maanantai 20. huhtikuuta 2015

Akustointia kehiin

Edellisessä asunnossani oli ongelmana järkyttävä bassokorostus, nykyinen on taas turhan kaikuisa. Hyvistä musiikkivehkeistä ei saa kaikkea irti jos akustiikka on huono, mutta toisaalta se vaikuttaa myös yleiseen asumisviihtyvyyteen.

Helposti kuvittelee, että akustointi on vain hifistelijöiden hömpötyksiä, mutta se ei pidä paikkaansa. Asiaan vihkiytymätön ei välttämättä kiinnitä huomiota hyvään akustiikkaan, mutta huonon huomaa jokainen.

Huono ja kaikuisa akustiikka tekee ympäristöstä epämiellyttävän. Olen esimerkiksi ollut sellaisessa ruokalassa jossa juomalasin kopauttaminen pöytään kaikui ikävästi ympäri salia. Kaiku saa äänet kuulostamaan epämiellyttäviltä ja kovilta, kun taas hyvin akustoitu tila suorastaan syö ääntä. Kun työpaikkani muutti ja kaikuisa entinen laboratorio kopisevine laminaatteineen vaihtui akustiikkalevyillä ja kokolattiamatolla varustettuun toimintaympäristöön, oli ero uskomattoman suuri. Kuin olisi uinunut pumpulissa.

Onneksi bassopuoli on suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä mitään bassoansoja ei asuntooni mahtuisi. Toisaalta bassopuolella huoneen vaikutusta on helpompi korjata sähköisesti, tällä hetkellä Geneleccien omat säädöt toimivat riittävän hyvin. Ongelmana on kuitenkin hieman tavallista korkeammat paljaat betoniseinät.

Oikeastaan musiikin kuuntelussa kaiku ei ole ihan niin suuri ongelma kuin voisi ajatella, sillä kuunteluetäisyys on lyhyt. Pehmeämpi akustiikka tekisi kuitenkin elämisestä ja olemisesta yleisesti ottaen miellyttävämpää.

Mitään kovin massiivisia ratkaisuja en haluaisi tehdä, koska kyse on samalla myös olo- ja makuuhuoneestani. Aluksi pohdin akustiikkatauluja, mutta kun koko ja määrä kasvavat, hinta alkaa karata käsistä. Lisäksi olen tyytyväinen nykyisiin seinänkoristuksiini.

Nettiä selatessani törmäsin Innofusorin Hiljaisiin puihin, mikä on melkoisen komea teos, mutta koko seinän kokoisena sellainen maksaisi varmaan maltaita.

Samaa, suomalaisesta pintaturpeesta valmistettua akustiikkalevyä saa voi kuitenkin ostaa 60 x 60 tai 60 x 120 cm paloina esimerkiksi Hifistudiosta. Otin mittanauhan kauniiseen käteen ja laskeskelin että viidellä paketilla saisin peitettyä yhden kokonaisen seinä, eli vielä ihan järkevään hintaan.

Samalla saisi hauskannäköisen tehosteseinän. Kyseinen seinä on nyt maalattu muita tummemmalla sävyllä, mutta maalissa on pieni ikävä sivukiilto. Laskelmieni mukaan levyjä ei pitäisi myöskään tarvita juurikaan leikellä ja ne on helppo kiinnittää vaikka liimalla, eli naapurien iloksi "rankaisija" eli iskuporakone saisi pysyä laatikossaan.

Pitää käydä käpälöimässä materiaalia joku päivä. Uskoisin että lopputulos voisi olla oikein tyylikäs. Halutessaan voi myös yhdistellä eri värisiä levyjä ja tehdä niistä kuvioita. Näppärä kaveri leikkelee levyistä vaikka mitä.

Kaiuttimia ja vahvistimia voi koekuunnella kaupassa, mutta akustointia ei. Täytyy varmaan vähän jututtaa asiaan perehtyneitä ihmisiä, että miten paljon yhden koko seinän peittäminen voisi vaikuttaa. Luultavasti ihan kuuluvasti. Jos ei riitä, niin sitten Akustinen rumpu kattoon? Akustointiratkaisujen ei tarvitse aina olla rumia.

mike the mic testaa kaikua läpsäyttämällä käsiään

Helppo tapa tutkia kaikua on läpsäyttää käsiään yhteen ja kuunnella, että jääkö ääni "soimaan".

torstai 9. huhtikuuta 2015

Elisa Kirja

Olen lähdössä kesällä matkalle läpi Euroopan, joten tarvitsen puhelimeeni riittävästi lukemista bussimatkoja varten. Oli siis aika tutustua Elisa Kirjaan ja selvittää, että onko se tehty samanlaisella pieteetillä kuin Juhla Mokka -mainoksen kitara vai onko se samanlainen suonsilmä kuin paljon parjattu Elisa Viihde.


vanha piirros, mies seisoo ja istuva nainen lukee
Elisa Kirjan sijasta kannattaa suosiolla valita perinteinen opus.

