keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Vanhan hyvän ajan nahkatakki

Minulla on ollut erilaisia nahkatakkeja yläasteelta asti, mutta nyt tuli vastaan sellainen tilanne, että päätin hankkia ihan uuden. Edellinen Sokokselta ostamani takki ei ollut kovin laadukas, mutta tällä kertaa halusin parempaa. Ja tavallaan hieman yllätyksenä tuli, että laadusta ei edes tarvinnut maksaa omaisuuksia.

musta nahkatakki henkarissa
Haluaisitko hyvän nahtakain järkihintaan?

Edellisen takkini nahka oli sen verran huonolaatuista, että kaulus hapertui puhki hoitoyrityksistä huolimatta. Takin leikkauskaan ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen, mutta ostin sen aikoinaan Sokokselta 50 % alennuksella joskus vuonna 2008, joten kyllä se tavallaan on hintansa haukkunut.

vanhan nahkatakin hapertunut kaulus
Huono nahka ei kestä käyttöä.

Tiedusteluretki Turun keskustan vaatekauppoihin kertoi, että aidosta nahasta valmistetut takit maksavat yleensä alkaen noin 250 euroa. Tosin niiden nahka ei vaikuttanut sen kummemmalta kuin vanhan takkinikaan ja malli oli usein hieman epämukava.

Lisäksi tuntuu, että sellainen pieni töpökaulus on aika standardi miesten nahkatakeissa tällä hetkellä, ainakin jos ei lasketa perinteisiä klassikkomalleja tai setämäisiä pusakoita. Ja semmoistahan minä en halunnut.

Jonkin verran on myös prätkärotsin sukuisia takkeja. Sovitinkin kerran Sokoksella Tiger of Swedenin rotsia, se oli paksua ja jämäkkää nahkaa. Kun takki oli päällä, se istui kuin hansikas. Tosin mieleen tuli lähinnä paksu hitsausrukkanen, sillä esimerkiksi käsien liikutteleminen ei ollut kovin jouhevaa. Takki olisi varmasti ollut oiva tyylikkääseen patsasteluun, mutta tuskin kovin hyvä esimerkiksi työmatkapyöräilyyn.

Olin jo aikaisemmin himoinnut Varustelekasta saksalaisen poliisin nahkatakkia, mutta niitä ei oikein koskaan ollut sopivia kokoja. Samalla tuli vilkuiltua muitakin nahkatakkeja ja olin jo ajatuksissa lähteä joskus sovittamaan erilaisia lentäjäntakkeja, vaikka ne eivät ihan ehkä omaan makuun sopineetkaan.

Sitten eräänä kertana kun selailin taas lekan sivuja, silmiini iski uutuus, sukellusvenemiehen takki. Se on vähän kuin pätkärotsi, mutta ei näytä liikaa sellaiselta. Oikeastaanhan se on prätkärotsien esikuva. Hintakaan ei ollut nahkatakiksi kummoinen ja kovin he kehuvat alihankkijansa laatua.

En ensin oikein syttynyt mallille, mutta vähän se jäi kaihertamaan mieleen. Mietin myös, että jos takin kanssa pystyy operoimaan sukellusveneessä tai panssarivaunussa, se lienee keskimääräistä käytännöllisempi. Historiallinen aspekti ei muuten juurikaan kiinnostanut.

Päätin siis seuraavalla Helsingin reissulla käydä kokeilemassa. Tosin menomatkalla varastosaldo näytti pahalta, varastossa olisi enää vain pari XXL-kokoista takkia. Ajattelin kuitenkin, että tsekkaan laadun ja ehkä sovittelen muun mallisia takkeja.

Myymälästä löytyi kuitenkin yksi juuri sopiva M-kokoinen takki. Sitä ihmetellessä unohtui sitten myös ostaa suklaata, sukkia ja olutta. Mutta ensi kerralla sitten.

Takki tuntui heti päälle hyvältä ja oli laadukkaasti tehty. Nahka oli muotikauppojen takkeja paksumpaa, mutta silti miellyttävän pehmeää. Ompeleet olivat siistiä työtä.

Nahkatakin helma sisäpuolelta
Työn jäljestä ei ole mitään pahaa sanottavaa.

Pitihän se sitten ostaa kun kerran oli niin sopivakin ja lisää tulee ties koska. Kotiin päästyäni käsittelin takin heti nahanhoitoaineella, jolloin nahka muuttui vieläkin miellyttävämmän tuntuiseksi. Nahkahan vaatii aina hoitoa ja yleensä nahkavaatteet ja kengät kannattaa käsitellä jo heti uutena. Jollakin oikeasti hoitavalla aineella eikä millään sprayllä. Itse käytin edullista valjasrasvaa, sekin yllättäen Varustelekasta.

Käytössä nahkatakki vielä muotoutuu paremmin käyttäjänsä mukaiseksi. Takin malli on hyvä myös pyöräillessä, eikä vesi tullut läpi 5 kilometrin vesisateessa poljetun kotimatkan aikana. Hyvä nahkahan ei pelkää kastumista kunhan sen kuivattaa varovaisesti ja hoitaa tarvittaessa. Jos nahka tuntuu kuivuttuaan kovalta, hoitoaine pelastaa.

