lauantai 22. elokuuta 2015

Budapest - Dubrovnik

Polkskibussin kyydit loppuivat Bratislavaan, joten loppumatkasta piti hypätä myös raiteille. Matkustusmukavuus ei ollut enää tasalaatuista ja hinnatkin kovemmat, mutta perille päästiin joka kerta.

Bratislavasta pääsee Unkarin Budapestiin sekä bussilla, että junalla, mutta hintaero ei ollut suuri, joten valitsin junan. Lippua ei voinut ostaa etukäteen netistä, mutta rautatieasemalla se onnistui kivuttomasti minimaalisella jonottamisella.

bratislavan juna-aseman asemalaituri
Bratislavan juna-asemalla on tunnelmaa.

olutta, leipää ja keittoa tsekkiläisen junan ravintolavaunussa
Tsekkiläisessä junassa on kunnon tarjoilut.

Juna oli muistaakseni tsekkiläinen, wifiä siellä ei ollut, mutta erinomainen ravintolavaunu. Suomessa ei ole tottunut kuulemaan junassa kun kokki nuijii pihviä. Olut maksoi 1,20 euroa ja sen sai jopa pöytään kannettuna. Lyhyt junamatka meni siis oikein mukavasti.

Budapest


Yöpaikkana oli Zrínyi Hostel, jonne oli parin kilsan matka asemalta. Päätin kävellä, kelikin oli taas sellainen, että tarkeni. Hotelli oli sangen hyvällä paikalla, mutta hieman piilossa. Jos diggaa hostellimeiningistä ilman turhia hienouksia, Zrínyi on ihan asiallinen valinta. Erikoisuutena ikkunalaudalla mahtuu ottamaan aurinkoa.

Zrínyi Hostellin huone
Hostellifiilistä Zrínyi Hostellissa. 

Alunperin olin ajatellut olla Budapestissa ihan hissukseen ja ehkä vain vähän nauttia viiniä hostellilla. Mutta kun kaivelin passia reppuni kätköistä, käteeni osui 2 kappaletta 10 000 forintin seteleitä. Viime reissulta oli jäänyt rahaa yli, mutta olin jo ehtinyt unohtaa ottaneeni ne mukaan. Sisätaskun pohjalta löytyi vielä pari tonnia lisää.

Pikainen kurssin tsekkaus kertoi, että 20 000 forinttia oli yli 60 euroa. Hostellihuone maksoi noin 8000 forinttia (kortti ei jostain syystä toiminut), joten nappulaa jäi hyvin vielä käytettäväksi asti.

Lähdin kuljeskelemaan kaupungille, piti käydä katsomassa yhtä linnaa minkä muistin viime reissulta mutta en löytänytkään sitä. Siirryin joen toiselle puolelle ja ajattelin katsastaa, että osuisinko yhteen tuttuun ravintolaan. No en osunut.

puisto budapestissä, taustalla maailmanpyörä
Budapestissäkin on paljon nähtävää ja tekemistä.

Kävelin siinä sitten jokirantaa pitkin kun jano yllätti. Päätin poiketa oluelle kohdalle osuneeseen Angelica Restaurant & Cafeeseen koska sen terassi näytti sangen viihtyisältä. Yhden oluen jälkeen totesin, että eiköhän Unkarissa kannattaisi kuitenkin juoda viiniä ja tilasin lasin rose'ta.

En ole viinien, varsinkaan unkarilaisten, asiantuntija, joten päädyin kysymään vinkkejä tarjoilijalta. Valinta tuntui osuvan ainakin omaan makuhermoon. Hetken selkäni takana kärisevän grillin tuoksuja haistellessani päätin tilata myös ruokaa.

Samalla kysyin tarjoilijalta väliaikatietoa laskustani ja kerroin, että lähden maasta huomenna ja minulla on 10 000 forintin seteli taskussa, loppulasku ei saisi mielellään olla paljoa enempää, mutta ei ole tarve jäädä ylikään.

Herkulliselta vaikuttavat vartaat olivat pahaksi onneksi jo loppu sunnuntai-iltana, joten päädyin tilaamaan ankkaa kera sopivan punaviinin. Toisen punaviinilasin ja konjakin jälkeen loppulasku oli vajaa 9300 forinttia, josta tarjoilija tuntui olevan sangen mielissäään.

Eli laskua tuli euroina noin kolme kymppiä. Palvelu ja viinit olivat erinomaisia ja ruoka hyvää, joten paikkaa kehtaa kyllä suositella. Käyntikortin mukaan se olisi toiminut jo vuodesta 1720, eli ei mikään ihan tuore mesta.

kuva angelikan käyntikortista, ruoka-annoksesta ja näkymä terassilla
Kyllä tällä terassilla viihtyi.