Ensimmäiseksi asensin puhelinsovelluksen vain huomatakseni, että tunnukset pitää luoda verkkosivuilla. Myöhemmin kävi ilmi myös, että sovelluksella ei voi ostaa kirjoja, vain lukea valmiiksi ostamiaan. Sovellus on siis jätetty ihan puolitiehen.

Läppäriä auki ja surffailin Kirjan kotisivulle. Selaimeni tyrkyttää Elisa-tunnuksiani, mutta ne eivät luonnollisestikaan kelpaa. Ihmiset tarvitsevat lisää tunnuksia. Luon tunnarit ja pääsen kirjautumaan palveluun ja vihdoin selaamaan tarjontaa.

Mitään liittymislahjaa Kirja ei tarjoa, mutta vanhoja klassikoita löytyy luettavaksi ilman maksua. Selailen hetken ja ajattelen, että lataan pari mielenkiintoisinta. Missään ei kuitenkaan näy "Lisää ostoskoriin -painiketta". Hinnan vieressä on pieni suttuinen symboli mikä osoittautuu e-kirjan merkiksi. Kun klikkaa kirjasta lisätietoja, pääsee ostamaan kirjan suoraan, ostoskoria ei siis ole. Jos haluat ostaa koko Reijo Mäen tuotannon, ostat jokaisen kirjan yksitellen. Päädyn "ostamaan" vain yhden kirjan.

Alan selailemaan muuta tarjontaa. Esille nostettu tuotanto tuntuu olevan sellaista, mikä kiinnostaisi parhaiten ehkä yli viisikymppisiä. Onkohan palvelua kehitelty siten, että on menty kirjakauppaan katsomaan, että millaisia ihmisiä siellä pyörii ja laitettu valikoima sen mukaiseksi.

En ole pitkään aikaan lukenut scifiä, joten päätin etsiä sellaista. Scifin ja fantasian yhteinen osasto löytyy Kaunokirjallisuuden alta, Erotiikan ja runojen välistä. Minusta scifin ja fantasian niputtaminen yhteen on hölmöä, mutta kun en ole kirjakauppias, on paha lähteä heitä neuvomaan työssään.

Sellaista perinteistä vanhaa kunnon scifiä fantasiaa tuntuu olevan niukasti tarjolla, lähinnä nykyistä tusinahuttua ja muuta vähemmän kiinnostavaa. Tältä osastolta ei klassikoita tarvitse etsiä. Koitin myös ihan hakutoiminnolla hakea puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjoja, mutta löysin ainoastaan yhden ruotsin kielisen teoksen.

Unohdetaan siis scifi ja fantasia. Haku ei tuo eteeni myöskään Hemingwaytä eikä Steinbeckia, eli klassikoitakaan ei ole ilmeisesti kovin kummoisesti tarjolla. Tosin haku herjasi jotain tarkistusvirhettä, eli voi olla että se ei vaan toimi, en jaksa tutkia tarkemmin. Mutta yksi asia pistää silmään, nimittäin hinnat. Kirjoja saa samaan hintaan ihan fyysisinäkin painoksina, joten rahansäästöä ei sähkökirjoilla kannata havitella. Luulisi, että vailla paino- ja kuljetuskustannuksia sähkökirjan voisi myydä halvemmalla.

Hieman hämmentää, että kenelle tämä on tarkoitettu. Tusinahöttöä ja jotain suomidekkareita. Ne tuntemani ihmiset, jotka lukevat sähkökirjoja, ovat enimmäkseen tekniikasta kiinnostuneita nuoria tai nuorehkoja miehiä. Eivät sellaiset lue dekkareita, vaan ehkä ennemmin juuri scifiä.

App Storessa Elisa Kirjan sovellus on saanut 272 arviota, niistä selvästi isoin osa on yhtä tähteä. Eniten purnausta on tullut hinnoista, valikoimasta ja surkeasta sovelluksesta. Palvelu tuntuu siis ampuvan ohi ja kaukaa. Sisällön kohderyhmä luuhaa edelleen kirjakaupoissa, eikä köpöinen sovellus vakuuta vaativaa käyttäjää. Koitin laittaa myös Elisalle palautetta, mutta ilmeisesti palvelua pidetään niin hyvänä, että ei ole nähty tarpeelliseksi tehdä kunnollista palautekanavaa.

Elisa Kirja on taas valitettavasti malliesimerkki suomalaisesta nykymenosta. Tehdään vähän jotain vasemmalla kädellä ja ajatellaan että se riittää. Suomi onkin otollista maaperää ulkomaalaisille yrityksille, paikalliset kun eivät tarjoa kummoista vastusta.