Olikin oikein ilahduttavaa, että löytyi laadukkaasti tehty nahkatakki järkevään hintaan. Ei Varusteleka turhaan kehu alihankkijaansa. Hyvä ja laadukas vaate kestää pitkään, laatuun satsaaminen tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi kuin ostaa jatkuvasti huonoja uusia.

Tosin vaatteissa hinta ja laatu eivät enää oikein kulje käsi kädessä. Materiaalit on tarkoituksella kehitetty sellaisiksi, että ne näyttävät ja tuntuvat uutena hyvältä, mutta kuluvat nopeasti käyttökelvottomiksi. Luultavasti muotikauppojen kalliimmat takit olisivat lyhytikäisempiä kuin tämä.

Hyvä nahkatakki kestää oikein hoidettuna vuosikymmeniä, vuori korkeintaan kaipaa jotain ehostusta. Tässä takissa ei ole myöskään hajoavia vetoketjuja (paitsi povitaskussa), uusi nappi on helpompi ja halvempi laittaa. Ja jos alkaa kyllästyttää, hyvän nahkatakin saa aina myytyä eteenpäin.

Täytyy kyllä sanoa, että tämmöisestä minä tykkään, hyvää laatua kohtuuhinnalla. Lisää tällaisia. Varustelekan oma tuotanto tuntuu muutenkin olevan hintalaatusuhteeltaan erinomaista. Seuraavaksi ostoslistalle taitaa päätyä merinovillainen "Dexter killshirt" eli vaarinpaita. Merinovilla kun tuntuu olevan niin erinomainen materiaali.

edit: Olkapoletit ovat muuten hankalat jos käyttää paljon reppua. Toisesta lähti nappi irti, joten poistin toisenkin. Ei niitä varsinaisesti jäänyt kaipaamaan.

edit 01.08.2016: Takki on nyt 10 kuukautta vanha, nahka on edelleen uudenveroisessa kunnossa, jos toivoo pikaista kulunutta lookkia, taitaa joutua käyttämään hiekkapaperia. Rasvasin takin uutena valjasrasvalla ja nyt uusin käsittelyn syksyn sateita odotellessa. Hoitaminen kannattaa, sillä siten nahka pysyy notkeana.



tiistai 29. syyskuuta 2015

Asus DSL N55U ja 4G-mokkula

Ostin noin vuosi sitten uuden Asuksen modeemin ja siinä on mahdollisuus käyttää 4G-mokkulaa joko laajakaistan kaverina tai ihan erikseen. Olen jo pitkään ollut kyllästynyt surkeaan laajakaistaani ja nyt Sonera rakensi nurkan taakse uuden tukiaseman, joten päätin kokeilla 4G:n ihanuutta.

soneran 4G-mokkla roikkumassa jatkojohdon päässä
4G-mokkula voi olla mukava,
mutta vain jos sen saa toimimaan.

Otin Soneralta nettitikun kokeiluun ja totesin, että läppäriin kytkemällä se antaa laajakaistaan verrattuna todella hyvät nopeudet latenssin pysyessä hyvällä tasolla. Ja vieläpä noin puoleen hintaan!

Ensimmäinen nettitikku, Huawei E3372, ei kuitenkaan toiminut Asus DSL N55U -laajakaistareitittimeni kanssa, tämä olisi toki selvinnyt jos sen olisi erikseen viitsinyt tarkistaa. Oli virhe olettaa, että kaikki yleisimmät laitteet toimisivat (tosin myöhemmin luin jonkun saaneen Huaweinkin toimimaan).

Seuraava laite, ZTE MF823D, löytyikin jo tuettujen listalta. Tosin senkään käyttöönotto ei sujunut ongelmitta. Mutta kun tietää valmiiksi muutaman asian, elämä helpottuu huomattavasti. Näitä ei ohjekirja kerro. Hyppää loppuun, jos et jaksa lukea koko tarinaa.

Tarkista mokkulan toimivuus tietokoneella

Ihan ensimmäiseksi suosittelen kytkemään mokkulan tietokoneeseen ja testaamaan, että se toimii ihan yleisesti. Samalla voi kytkeä pois pin-koodin kyselyn. Huawein mokkula toimi OS X 10.11 El Capitan -käyttöjärjestelmässä heittämällä, mutta ZTE vaati pientä kikkailua. Toki ei voida vaatia, että joku laite toimisi ongelmitta julkaisemattomassa käyttöjärjestelmässä (julkaistaan 30.9.2015 eli huomenna).

Kun mokkula on testattu toimivaksi ja ohjekirjasta tarkistettu, että mitä merkkivalon eri värit tarkoittavat, ei kannata vielä hosua itse mokkulan kanssa, vaan käydä modeemin asetuksista tyrkkäämässä Dual WAN ja usb-modeemimahdollisuus päälle. Dual WAN tarkoittaa sitä, että laite käyttää yhtä aikaa kahta eri nettiyhteyttä, joko toisaan täydentämässä tai sitten toinen yhteys voi olla varalla. Asuksen ohjauspaneelista tämä asetus löytyy kohdasta WAN -> Dual WAN.