Angelican terassilla vierähti hyvä tovi, joten ei enää tehnyt mieli muuta kuin painua kaupan kautta hostellille. Seuraavan päivän ohjelmassa oli lähinnä junalipun osto, ruokailu ja maasta poistuminen.

tonava-joki iltavalaistuksessa
Pakollinen iltapällistely Tonavalla.

Budapestista ei ilmeisesti mene busseja Zagrebiin, joten juna oli ilmeinen valinta. Olin myös jo ehtinyt ihastua keskieurooppalaisiin ravintolavaunuihin. Junavuoroja on kaksi, aamulla ja iltapäivällä, jälkimmäinen juna piti olla varustettu ravintolavaunulla, joten en varannut juurikaan evästä matkaan.

Junalipun ostin netistä, mutta se piti silti tulostaa automaatista asemalla. Kortin toimivuus edellisessä junassa oli myös kehno, joten päätin varata riittävästi käteistä. Forintteja oli vielä jonkun verran jäljellä, mutta päätin nostaa valmiiksi Kroatian kuneja.

Rahan vaihto ei sitten käynytkaan ihan kuin elokuvissa. Rahanvaihtopisteitä oli kyllä joka nurkalla, mutta ne suostuivat asioimaan vain käteisellä tai sitten pankkiyhteydet olivat poikki. Lopulta päädyin nostamaan lisää forintteja (myös osa automaateista oli pimeänä) ja vaihdoin ne Kroatian valuuttaan.

Minulla ei ollut paikkalippua, mutta suosittelen ottamaan sellaisen jos ei ehdi nousta junaan hyvissä ajoin. Minä ehdin, mutta juna tuli hyvin täyteen, tosin osassa vaunuja oli vielä vapaita paikkoja kun taas toisaalla porukkaa oli käytävillä.

Juna oli tupaten täynnä nuoria reppumatkailijoita kaikista maailman kolkista, unkarilaisia tai kroatialaisia ei tainnut olla kyydissä juuri lainkaan. Ravintolavaunua etsiessäni tein ikävän havainnon, sitä ei ollut.

Olimme olleet liikenteessä jonkun aikaa, kun juna pysähtyi jonnekin keskelle ei mitään. Katselin ikkunasta, kun junasta poistuu paljon väkeä, mietin, että minne ne mahtoivat olla menossa. Hetken päästä asia selvisi, kun huonoa englantia puhuva konduktööri tuli vaunuumme ja huusi jotain busseista ja viittilöi ulos.

Meidän vaunummekin alkoi purkautua ulos, itse pystyin onneksi liikkumaan rivakasti koska minulla oli vain pienehkö reppu, eikä koko omaisuutta mukana. Meidät ohjattiin busseihin jotka lähtivät pienen odottelun jälkeen liikkeelle.

Ajelimme pikkuteitä keskellä ei mitään ja saavuimme taas pienelle asemalle keskellä ei mitään, jossa meitä odotti toinen juna. Tässäkään junassa ei ollut valitettavasti ravintolavaunua. No olihan minulla pussi pähkinöitä.

Seuraava pysähdys olikin sitten Kroatian rajalla. Pysähdyimme jälleen keskelle ei mitään hyvin synkän näköiselle aseman tapaiselle. Tuima poliisi tuli vaunuumme ja tarkisti passit. Hetken päästä tuli pari poliisia lisää jotka alkoivat myös tarkistaa passeja, joku onnistui kuitenkin selittämään heille, että passit tarkistettiin jo kertaalleen. Vähän heidän jälkeensä saapui vielä kolme poliisia lisää tarkistamaan passit. Tällä kertaa kukaan ei vaivautunut enää selittelemään.

Kun koko junan passit oli tarkistettu useampaan kertaan, pääsimme taas liikkeelle. Aikataulusta oltiin myöhässä toista tuntia ja oli jo pimeää, kun saavuimme Zagrebin rautatieasemalle.

Zagreb


Kello oli paljon ja nälkäkin kaihersi, joten päätin ottaa taksin hotellille. Taksikuski oli puheliaalla päällä ja antoi hyviä vinkkejä loppureissua ajatellen. Mutta se vinkki, mitä olisin kaivannut, oli se, että olisi kannattanut etsiä jotain syötävää juna-aseman liepeiltä.

