien rustaamiseen ja muuhun arpomiseen. Mikäli haluat teettää työn mahdollisimman halvalla, kannattaakin briiffata hyvin tarkkaan, jolloin aikaa ei mene hukkaan.

arkkitehti esittelee talon kuvaa
Hyvin valitun suunnittelijan kanssa lopputulos on mieluisa.

Onneksi suunnittelijan valitseminen on helppoa, kun muistaa vain nämä neljä helppoa kohtaa:


  1. Tiedä mitä haluat
  2. Perehdy työnäytteisiin
  3. Suhteuta vaatimustasosi maksuvalmiuteesi
  4. Briiffaa kunnolla
Näin helppoa se siis on! Ei muuta kuin hommiin vaan. Ohjeet käyvät soveltaen lähes minkä alan suunnittelijoihin tahansa.

torstai 5. helmikuuta 2015

I want to believe

Muistelin tässä yksi päivä, että pidin yläasteella parituntisen esitelmän ufoista. Eikä minua siltikään pidetty kovin omituisena. Kai.


pari humanoidia ihmettelemässä

Kiinnostavaa siinä oli se, että en oikeastaan koskaan uskonut ufoihin. Minä vain halusin, ja nimenomaan halusin, uskoa siihen, että emme olisi maailmankaikkeudessa yksin, että voisimme matkata tähtien taakse. Innostukseni alkoi kaiketi joskus ala-asteella, eli ennen kuin Salaiset kansiot, eli X-Files alkoi tulla telkkarista. Ja voitte varmasti kuvitella, että sarja kolisi ja kovaa. Sitä ennen selasin kaikkea mahdollista mitä kirjaston parapsykologian hyllystä (kaikki eivät edes tiedä moisen hyllyn olemassaolosta) löytyi, esimerkiksi ufotutkijoiden vuosiraportteja.

Vähän aikaa sitten katselin Netflixistä sen vanhemman ja paremman X-Files -elokuvan, Fight the futuren. Toisin kuin olin pelännyt, se oli kestänyt aikaa. Vähän myöhemmin sain lukea, että sarja olisi  tekemässä paluuta alkuperäisten näyttelijöiden kera. Se kuulostaa sangen mainiolta, kunhan eivät vain sössi koko hommaa.

Haluni uskoa on kenties vaipunut unholaan, mutta kaipuu kaukaisiin maailmoihin. En minä jaksa yleensä katsoa mitään, missä kerrotaan tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä. Tieteiselokuvissa toki usein kiehtoo niiden visuaalinen ilme (esim. Fifth Element), mutta kerronnassa vain mielikuvitus on rajana.

Kun on talsinut loskassa töistä kotiin ja nakannut einekset mikroon, ei ole ollenkaan pahitteeksi piipahtaa kaukaisessa galaksissa, edes pari tuntia kerrallaan.