Kun Dual WAN on päällä, siirrytään välilehdelle Internet Connection, jossa WAN type -kohdasta valitaan USB. Kun sijainniksi (Location) valitsee Suomi (Finland), pääsee valkkaamaan operaattorin ja laittamaan asetukset kuntoon. Soneran tapauksessa riittää, että laittaa Dial numberiksi *99#. ZTE tunnistuu oikein automaattitunnistuksella.

Asuksen WAN - Internet connertion välilehti
Soneran asetukset 4G-mokkulalle

Reititin muuttaa oman osoitteensa

Tässä kohtaa reititin boottaa itsensä ja tapahtuu ensimmäinen asia mikä saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Sisäverkossa jokaisella vehkeellä on oma osoitteensa jonka reititin niille antaa. Ja nyt Asus päättää itse muuttaa oman osoitteensa. Yleensä reitittimen osoite on 198.168.1.1, mutta nyt Asus muuttaa osoitteekseen 198.168.2.1 (tästä tulee toki ilmoitus). Tämä on siis se osoite, mistä pitäisi päästä modeemin hallintaan.

Mietin, että siihen on varmaan joku hyvä syy. Ja se syy on luultavasti se, että Asuksella on ajateltu, että ulkopuolinen modeemi ottaa tuon alkuperäisen osoitteen, mutta ainakaan ZTE ei tee niin. Ja mitä tästä sitten voi seurata?

Itsehän sääsin mokkulan kanssa tietämättömyyttäni pidemmän kaavan mukaan ja huomasin, että välillä en vain enää päässyt reitittimen hallintaan sisään. Kun reititin boottailee, se saattaa kehoittaa katkaisemaan verkkoyhteyden ja luomaan sen uudestaan. Ja se kannattaakin aina tehdä, kytkeä wifi pois tai nypätä verkkojohto hetkeksi irti.

Isoimman ongelman aiheutti ilmeisesti se, että laite joka jakaa sisäverkon osoitteet, muuttaa itse osoitteensa. Ongelmia on luvassa erityisesti, jos tietokoneen päässä reititin on asetettu käytössä olevaksi DNS-palvelimeksi eikä sen osoitetta vaihda.

DNS-palvelin on se, mikä muuttaa nettiosoitteet numerosarjoiksi, jotka vievät oikeaan paikkaan. Vähän siis kuin muuttaisi nimet puhelinnumeroiksi. Ilman numeroa soittaminen ei onnistu. Tämä pätee sekä omassa sisäverkossa, että netissä. Oikeasti reititin tietää vain sisäverkon osoitteet, mutta se osaa hakea netin osoitteet palveluntarjoajan nimipalvelimelta (tai jostain muusta, erikseen määritetyltä nimipalvelimelta, esim. Google DNS).

DNS eli Domain Name System - Wikipedia

Tässä kohtaa kannattaa varmistaa, että missä osoitteessa itse 4G-modeemi asuu. ZTE löytyy osoitteesta 192.168.32.1, joten LAN-välilehdeltä voi käydä vaihtamassa reitittimen osoitteeksi tutun ja turvallisen 192.168.1.1.

Jos et kuitenkaan pääse Asuksen hallintaan osoitetta vaihtamaan osoitteella 192.168.2.1, voi kokeilla osoitetta router.asus.com. Mikäli sekään ei auta, täytyy mennä tietokoneen verkkoasetuksista vaihtamaan DNS-palvelimen osoitteeksi 192.168.2.1. Mikäli nyt kaikki laitteet toimivat hyvin, ei reitittimen osoitetta tarvitse välttämättä muuttaa. Jos pääset nettiin, mutta et modeemin hallintaan, ovat todennäköisesti sisäverkon osoitteet hukassa.

Mikäli hallintaan ei pääse, kannattaa tyhjentää selaimen välimuisti ja poistaa evästeet uudelleenkäynnistelyjen lisäksi. Wifiverkon voi myös poistaa muistettavien listalta ja luoda koneelle uuden käyttöpaikan. Miten nämä tehdään riippuu käyttöjärjestelmästäsi.

Itse saatoin aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia turhalla räpläämisellä, joten näitä ongelmia ei välttämättä tule jos mokkulan kytkeminen onnistuu sujuvammin.

Mitä on hyvä tietää mokkulan kytkemisestä?

Ja missäs vaiheessa se itse mokkula tökättiin kiinni? Mokkulasta itsestään kannattaa tietää kaksi asiaa ennen kuin sen ottaa käyttöön. Ensinnäkin se pitää aina kytkeä kiinni vasta kun Asus on jo päällä. Eli uudelleenkäynnistyksen yhteydessä se pitää aina irroittaa. Tätä ei tietenkään lue ohjeissa, mutta netistä löysin tämän sangen tarpeellisen tiedon. Jossain toisessa vehkeessä tämä ei välttämättä ole tarpeellista.

Toinen hyvä tieto on, että vaikka mokkula käynnistyykin nopeasti, se kättelee hitaasti reitittimen kanssa. Odottele siis ihan rauhassa yhteyden muodostumista.

Vaikka et pääsisi nettiin tai reitittimen hallintaan, yritä kirjautua mokkulan hallintaan. Mikäli pääset sinne, vika on luultavasti DNS-asetuksissa.

Asuksen Network map sivu
Network Map -sivulta näet onko
modeemi kytkeytynyt käyttöön.