Huoneistohotellini Roo Rooms sijaitsi pari kilometriä keskustasta rauhallisella ja viehättävällä alueella. Itse paikkakin oli oikein siisti ja mukava. Tiedoissa luvattiin läheltä löytyy liharuokaa tarjoileva ravintola, mutta pienen haeskelun jälkeen en löytänyt sitä. Seuraavana päivänä kävi ilmi, että se oli sen ainoan kadunpätkän päässä mitä en tutkinut.

roo roomsin yhden hengen huone
Roo Roomsin huone oli viihtyisä,
mutta ei ihan ehkä oman makuuni.

Roo Roomsista on lyhyt kävelymatka Zagrebin pitkälle pääkadulle, Ilicalle, joten etsin ruokaa myös sieltä, tosin laihoin tuloksin, kaljabaareja kyllä löytyi ja yhteen poikkesinkin. Zagreb oli tällä reissulla ensimmäinen paikka, missä törmäsin useasti suomalaistyyppisiin kapakoihin, joista ei saanut minkäänlaista purtavaa, tosin Suomessa saa sentään yleensä edes suolapähkinöitä, nyt en saanut edes niitä.

Palasin yhtä nälkäisenä takaisin hotellille ja koska hotellin terassi vaikutti viihtyisältä, päätin ottaa vielä toisen oluen. Zagrebissa tarkoituksenani oli enimmäkseen chillailla ennen viimeistä etappia, joten terassi tuli hyvin tutuksi, henkilökunta oli kaikin puolin ystävällistä ja avuliasta.

kolme lasia erilaisia viinaksia
Jotain paikallisia viinoja, osa hyviä, osa ei.

Aamulla päätin juoda terassilla kupin kahvia ennen kuin lähtisin etsimään ruokaa. Menin tiskille tilamaan kahvin ja sen saatuani otin kupin käsiini ja olin lähdössä pöytään istumaan, tarjoilija katsoi minua kummeksuen ja sanoi, että hän voi kyllä tuoda sen. Tällaista ei kyllä tapahdu Suomessa.

Toinen erikoisuus terassilla oli, että ohi kulki aina silloin tällöin hikisiä nuoria naisia. Hotellin alakerrassa on kuntosali ja kävi ilmi, että sen käyttäjät kävivät baarin alakerrassa suihkussa.

Pari kertaa kävin keskustassa pyörähtämässä, mutta en oikein keksinyt siellä mitään tekemistä. Raitiovaunut kulkevat tiuhaan Ilicaa pitkin, mutta uusia kenkiä etsiessäni päätin kävellä ja samalla katsella kauppoja reitin varrelta. Vajaa pari kuukautta vanhat tennarini olivat hajonneet roskiskuntoon. Mietin, että miten Kesko edes kehtaa myydä niin kehnoa laatua, mutta kyllähän ne kehtaavat.

Kesko lupaa auttaa asiakkaitaan tekemään hyviä valintoja.
Nämä tossut eivät olleet sellainen.

veistoksia talos seinässä, aiheena lähes alastomat miehet
Annoin tälle taideteokselle nimeksi "Poikien saunailta".

Hotellin läheltä löytyi liharavintolan lisäksi "paikallinen prisma" jossa poikkesin ostoksilla. En muista liharavintolan nimeä, mutta sitä piti persoonallinen, ilmeisesti entinen merimies. Ruoka oli hyvää ja lihaisaa.

marketin parkkipaikka
Konzum - paikallinen Prisma.

Lihaisa papukeitto.

Ensi kerralla sain melkoisen lihaähkyn, joten päätin seuraavana päivänä syödä aamupalaksi vain kevyesti papuja ja leipää. Ravintola aukesi kyllä jo aikaisin aamulla, mutta mitään erillistä aamupalaa siellä ei ollut tarjolla. Kun kyselin listalla olleista pavuista, innostui ravintoloitsija suosittelemaan minulle paikallista papukeittoa, mikä on kuulemma ravitseva ja edullinen paikallinen ruoka. Sisämaassa siinä on yleensä lihaa ja rannikolla kalaa.

Ja minähän otin annoksen kun sitä kerran suositeltiin. Lihaa keitossa oli vähintään riittävästi, porsaanlihassa oli läskiä ja luuta mukana, mutta erityisesti myös makua. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Iltapäivällä taisinkin sitten syödä vain grillatun maissintähkän.

olutpullo jossa kaulassa Cold Edge mainoslappu
Pakkohan sitä oli ostaa - koska Cold Edge.

tyhjä roo barin terassi
Terassi on jo hiljentynyt yöksi.

