maanantai 25. toukokuuta 2015

Karhun tossut

Karhu oli aikoinaan maineikas urheilujalkinevalmistaja, mutta erinäisten vaihdeiden jälkeen se katosi tehokkaasti katukuvasta. Viime vuosina brändi on kuitenkin tehnyt paluuta tutunnäköisten jalkineiden ja asusteiden muodossa.

karhu tossut jalassa
Iloisen väriset Karhu-tossut.

Ensimmäiset Karhuni olivat Suomessa valmistetut Karhu Originalssit, malli oli tehty kai painonnostoa ajatellen, mutta jalkineet olivat laadukkaat ja jossain häkkikellarin perällä ne taitavat vieläkin olla. Vähän myöhemmin ostin Karhu-Titan -merkillä varustetut tossut, mutta ne osoittautuivat todella heikkolaatuisiksi. Alkukesästä ostetut tossut olivat syksyyn mennessä roskiskamaa, onneksi eivät maksaneet kuin ehkä kolmisen kymppiä.

Välillä Karhun nimellä myytäviä jalkineita ei oikein ollut missään, mutta tällä hetkellä niitä on ihan mukavasti kaupan. Karhu-Titaneista jäi kuitenkin sen verran paha muisto, että lähes 100 euron tossujen ostaminen arvellutti. Ei niin kovin yllättävästi nyky-Karhut valmistetaan kaukoidässä, se ei toki tee tuotteesta vielä hyvää tai huonoa. Tosin omistajana on amerikkalainen holding-yhtiö, joten mielessä kävi, että liikeideana ei ole palauttaa vanhaa merkkiä takavuosien loistoonsa, vaan ehkä lypsää nopeat voitot tunnetulla tuotemerkillä.

Keväällä satuin poikkeamaan Helsingissä Lasipalatsin Karhu-liikkeessä ja sieltä löytyi viime vuoden malleja puoleen hintaan ja sellaiset lähtivätkin matkaan. Äkkivilkaisulta ompeleet olivat kohdillaan ja materiaalit vaikuttivat laadukkailta, mutta liimaukset eivät näyttäneet olevan ihan parhaat mahdolliset (ja kuten tiedämme, juuri ne yleensä pettävät halvoissa jalkineissa).

Nyt pari kuukautta tallusteltuani alan olla siinä uskossa, että eivät nämäkään näe toista kesää. Toisen tossun vuorikankaassa on jo alkava reikä ja ulkopohja repsottaa takareunasta. Pahinta on kuitenkin se, että välipohja on jo painunut selvästi linttaan. Verrokkina 4 vuotta vanhat juoksutossuni ovat edelleenkin ryhdissään ja niillä on varmasti enemmän ja kovempia kilometrejä takana kuin näillä Karhuilla, joilla olen lähinnä käynyt töissä kauniin sään aikaan (sadekelillä polkupyörän ketjuista lähtevä töhnä sotkee vaaleat tossut nopeasti).

Karhu tossun pohja
Pohja lintassa ja liimaukset repsottaa.

Nykyään on usein se ongelma, että vaikka ostaisi kallista, ei välttämättä saa kestävämpää tai eettisempää tuotetta. Halpaa ja kallista voidaan hyvin tehdä samalla tehtaalla. Sekään ei toki vielä välttämättä tarkoita mitään, sillä toisessa tuotteessa voi olla parempi laaduntarkkailu ja materiaalit kuin toisessa. Monien jalkineiden kohdalla olen kuitenkin huomannut, että materiaalit on selvästi tehty hajoamaan nopeasti vaikka hintalapussa olisikin ihan tuhti numero.

Syksyyn mennessä selviää, että tuleeko toisia Karhuja koskaan. Ajattelin mennä näillä läpi Euroopan, mutta voi olla, että ne päätyvät roskikseen jossakin päin Itä-Eurooppaa. Mutta nyt pitää ottaa projektiksi etsiä sellaiset tossut, mitkä kestäisivät pari kolme kesää ja vieläpä näyttäisivät joltakin. Ei haittaisi vaikka ne vähän maksaisivatkin, jos tietäisi ne kestäviksi.

Jos ei olisi mitään ulkonäkökriteereitä, niin elämä olisi sangen helppoa, Varustelekasta vaan armeijaylijäämää, ei tarvitsisi miettiä eettisyyttä tai kestävyyttä. Vaan kun ei oikein innosta lompsotella menemään maihareissa ja reisitaskuhousuissa. Yksi vaihtoehto olisi laadukkaat herrasmieskeikarikengät, mutta en oikein tunne oloani kotoisaksi sellaisissakaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.