Mokkulan kytkeminen Asus DSL N55U -modeemireitittimeen pähkinänkuoressa


  • Mokkula pitää aina irrottaa reitittimen uudelleenkäynnistyksen yhteydessä, muuten se ei toimi.
  • Mokkula käynnistyy nopeasti, mutta yhdistää reitittimeen hitaasti. Ole siis kärsivällinen.
  • Reititin vaihtaa mokkulan käyttöönotossa omaa osoitettaan ja se voi aiheuttaa ongelmia. Jos mahdollista, vaihda reitittimen osoite takaisin. Jos et pääse reitittimen hallintaan, vaihda tai lisää tietokoneen verkkoasetuksista DNS-palvelimen osoitteeksi 192.168.2.1.

En lupaa, että nämä olisivat mitenkään optimaalisimmat ohjeet Asuksen N55U:n ja 4G-mokkulan yhteiseloon koska asiat piti opetella kantapään kautta, mutta toivottavasti näistä on jollekin iloa. Mokkulan kytkeminen olisi voinut olla vähän käyttäjäystävällisempi kokemus ja lukemani perusteella en ole ainoa jolla on ollut vastaavia ongelmia Asuksen laitteiden kanssa.

Miksi ei kotimokkulaa?

Tässä kohtaa joku voisi ehkä kysyä, että miksi minun piti kytkeä 4G-mokkula reitittimeeni, enkä ottanut "kotimokkulaa", jossa olisi oma wifireititin.

Kokemukseni operaattoreiden tarjoamien wifimokkuloiden langattoman verkon laadusta eivät kuitenkaan ole mitenkään mairittelevia ja omat laitteeni ovat kaikki kytketty verkkoon langattomasti. Nykyisen Asukseni taas valitsin juuri sen takia, että siinä on suorituskykyinen wifi, joka pystyy luomaan sekä 2.4 GHz että 5 GHz -verkon (tarvittaessa myös erillisen, eristetyn vierasverkon) eikä kyykähdä ihan helpolla.

Omasta kokemuksestani monet ongelmat johtuvat juuri kehnosta wifiverkosta, laitteet ovat vanhoja ja halpoja ja niihin kytketään paljon erilaisia langattomia laitteita ja sitten ihmetellään miksi data ei kulje. Kerrostaloissa 2.4 GHz -taajuuksilla on myös usein tungosta, mutta 5 GHz-wifi auttaa ruuhkaan. Hyvä langaton reititin säästää yleensä monilta murheilta, tämän tietää myös valokuvaaja Matti Sulanto. Tosin tällä kertaa kalliimpi tuote ei säästänyt itseäni ylimääräiseltä säädöltä...



torstai 24. syyskuuta 2015

Bassot kuriin huonekorjauksella MiniDSP - Osa 1

Hyvätkään kaiuttimet eivät välttämättä soi hyvin, mikäli huone saa bassot kumisemaan. Kalliin ja työlään akustoinnin sijasta asiaa voi yrittää korjata vaikkapa edullisella MiniDSP-huonekorjaimella. Homma vaatii kuitenkin vähän asiantuntemusta ja perehtymistä.

Luitko jo ekan osan? Lue kakkososa, sillä nyt homma rokkaa!


Kuva, jonka Ville Laasonen (@willboify) julkaisi


Audiovideo.fi:n jutusta saa ehkä vähän turhan helpon kuvan hommasta. Asian saattaa selittää se, että Samu Saurama myös suunnittelee kaiuttimia itse, joten lähtökohta on hieman erilainen kuin itselläni. Jos minä osaan muodostaa yksinkertaisia lauseita, Samu on Nobel-palkittu prosaisti. Jos taas osaa hädin tuskin aakkoset, kannattaa ehkä kaivaa kuvetta hieman syvemmältä ja hankkia kotimainen DSpeaker Antimode 2.0 Dual Core, joka on jo selvästi valmiimpi paketti.

MiniDSP on kuitenkin huomattavasti DSpeakerin laitetta edullisempi, joten kiusaus kokeilla on varmasti suuri. MiniDSP:tä saa nykyään myös Suomesta Ääniseltä, joten tilaaminenkin on helppoa.

Jos ja kun laitteen hankkii, on hybä olla perillä ainakin akustiikan perusteita. Jos jo seisovat aallot on täysin vieras käsite, kannattaa hankkia lisätietoa. Ja lukea ohjeita. Sekä MiniDSP:n, että mittaamiseen käytettävän Room EQ Wizardin. Lisää luettavaa löydät mm. täältä ja täältä.

Rev A vai  Rev B?

2x4 -mallia löytyy kahtena eri versiona. Löysin netistä jos jonkunlaista spekulaatiota kumpi kannattaa hankkia, mutta vastaus löytyy onneksi myös ihan ohjekirjasta. Näiden kahden mallin ero on sisääntuloherkkyydessä, ulostulopuoli on molemmissa sama.

Rev A -malli kannattaa valita, jos MiniDSP tulee esivahvistimen jatkoksi, Rev B taas jos laite on esim. DACin ja esivahvistimen välissä.