Koska bussini Dubrovnikiin lähti aikaisin aamulla, päätin taas ottaa taksin joka minulle ystävällisesti tilattiin valmiiksi hotellin respasta. Lipun olin ostanut taas valmiiksi, tälläkin reitillä kannattaa harkita paikkalipun ostoa, sillä Kroatiassakaan ei ole tapana ajattaa busseja Matkahuollon tapaan puolityhjinä.

Matka oli pitkä, mutta pysähdyimme pariin otteeseen ja Splitin jälkeen maisemat olivat sangen komeat. Autokin tyhjeni hieman. Jossain välissä pohdin ajatusta yöpyä Splitissä, mutta hinnat olivat jo karanneet käsistä. Zagrebilaiselta taksikuskilta olin kuullut siihen syynkin, kaupungissa oli joku iso teknofestivaali.

näkymä kroatian etelärannikolla
Bussimatka menee joutuisasti näissä maisemissa.

splitin katukuvaa
Pysähdyttiin Splitissä.

laivoja splitin satamassa
Kyllä täälläkin olisi hetken viihtynyt.

Loppumatka meni joutuisasti maisemia katsellen ja passintarkastuskin meni tällä kertaa sujuvasti. Ai mikä passintarkastus? Päästäkseen Zagrebista Dubrovnikiin bussilla on mentävä Bosnia ja Herzegovinan kautta.

Dubrovnik


Uudet kengät hiersivät ja keli oli todella kuuma, joten päätin taas ottaa taksin. Jo taksimatka teki selväksi, että nyt ollaan turistikaupungissa. Pääsin kuitenkin joutuisasti hotellille jota olisin varmasti joutunut haeskelemaan hetken verran omine nokkineni sokkeloisilla kaduilla. Olin valinnut edullisen huoneistohotellin, Villa Marican koska sieltä sai parvekkeen merinäköäalalla sopuhintaan.

Omistaja oli todella ystävällinen ja tarjosi oluen kun teimme papereita. Sain taas hyviä neuvoja ja jonkun alennusläpykän mitä en sitten koskaan käyttänyt.

Villa Marican kodikas huone.

Tässäkään hotellissa ei ollut tarjolla mitään syötävää, mutta ihan kulman takana on pieni marketti ja käytössä hyvin varusteltu keittiö. Itse tosin päädyin tekemään lähinnä voileipiä hotellihuoneessa. Pienen kävelymatkan päässä on myös pursiseuran yhteydessä oleva ravintola Orsan.

lähimarketista ostettu litran valkoviinipullo
Markettiviinikin oli ihan kelvollista.

pizzapala ja olutpullo
Marketista sai myös pizzaa ja tietysti olutta.

Orsan ei ole missään tapauksessa halpa paikallisella mittapuulla, mutta keskinkertaisiin turistiravintoloihin verrattuna se oli aivan mainio. Mikäli päätyy sille suunnalle, suosittelen ehdottomasti poikkeamaan.

friteerattuja pikkukaloja
Dubrovnikissa saa tuoretta kalaa.

Toinen mainio puoli Villa Maricassa oli, että vaikka merinäköala ei ollutkaan avomerelle päin, näki siitä suoraan kaupungin satamaan. Dubrovnikin satamasta lähtee joka ilta risteilyaluksia ja niitä oli mukava katsella, välillä laivan lähtöä juhlisti jopa bändi.


Muuta kiinnostavaa Dubrovnikin siltä syrjältä ei sitten löytynytkään. Päivä oli jo kääntymässä iltaan kun poikkesin Copacabana Beachilla. Meno oli jo hiljentymässä ja toinen ravintolakin oli jo sulkeutunut. Tutkin myös läheisen turistikadun, mutta se oli juuri niin tylsä kuin turistikatu voi olla. Lisäksi alue tuntui olevan lapsiperheiden ja keski-ikäisten suosiossa, yökerhoa ei ihan lähimailta kannattanut edes etsiä. Myös vanha kaupunki on päiväsaikaan turistien kansoittama ja tarjonta on sen mukaista.

näkymä vanhan kaupungin aukiolta
Vanhassa kaupungissa on väkeä tungokseksi asti.

näkymä vanhan kaupungin venepaikoille

näkymä vanhan kaupungin laiturille
Maisemat ovat kyllä kunnossa.

Myöhemmin sitten päädyin etsimään yökerhoa ja etsin ihan väärästä paikasta, sillä Google Maps antoi väärän sijainnin. Läheisessä hostellissa kerrottiin, että olisi hypättävä bussiin ja ajettava taas vanhaan kaupunkiin.

