![]() |
Levyjä on joskus mukava soittaakin. |
Toki ensipuraisut otin Grado Prestige Black -äänirasialla jota ei pidetä kovin sopivana kevytvartiseen Dualiini. Kokeilin hieman säätöjä vailla suurempia tuloksia. Viikonloppuna laitan takaisin alkuperäisen rasian Ortofonin 5E-neulalla varustettettuna, tosin 5E:kin on alkuperäistä neulaa hieman jäykemmällä ripustuksella.
Voi toki olla, että levysoitin on vain jäänyt varustelukierteessä jälkeen, muu systeemi kun toistaa digitaalisen musiikin kristallinkirkkaasti, eivätkä Genelecit ehkä muutenkaan ole parhaat mahdolliset vinyylimiehen kajarit. Sellaiset tuossa kuitenkin jököttävät ja tykkään niistä tosi paljon, levysoitinkaan ei ole ihan heti menossa vaihtoon, on tästä ennenkin saanut kunnon fiilarit irti, sekä alkuperäisellä, että nykyisellä rasialla.
Ehkäpä vika onkin paskaisissa kirpparilevyissäni? Ehkä ne kaipaisivat pesua. En nyt ihan ensimmäiseksi tilannut levypesuria, vaikka niitäkin saa edukkaasti. Täytyy ensin hakea apteekista isopropanolia ja jostain autotarvikeliikkeestä akkuvettä ja koittaa sillä.
Neulan putsailu on myös oma taiteenlajinsa. Jotkut eivät kajoa siihen laisinkaan ja toiset rapsuttelevat tulitikkuaskin raapaisupinnalla tai Green Stuffilla. Sekä levyjen, että neulan hoitoon on tarjolla monennäköistä tarvekalua. Ajattelin myös ostaa tai lainata jostain neulavaa'an, jotta neulapaino on varmasti kohdillaan tai siis se lähtöpaino mistä lähdetään ehkä säätämään...
Dual 505 ei ole mikään rakentelijan unelma, mutta kai sillekin voi jotakin tehdä. En kuitenkaan ala laitetta purkamanaan sen enempää ja mallin ehkä tärkein parannus, rca-liitinten vaihto kunnollisiin on jo tehty. Neutrikin liittimet eivät maksa omaisuuksia, takaavat hyvän kontaktin eivätkä murene käsiin kuten alkuperäiset.
Jossain vaiheessa minulla oli soittimessa huopamatto, mutta siitä oli lähinnä haittaa, joten lätkäisin alkuperäisen kumimaton takaisin. Asiaa piti kuitenkin tutkia lisää, moni tuntui kehuvan korkkimattoa ja nehän eivät edes maksa paljoa. Tosin ongelmaksi osoittautui se, että Suomesta löytyy lähinnä 1,5 mm paksua Pro-Jectin mattoa ja Dualin alkuperäinen matto on 3 mm paksu, eikä äänivarren korkeutta voi säätää.
Korkkimatto tuntuu myös olevan suosittu diy-askartelukohde. En ensin lämmennyt ajatukselle, mutta Bilteman kumikorkkimatto olisi edullinen ratkaisu. Sitä löytyy myös 3 mm paksuisena, mutta kahdesta kappaleesta liimaamalla voisi yläpuolelle tehdä etiketin kokoisen kolon. Nettiä selaillessani törmäsin kuitenkin Janus-mattoon.
Janus-matossa on toinen puoli kumikorkkia ja toinen puoli vaimennuskykyisempää materiaalia, kuten bitumia tai butyyliä. Bilteman valikoimista löytyy 1,2 mm paksua bitumimattoa, 1,5 mm kumikorkilla jää 0,3 mm vajaaksi ja 2 mm tavaralla menee 0,2 yli, mutta se lienee vielä siedettävissä toleransseissa.
Tai sitten voisi ostaa hyvät arvostelut saaneen korkkimaton Ebaystä, mutta postikulut helposti tuplaavat tuotteen hinnan. Toisaalta kymppi sinne tai tänne, jos tässä suunnittelen lähemmäs 200 euron neulan hankkimista.
Neulahomma on sekin oma taipaleensa, päädyin jo siihen tulokseen, että alkuperäinen rasia lienee paras mahdollinen valinta. Paljon olen kuullut kehuja Jicon SAS-neuloista, mutta sellaista ei tähän sorviin saa ja hyviä arvosteluja niittänyt concorde30 on ripustuksiltaan aivan liian löysä komplianssin ollessa noin puolet alkuperäisestä. LP Gearin myös ihan hyvämaineinen neula maksaakin sitten jo kuluineen saman kuin alkuperäinen OM 20. Oikotietä onneen ei löytynyt tälläkään kertaa.
Onhan tässä levyjäkin tullut jo kuunneltua ja vinyylihyllyn kätköistä on löytynyt unohtuneita aarteita. Mutta väkisinkin mieleen tulee, että kyllä siihen joku ihan oikea syykin oli, että miksi se cd-levy aikoinaan keksittiin.