Jos ehdit jo hankkia väärän mallin, ei hätää, laitteet ovat tismalleen samanlaiset ja sisääntuloherkkyyttä voi vaihtaa kahdella jumpperilla. Ulostulojännitettä pidetään sangen pienenä, mutta se riittää hyvin ainakin Genelec M030-kaiuttimilleni sisääntuloherkkyyden ollessa keskiasennossa. Mikäli ulostulo ei kuitenkaan riitä, täytyy hankkia balansoiduilla liitännöillä varustettu malli. Toisin kuin voisi luulla, siitä ei löydy mitään hienoja XLR-liittimiä, vaan karut terminaalit johtojen päille.

Tarkkana kuin porkkana


sovelluksen käyttöliittymä, kuvassa korjauskäyrä
2 way Advanced 21 -sovellus tarvitaan MiniDSP:n kaveriksi.

Ohjeiden lukemisen lisäksi kannattaa olla huolellinen. Hyvin yleinen ongelma on, että johdot kytketään väärään järjestykseen. Näin kävi itsellenikin. Liitännät on kyllä numeroitu, mutta siitä ei ole apua, jos merkintöjä ei katso.

Laitteen lisäksi pitää hankkia myös ohjelmisto, mikä maksaa 10 dollaria. Ensimmäinen ongelma on saada ohjelma ladattua bugisesta verkkokaupasta, tämä vaikuttaa usein vaativan yhteydenoton tekniseen tukeen.

2 way Advanced 21 on suhteellisen simppeli ohjelmisto, mutta ainakin itse kaipaisin helpompaa tapaa kytkeä ylimääräiset toiminnit ja kanavat pois käytöstä. Tässäkin kohtaa pitää siis olla huolellinen ja varmistaa, että korjauskäyrä on ajettu molempiin kanaviin ja oletuksena päällä olevat jakosuotimet ovat pois käytöstä.

Sovellus toimii Adobe Airin avustuksella ja ei tuntunut aina toimivan ihan kunnolla. Jouduin myös asentamaan sen kertaalleen uusiksi.

Mittauksia tekemään

REW tunnistaa MiniDSP:n Umik-1 -mikrofonin automaattisesti, ja ohjelman pyytämän kalibrointitiedoston saa ladattua sarjanumeroa vastaan. Kalibrointitiedostoja tulee paketissa kaksi kappaletta, itse käytin sitä missä ei ole mainintaa 90 asteesta.

Tässäkin kohtaa piti vähän kaivella tietoa sieltä sun täältä. Päädyin tekemään mittaukset siten, että mikrofoni on kuuntelupaikalla noin pään kohdalla ja osoittaa kaiuttimien väliin.

Mittaukset tein koko äänialueella, vaikka korjaukset onkin tarkoitus tehdä vain bassopäähän. Kannattaa myös tehdä useampia mittauksia ja voi kokeillä myös eri sijoituksia mikrofonille. Näkee ainakin, että miten bassopuoli muuttuu sijoituksen mukana.

rewin piirtämä mittauskäyrä
Laaksoa ja kukkulaa.

Mittauskäppyrästä ei tietystikään ole kauheasti iloa, jos siitä ei ymmärrä mitään. Vielä enemmän hyötyä olisi kuulemma vesiputouskäyrästä, mutta itse koitan nyt pärjätä ensin tämän kanssa.

Nopealla vilkaisulla silmään pistää ainakin melkoinen töppyrä 75 hertsissä ja reilu nousu vielä 40 hertsissä. Valmistajan ilmoittama alarajataajuus on 58 hertsiä (-3 dB), joten siinä kohtaa huone taitaa tehdä melkoiset temput.

Huonekorjauksella olisi tarkoitus tasoittaa isoimmat piikit, syville kuopille ei oikein voi mitään, mutta joihinkin kohtiin voi tarvita myös hieman nostatusta.

Käyrät kuntoon

REWin EQ:hun kannattaakin sitten perehtyä taas huolella. Ohjelma osaa onneksi itse kertoa mitä eri toiminnot tekevät. Kaikki paikat kannattaa käydä ajatuksella läpi ennen kuin alkaa viemään käppyrää MiniDSP:lle asti.

Itselläni ainakin meni parit ekat käppyrät ihan pieleen, joten homma ei ollut ihan vaan napin painamista. Parin illan touhuamisen jälkeenkään lopputulos ei ole vielä ihan sitä, mitä odottelin, mutta toisaalta olen saattanut vain tottua huoneen tekemään muhkeuteen äänessä...

Mutta loppusäädöistä sitten enemmän ensi kerralla. Kokeilen luultavasti vielä paria erilaista korjausta ja testailen erilaisilla materiaaleilla.

Lue seuraava osa: Bassot kuriin huonekorjauksella miniDSP ja REW - Osa 2

lauantai 19. syyskuuta 2015

Liikeidea Ylioppilaskylän asukille

Vituttaako lauantaisin, kun kaljahammasta kolottaa ja opintopisteillä saatu Mastercardkin on höylätty tappiin? Ei hätää, jos asut Ylioppilaskylän liepeillä ja jaksat herätä aamulla vähän aikaisemmin, minulla on sinulle liikeidea.

Istun tässä kello 6.53 Onnibussissa kylpylähotelli Caribian edessä, matkalla Turusta Helsinkiin. Arvatkaa jaksoinko keittää kahvit aamulla. Ärräkin oli vielä kiinni. Minulla ei kolota kaljahammas vaan kahvihammas.

herrasmies juo kahvia
Aamukahvi on vakava asia.

