maanantai 10. elokuuta 2015

Oy Iloiset Sukkapojat AB

Kesälomalla oli tietysti kiire ja kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka. Tänään päädyin pohtimaan arkista, mutta hyvin tärkeää asiaa, sukkia ja kalsareita.

nainen laittaa pyykkiä narulle
Pyykkääminen ei ole kaikkien mielipuuhaa

Pesuhuoneeseeni ei mahdu pesukonetta, mutta taloyhtiöllä on onneksi pesutupa. Katselin puoliksi täynnä olevaa pyykkikoppaani ja mietin, että puolikkaan koneellisen peseminen on vähän hölmöläisten hommaa, aikaa kuluu jotakuinkin saman verran kuin täydellä lastilla ja sähköä ja vettä kuluu suhteessa enemmän. Taloyhtiössä on hyvä kone, mutta se on mitoitettu seitsenhenkiselle perheelle, jossa on kaksi koiraa, kolme kissaa ja hevonen.

Yksinäisellä toimistotyöläisellä ei vaan tule niin paljoa pyykkiä, että saisi koneen joka viikko täyteen. Siinä käy helposti niin, että sukat ja kalsarit loppuvat ennen kuin koppa on täysi. Voisihan niitä ostaa reilusti lisää, mutta sitten olisivat taas kaapit täynnä.

Mieleeni muistuivat armeija-ajat. Jokaiselle taistelijalle annettiin tietty määrä sukkia ja kalsareita, likaiset saattoi vaihtaa varusvarastolla puhtaisiin. Sukat ja kalsarit ovat sen luokan perustarvike, että useimmille riittää, että niitä on. Miksei asiaa siis kehittäisi palveluksi asti?

Kaverini oli Facebookissa sitä mieltä, että kyse on saman luokan asiasta kuin valmiiksi paistettu jauheliha. Olen kuitenkin eri mieltä. Nykyään eletään palveluyhteiskunnassa, ei ole mitenkään ihmeellistä, että jollakin käy siivooja kotona, isommissa kaupungeissa voi tilata ruokatarpeet suoraan kotiovelle. Ja vaikka osaankin tehdä ruokaa, käyn silti lounaalla, säästän aikaani ja vaivojani.

Ajasta on tullut arvotavaraa, ihmiset maksavat palveluista saadakseen enemmän vapaa-aikaa itselleen. Toinen kaverini, rekkakuski, oli sitä mieltä, että erinomainen idea, ei tarvitsisi heti ekana työreissun jälkeen ryhtyä pyykille. Toki eihän tämä kaikkea pyykkäämistä poistaisi, mutta juuri sukat ja kalsarit tuppaavat aina loppumaan ensiksi.

Jauhelihavertaus on myös siinä mielessä huono, että valmiiksi paistettu jauheliha on todennäköisesti jotain halvinta kuraa, mitä kaupitellaan uusavuttomille. Minun ideassani ihmisille tarjottaisiin mahdollisimman laadukkaita kalsareita ja sukkia.

Suurin osa tekstiileistä tulee nykyään jostain kaukoidästä ja laatu on mitä on. Vuokrakamoissa sellainen ei tietenkään käy, vaan laadun pitäisi olla armeijatasoa, kestävää ja käytännöllistä.

Keskiverto sukankuluttaja ei yleensä piittaa kauhean paljon laadusta, vaikka hyvä sukka parantaakin tunnetusti elämänlaatua. Sukkia ostetaan milloin mistäkin ja niiden elinkaari on lyhyt. Pahimmillaan sukka on jo uutena huono jalassa ja reikääntyy nopeasti. Tilalle voisi tarjota eettisesti tuotettua (jopa kotimaista) sukkaa, joka kestää kovaa käyttöä ja pesua.

Mallejakaan tuskin tarvitsisi olla kovin montaa, parilla mustalla sukkamallilla ja esimerkiksi harmailla boksereilla pääsisi jo pitkälle. Tämä myös lähes poistaisi parittomien sukkien ongelman, vuokrasukista luultavasti pitäisi vähän parempaa huolta ja pesulassa parinsa menettäneille löytyisi varmasti aina uusi elämänkumppani. Omassakin kaapissa on turhan montaa erilaista sukkaa, laadukas musta perussukka sopisi moneen tilanteeseen.

Sopivia sukkia ja kalsareita olisi todennäköisesti sangen helppo löytää, selvittäisi vain armeijan toimittajat, jos ne kestävät palveluskäyttöä, niin kestävät varmasti myös tavallista arkea.

Sukkien ja kalsarien lisäksi tarvittaisiin tietysti mobiilisovellus. Ei kai nykyään voi tehdä enää mitään ilman mobiilisovellusta? Sovelluksesta voisi tarkistaa sopimuksensa tilan ja käytössä olevien sukkien ja kalsarien määrän. Viimeisen päälle viilatussa palvelussa voisi tarkistaa myös tarpeiden saatavuuden ja varata itselleen valmiiksi noudettavan uuden setin.

Varttuneemmalle väelle voisi olla etukäteen maksettu sukkakortti, johon vaihdot merkattaisiin. Kadonneista sukista ja kalsareista olisi tietysti asiallisen kokoinen sakkomaksu. Ei liian suuri, sillä se pelottaisi varmasti pois osan käyttäjistä.

En ehkä ihan leijonan kitaan lähtisi tämän ajatuksen kanssa, mutta ehkä 10–20 vuoden päästä aika voisi olla kypsä tällekin. Suomen kaltaisessa maassa ongelmaksi muodostuisivat varmasti volyymit ainakin muualla kuin Helsingissä.

Toki vaihdot voisi ulkoistaa, vaihtopisteeseen tilattaisiin puhtaat tarpeet ja veisi likasäkin tilalle. Eri asia, että haluaako tyyliin joku R-Kioski ottaa vastaan paskaisia kalsareita. Toki likapyykin voi pakata tiiviisti, mutta sekin voi olla ongelmallista mikäli paketissa on vähän kosteampaa kamaa.

Maailma kuitenkin muuttuu sellaista tahtia, että jo parin vuoden päästä on taas sellaisia palveluita joihin kukaan ei tänä päivänä uskoisi. Taitavalla markkinoinnilla voi myös tehdä ihmeitä.

Itse nostaisinkin yhdeksi eduksi ekologisuuden, aasialaisten "kertakäyttösukkien" tilalle laadukkaita, keskitetysti pestyjä tuotteita. Samalla luotaisiin työpaikkoja kotimaahan.

Oma kysymyksensä on toki, että paljonko ihmiset olisivat valmiit maksamaan palvelusta ja pystyisikö sen edes toteuttamaan kustannustehokkaasti. En ole talousalan ihminen, joten en osaa edes arvioida.

Ihmisten käsitys kalleudesta on nykyään myös hieman kieroutunut. Kahvikupillisesta voidaan maksaa neljä euroa, mutta euro mobiilisovelluksesta on ihan liikaa. Netflixin kuukausimaksu on kuulemma liian kallis, mutta keskivertoa parempi tuopillinen olutta maksaa saman verran, eikä kukaan valita siitä.

Ideaa saa vapaasti käyttää, ainakin jos minut mainitaan Wikipedian artikkelissa. Tosin kuulemma kestovaipoille saattaisi olla vastaavan tyyppinen palvelu jossain päin maailmaa, joten ehkä sitten tämmöinenkin. Kertokaa ihmeessä jos tiedätte.

Mutta tämmöistä nyt tänään, jos sitä saisi reissukertomuksen toisen puolen valmiiksi loppuviikosta ja muutenkin pääsisi taas normaaliin rytmiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.