Sieltäkin yökerhoa sai hieman etsiä, mutta kun sen vihdoin löysin, oli se vielä kiinni joten poikkesin oluelle. Oluen hinta oli ollut koko reissun ehkä hienoisessa nousussa mitä etelämmäs tultiin, mutta Dubrovnik oli kyllä selvästi reissun kallein kohde.

Kun yökerho viimein aukesi, ovella pyydettiin rapsakkaa 60 kunin sisäänpääsymaksua. Ilmaisen sisäänpääsyn oikettavia lappusia jaettiin kuitenkin vähän joka puolella, joten kävin hakemassa sellaisen.

Nightclub Revelin oli tehty vanhaan linnaan ja puitteet olivat kyllä ihan komeat. Alkuillasta juomatilaukset otettiin pöydistä, myöhemmin paikka oli tupaten täynnä. Jos Zagrebilaisessa kapakassa olut maksoi 13 kunia ja Dubrovnikissä yleensä 20, Revelinissä hinta oli tuplattu 40 kuniin. Jopa lentokentällä oli halvempaa, 38 kunia.

yökerhon dj ja diskovalot
Revelin valoshow pärjää ainakin
suomalaiselle keskivertokuppilalle.

Yksin yökerhossa pyöriminen on kuitenkin vähän tylsää puuhaa ja hyppäsin ratikkaan ja palasin hotellille. Matkaväsymys alkoi muutenkin jo vähän painaa, joten vietin aika paljon aikaa hotellin parvekkeella laivoja katsellen ja valkoviinistä nauttien. Jos unkarilaiset viinit ovat hyviä, niin eivät kroatialaisetkaan huonoja olleet.

Viimeisenä päivänä päätin taas kiusata jalkojani ja kävellä bussiasemalle, aikaa kun oli. Hotellihuone piti luovuttaa kymmeneltä ja lento lähti vasta illalla. Kävelymatkalla poikkesin syömään keskinkertaisen turistipizzan.

Lipun ostaminen ja oikean bussin löytäminen oli hieman sekavan oloinen operaatio, mutta onnistui kuitenkin hyvin ja pian olin jo matkalla kentälle.

aurinkorasvapullo roskiksessa
Aurinkorasva meni lentokentän roskikseen.

Loppusanat


Kaikenkaikkiaan reissu oli erinomaisen onnistunut. Matkanteko meni jopa liian helpolla. Budjetti luonnollisesti ylittyi kun palvelu oli hyvää ja innostuin syömään hyvin. Ainakin Krakovaan ja Bratislavaan pitää mennä myös uudestaan ja miksei myös Budapestiin. Dubrovnik oli omaan makuuni jo liian turistikohde. Se oli ainoa, missä palvelut oli jo liian selvästi rakennettu turisteille, toki turisteja oli kaikkialla, mutta etelään päin tultaessa määrä kasvoi. Zagreb teki tähän kaavaan mukavan poikkeuksen ollen sangen rauhallisen oloinen.

Joku saattaisi ihmetellä, miksi en käy juurikaan katsomassa nähtävyyksiä. Mutta miksi pitäisi, eivät ne minua juurikaan kiinnosta. Minä haluan syödä ja juoda hyvin, hengailla, en kurittaa itseäni minuuttiaikataululla. Nauttia paikan ilmapiiristä. Nyt en myöskään viihtynyt samassa paikkaa kovin kauaa, joten ei tehnyt mieli lähteä uuvuttavaan ravaamiseen.

Eräs ystävänikin kertoi, että hän ei ole tähän asti ollut innostunut matkailusta, mutta minun tapani kuulemma miellytti häntä. Että ei juosta kieli vyön alla kirkkojen, museoiden ja nähtävyyksien välillä, vaan ollaan ja nautitaan lomasta. Itä-Euroopassa on mahdollista syödä hyvissä ravintoloissa edukkaasti, Suomessa hinnat ovat sellaiset, että kovin usein ei tule mentyä, ainakaan omalla kustannuksella.

Reissu siis kannatti ja paljon tuli nähtyä. Lähtisinkö samanlaiselle matkalle uudestaan? En välttämättä, matkustamiseen meni aika paljon aikaa ja energiaa, tosin ei niin paljoa kuin ajattelin. Sain kuitenkin tavallaan kuitattua vanhan haaveen interrail-matkasta. Toki se olisi ollut varmasti aika erilainen kaveriporukan kesken lukioaikoina. Mutta silloin se jäi tekemättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.