Auto ei taida olla ihan puolillaan, mutta kyllä tässä ainakin 30 ihmistä on. Voisin väittää, että jos keittäisi termarillisen kahvia ja myisi sitä vaikka euron kuppi, sitä ei jäisi pisaraakaan.

Ja nykyään kun on tämä sosiaalinen media, sana leviäisi. Ehkäpä jopa Onnibus mainitsisi asiasta Facebook-sivullaan. OB kun tykkää kaikesta positiivisesta pöhinästä. Ja jos kahvin myyminen unisille  matkalaisille lauantaiaamuna kello 7 ei saa aikaiseksi positiivista pöhinää, niin sitten ei kyllä mikään muukaan saa.

Bisneksen alkuun saaminen on helppoa, mutta vaatii hieman pääomaa. Ensimmäiseksi tarvitaan termari tai pari. Sellaisia voi etsiä muun muassa läheiseltä Ekotorilta, sillä pääsee ainakin alkuun.

Jos taas likviditeettiä löytyy vähän enemmän, voi investoida bussilippuun ja rytkäistä Fölillä Ikeaan. Behövd-termoskannu maksaa 4,99 ja imee sisäänsä litran mustaa kultaa. Pienemmän termoksen voi hankkia maitoa varten.

Kahviksi en suosittele hankkimaan halvinta, eikä myöskään mitään synkkää Saludoa tai jäätävää Juhlamokkaa. Turkulaiset ovat kuulemma alkaneet nirsoilla suuhunpantavan suhteen jo jääkiekkomatseissakin. Suosittelen kokeilemaan jotain hieman tummempaa paahtoa.

Itse kahvin lisäksi tarvitaan tietysti maitoa ja sokeria. Maidon kannattaa olla suosiolla laktoositonta. Itse suosittelen vähän rasvaisempaa versiota, se saa aamulla hymyn huulille. Ja sokeri nyt on, no sokeria. Tai on sitäkin erilaisia, mutta sillä ei ole kahvissa suurta merkitystä. Tietysti joku intiaanisokeri on vähän trendikkäämpää.

Pahvimukeja saa mistä vain, mutta jos mahdollista, kannattaa valita iloisen värisiä. Ehkä vähän serviettejäkin, joku aina suttaa.

Jos myy euron kuppi, niin kauppa käy varmasti. Kaksi euroa alkaa olla jo siinä ja siinä. Jos hinta tuntuu kovalta, voi kokeilla kylkiäisiä, iso pussi kaurakeksejä ei maksa paljoa. Kahvi ja keksi 2 euroa kuulostaa jo paremmalta. Tai kaksi keksiä jos ovat pieniä.

Ihmisillä ei ole nykyään kovin usein enää käteistä, mutta siinä tarvitaan sitä pöhinää ja sosiaalista mediaa. Jos tällä viikolla ei ole kolikoita, ensi viikolla jo on, kunhan pyörä pyörii.

Jos vain jaksaa herätä aikaisin lauantaiaamuisin, bisnes pyörii varmasti. Onnibus ajaa tunnin välein, siinä ehtii keittää taas uuden kierroksen sumppia.

Kahvin ja jopa pikkuleipien myyminen jo sen luokan toimintaa, että se vaatii kuitenkin varmaan jo ison tukun lupia? En nyt tähän hätään löytänyt asiaa Turun kaupungin sivuilta, mutta kai se laki on sama sekä Turussa että Oulussa?

Vähäriskisestä elintarvikemyynnistä tai -tarjoilusta ei tarvitse tehdä ilmoitusta ympäristötoimeen, kun toimija on yksityinen henkilö tai toimintaa ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena.
Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi yksityishenkilöiden tai harrastekerhojen vähäinen elintarvikkeiden myynti tai tarjoilu, kuten
  • kahvitarjoilu,
  • pullan,
  • pikkuleipien ja
  • voileipien tarjoilu

Eli santarmikaan ei ole ihan heti perässä. Väittäisin siis, että kyllä ne lauantain kaljarahat (jos nyt ei ole tarkoitus istua koko iltaa Blancossa) saa tienattua. Nobelaner-olut maksaa Lidlissä noin 90 senttiä tölkki, eli kun alkuinvestoinnit ovat kuoleentuneet, voisi sanoa, että yhdellä kahvikupilla voi tienata yhden oluttölkin.

Tai eihän sitä olutta ole pakko juoda. Rahat voi pistää vaikka säästöön ja investoida johonkin järkevään. Lähteä vaikka Puolaan. Siellä on muuten olut halpaa...

Lauantaiaamuisin Caribian pihamaalla seisoskelee runsaasti kysyntää, tarjonta vain puuttuu. Jos kalusto löytyy valmiiksi, ei tarvitse kuin kokeilla. Saksalaisen marketin olutta ostamalla Suomi-neito tuskin nousee pystyyn, mutta oma elintaso voi hieman nousta.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Pro-Ject Hear it One kuulokkeet

Itävaltalainen Pro-Ject pyrkii Hear it One -kuulokkeillaan mukaan jakamaan kuulokebisneksen kakkua. Perinteisen näköiset luurit eivät asetu hinnaltaan ihan alimpaan kastiin, mutta noin satasen pyynnillä ne voivat päätyä muidenkin, kuin kovimpien kuulokefriikkien ostoslistalle.

Itse en ole viime aikoina juurikaan kuunnellut kuulokkeilla muuten kuin bussissa tai lentokoneessa korvanapeilla. Vähän paremmille kuulokkeille olisi kuitenkin aina silloin tällöin käyttöä ja sainkin Pro-Jectit testiin juuri sopivasti.

kuulokkeet laatikossaan
Hear it One on klassisen näköinen perusluuri ilman hienouksia

Pakkaus on vaatimaton, mutta ei niin vaatimaton mitä oli Maia Pre -esivahvistimessani. Kuulokkeista huomaa heti, että ne eivät ole mitkään halvat rimpulat, mutta toisaalta eivät ne ole erityisen ylellisetkään. Satasen kuulokkeiksi ne tuntuvat kuitenkin ihan hyvältä, kuvuissa on käytetty alumiinia ja johto on tekstiilipäällysteinen.

En ole käyttänyt suljettuja kuulokkeita pariin vuoteen, joten ensin ne tuntuivat melko ahdistavilta. Parin päivän jälkeen kuulokkeisiin kuitenkin ehti jo tottua. Tosin ihan täysin mukavilta ne eivät tuntuneet siltikään, pehmusteet ovat omiin korviini hieman pienet. Pro-Ject tarjoaa myös toista pehmustemallia, mutta siitä ei ole kokemusta.

hear it onen pehmuste
Pehmuste on vähän ahdas omalle korvalle.

Ääntä lähdin kokeilemaan iPhonella ja MacBook Pro -läppärilläni joiden kuulokeanto ei ole mitään huippuhifiä, mutta ihan ok kuitenkin. Ensi vaikutelma oli, että bassoa piisaa. Ihan liiaksi asti.

Muuten kuulokkeiden ääni on mukavan neutraali ja miellyttävä. Bussissa kuunnellessa basso ei enää myöskään häirinnyt juuri lainkaan, eli kuulokkeet tuntuisivat toimivan paremmin meluisassa ympäristössä. Monelta suunnalta olen kuullut, että liika basso on erityisesti suljettujen kuulokkeiden synti.

Yksi ajatus kuulokkeiden hankintaan oli käyttää niitä yöllä pelatessa ja leffoja katsellessa. Mutta vaikka tv-settini on sangen lähellä, alle 1,5 metriä, kuulokkeiden johto ei riittänyt sinne asti. Ja johtohan ei ole vaihdettavissa.

johdon pää ja sovite, kullatit liittimet
Kangaspäälysteisen johdon päästä löytyy 3,5 mm
audioplugi, mukana sovite.

Siirsin kuitenkin sohvaa sen verran, että pääsin pelaamaan Farcry nelosta. Pelimaailmassa tuhti basso ei haittaa yhtään ja äänimaisema piirtyy ympärille mukavasti. Kyllä näillä pelailisi jos johto ei olisi ongelma. Johdon takia en myöskään tehnyt tarkempaa tutkimusta Maia Pre:n kuulokeannosta musiikin kanssa.

Kuulokkeista jäikin hieman ristiriitainen maku suuhun. Erilaisilla pehmusteilla ne olisivat varmasti ihan mukavat, mutta johto on liian lyhyt kotikuunteluun. Se on itseasiassa aavistuksen verran liian lyhyt jopa työpaikkani iMacin kanssa.

Puhelimen ja läppärin kanssa ongelmaa ei ole, mutta kun kuulokkeet eivät taitu kokoon, ne ovat turhan isot kuljetettavaksi mukana. Jos tykkää käyttää kuulokkeita kotona läppärin tai älylaitteen kanssa, nämä ovat varmasti ihan hyvät kuulokkeet. Toisaalta vaihdettava johto ratkaisisi tämän ongelman.

Kuulokkeiden lisäksi paketista löytyi sovite isommalle, 6,3 mm audioliitännälle ja mikrokuituinen suojapussi.

Pro-Jectiä tuo maahan AH-Hifisystems.



tiistai 8. syyskuuta 2015

Apple Music – hitti vai huti?

Apple toi striimauspalvelunsa markkinoille turhan myöhään. Ensi puraisulla se vaikutti sekavalta käyttää ja äänenlaatukin oli huono. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään?

Apple Musicin Sinulle -näkymä
Apple Music lähestää käyttäjää hieman eri kulmasta.

Äänenlaadun suhteen olettamukseni oli, että alunperin musiikkia striimattiin huonommalla laadulla ennen kuin oltiin varmoja, että palvelimet pelaavat kunnolla. Tämä olettamus saattoi pitää paikkaansa, sillä äänelaatu tuntuisi olevan nyt ihan kohdillaan. Ei Tidalin veroinen, mutta Spotifylle pärjää hyvin.

Käytettävyydestä en anna hyviä pisteitä vieläkään, vaikka olen jo tottuneempi käyttäjä. Apple on kuitenkin suunnittelemassa muutoksia, joten ei anneta lopullista tuomiota vielä.

Tammikuussa Spotify vaihtui Tidaliin, mutta nyt huomasin kuuntelevani enemmän Apple Musicia. Ja kun tili sattui olemaan hieman tyhjempi sopivalla hetkellä, en enää jatkanutkaan Tidalin tilausta ja Apple Music jäi ainoaksi palveluksi.

Spotifyn kanssa leipäännyin omiin, kuluneisiin soittolistoihini, lisäksi suositukset olivat kamalia ja radiotkin vain vähän sinne päin. Tidal tarjosi jonkun verran kiinnostavia soittolistoja, mutta päädyin lopulta taas kuuntelemaan samoja biisejä uudestaan ja uudestaan. Apple Music eroaa muusta kolmikosta juuri tässä asiassa.

Kun Apple Musicin ottaa käyttöön, kyselee ohjelma käyttäjän musiikkimieltymyksiä. Tämä on toteutettu hauskasti, mutta ei välttämättä muuten niin näppärästi, palloja tökkimällä. Lopputuloksen perusteella palvelu suosittelee artisteja, levyjä ja valmiita soittolistoja. Tykkäämällä biiseistä ja levyistä sydämen kuvaa klikkaamalla voi antaa palvelulle lisäinformaatiota.

Apple Music sisältää myös nipun uudistettuja nettiradioita, joista erityisesti klassinen rock on osoittautunut mieluisaksi. Parasta Apple Musicissa ovat kuitenkin "kuratoidut", eli musiikkialan ammattilaisten valmiiksi keräämät listat, joiden sisältöä on lyhyesti, mutta hauskasti kuvailtu, useimmiten jopa suomeksi.

Listat ovat oikeasti hyviä ja kiinnostavia. Jokainen lista on kuuntelukelpoinen kokonaisuus, niiden kautta olen tutustunut uusiin artisteihin ja löytänyt vanhoilta uusia, kiinnostavia biisejä. Tarjonta ei myöskään toistaiseksi ole jumiutunut paikalleen, vaan uusia listoja tulee jatkuvasti lisää kun tykkäilen biiseistä.

Kuuntelemani musiikki on kuitenkin hieman ehkä yksitoikkoistunut, en esimerkiksi ole kuunnellut juurikaan suomalaista musiikkia. Ja jos olen, olen etsinyt sen käsipelillä Apple Musicin tarjonnasta.

Se mikä on tavallaan hauskaa ja kiinnostavaa, on että Apple Music ei ehkä näytä todellista musiikkimakuani, mutta suosituksissaan tuo esiin sen kuvan millaisen haluan ihmisillä olevan musiikkimaustani. Tyylikkäitä rock-klassikoita eri vuosikymmeniltä höystettynä elektronisella jytkeellä.

Vaikka joskus yön pimeinä tunteina haluaisinkin renkuttaa Arttu Wiskarin Sirpaa, en merkkaa sitä suosikikseni. Aika näyttää tuottaako tämä ongelmia jossain vaiheessa. En ole myöskään jaksanut tehdä omia soittolistoja vaikka olenkin lisännyt biisejä Omaan musiikkiin. Ei ole vielä tarvinnut, mieluisaa kuunneltavaa on ollut muuten riittävästi tarjolla.

Apple Music ei ole missään nimessä täydellinen palvelu, mutta se tarjoaa jotain erilaista kuin kilpailijansa. Jos olisi mahdollista, ottaisin Spotifyn käyttöliittymän, Tidalin äänenlaadun ja Apple Musicin suositellut listat. Mutta sitä täydellistä palvelua odotellessa tyydyn nyt taas ainakin hetken tähän.

Apple Music tarjoaa kolmen kuukauden ilmaisen kokeilujakson, joten sitä kyllä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tällä hetkellä palvelu toimii iOS-laitteissa, macilla ja pc:llä, mutta Android-versio on tulossa myöhemmin tänä syksynä. Jostain syystä palvelu ei toimi vielä Apple TV:ssä, mutta ehkäpä huominen julkistus tuo siihenkin muutoksen...

torstai 3. syyskuuta 2015

Kuulokkeet testattavaksi: Pro-Ject Hear it One

Ehkä parhaiten levysoittimistaan tunnettu itävaltalainen Pro-Ject Audio Systems on lähtenyt mukaan kuulokekisaan kahdella eri mallilla. Näistä isompi, Hear it One, saapui tänään testattavakseni.

Hear it One -kuulokkeet laatikossaan

Pro-Ject Hear it One kuulokkeet

En ole mikään kuulokenörtti, mutta kunnon luurien hankinta on kyllä ollut ajatuksissa. Pro-Jectin Facebook-sivulta bongasin linkin head-fi.org-sivuston Hear it One -kuulokkeiden testikiertueesta ja päätin hakea mukaan.

Minut valittiin yhdeksi testaajaksi ja maahantuoja, AH-Hifisystems, lähetti minulle kuulokkeet testattavaksi. Paketti saapui tänään, joten en ole ehtinyt perehtyä kuulokkeisiin vielä kovin paljoa. Mikäli luurit kiinnostavat, kannattaakin palata takaisin parin viikon päästä uudestaan. Julkaisen myös englanninkielisen arvion head-fi.org -sivustolla.




Kuva, jonka Ville Laasonen (@willboify) julkaisi