torstai 15. lokakuuta 2015

Printin kuolema

Pahimmista puheista huolimatta printti ei ole kuollut tai edes kuolemassa. Hyvin se ei kuitenkaan voi, printti ei ole kiinnostavaa tai trendikästä. Voisikin ehkä sanoa, että printti ei ole kuollut, se vain haisee siltä.

vanha mies lukee vanhoja kirjoja
Printtimedia ei ole enää kaikkein nuorekkainta.

Printille on aina paikkansa tietyissä paikoissa, tarvitsemme pakkaussuunnittelua, messuosastoja ja kyllä se paperinen läpyskäkin on joskus edelleenkin ihan yliveto. Ihmiset pitävät asioista joita voi tunnustella ja pitää kädessä.

Printin kulta-ajat ovat kuitenkin takanapäin, sitä ei liene kiistäminen, paperilehdetkin ovat olleet vaikeuksissa jo pitkään. Silloin kun aloitin mainosalalla, tein paljon lehtimainoksia, nyt en edes muista koska olisin viimeksi työskennellyt sellaisen parissa.

Oma työlistani koostuu edelleen pitkälti printtimateriaaleista. Olen kuitenkin huomannut yhden asian, printti ei enää ole kiinnostavaa, siihen ei enää panosteta samalla tavalla kuin vielä pari vuotta sitten.

Verkkopuoli onkin paljon mielenkiintoisempi, uusia juttuja tulee jatkuvasti. Ja mikä parasta, mainonnan tehokkuutta on paljon helpompi seurata. Sosiaalinen media, hakukoneoptimointi, sisältömarkkinointi tai vaikka markkinointiautomatisaatio kuulostavat paljon tehokkaammilta kuin joku tylsä paperilappunen, joka päätyy lähimpään roskakoriin.

Kuka jää rannalle vilkuttelemaan?


Kehitys kehittyy, enkä minä pane sitä ollenkaan pahakseni. Olen erittäin kiinnostunut nykyajasta ja sen ilmiöistä, tämän blogin lukijat ovat ehkä sen huomanneetkin. Viime aikoina on vain hiipinyt pelko perseeseen, että olenko ehkä se ehkä sittenkin minä itse, joka jää seuraavalle pysäkille kun juna ajaa ohi.

Olen mukana Mama ry:n toiminnassa ja sitä kautta olen hyvinkin perillä siitä valitettavasta tosiasiasta, että en ole ainoa jolla on huolia. En vain ensin ajatellut, että itse kuulun siihen joukkoon, joka tuntee, että oma ammattitaito kaipaisi kipeästi täydennystä uusilla osaamisalueilla.

Kyselyjen perusteella työnantajilla ei ole kummempaa kiinnostusta kehittää työntekijöidensä osaamista tai kouluttaa heitä uusiin tehtäviin. Omalla ajallaan voi toki opiskella, mutta sekin saattaa olla hankalaa, jos ei tiedä edes mistä aloittaisi.

Pahimmillaan tilanne ajautuukin siihen, että vanhat heitetään tylysti pihalle ja otetaan uudet työntekijät uusilla työnimikkeillä. Osaava työntekijä on tuottava työntekijä, mutta ehkä se on helpompaa ottaa uudet tilalle.

Huomasin tuossa juuri yhdessä projektissa, että minun oletettiin olevan perillä asioista joista en ole. Tilanne on mielenkiintoinen, asia olisi suhteellisen yksinkertainen, jos se vain käytäisiin joskus kunnolla läpi.

Ei tiedolla, ei taidolla vaan tuurilla


No tietysti aina voi kysyä, mutta onhan se vähän nurinkurinen ajattelutapa, että oletetaan viimeisen lenkin, työn tekijän, selvittävän olennaiset seikat siinä tekemisen ohessa. Ja suomalaiseen kulttuuriinhan ei sellainen "turha" kysely kuuluu. Veikkaisin, että monilla työpaikoilla vain tehdään jotain, sitten tehdään uusiksi ja ihmetellään kun meni paljon aikaa ja tulos oli huono. Tuurilla ne isotkin laivat kuulemma seilaavat.

Sanotaan, että tekemällä oppii parhaiten, eikä se lainkaan ole vale. Mutta oppiakseen pitää myös ymmärtää, on parempiakin tapoja oppia kuin kantapään kautta. Kunnon perehdytyksen jälkeen on mukavampi ryhtyä tekemään ja oppimaan.

Toki monet asiat voisi ratkaista pilkuntarkalla briiffillä, jolloin tekijän ei tarvitse ymmärtää asiasta kovin paljoa. Mutta se "hyvä briiffi" taitaa olla taruolento. Tällöin ei ole myöskään kovin suurta vaaraa, että työntekijä kehittyisi kauheasti.

Maailma muuttuu, muututko sinäkin?


Kaukana ovat ne ajat, kun mentiin kouluun, töihin ja samalta alalta eläkkeelle. Itse en oikein osaa nähdä itseäni printtisuunnittelijana 5 vuoden päästä. Ehkä teen printtiä muun toimen ohella, siinä asiat tuskin muuttuvat kovin paljoa mihinkään suuntaan ja tiedän kuitenkin miten homma toimii.

5 vuotta on kuitenkin hyvin pitkä aika jos katsoo sen verran taaksepäin. Maailma on muuttunut, netti ja markkinointi ovat muuttunett, kaikki tietysti monimutkaisemmaksi. Printti ei ole muuttunut paljoakaan, mutta läskit ovat sulaneet sen luiden ympäriltä ja silmät verestävät jo pahasti. Ilmassa leijuu kuolevan miehen haju.

Toki aina voi teeskennellä muutaman vuoden, että eipä tässä ole mitään hätää ja sitten havahtua paniikissa todellisuuteen. Silloin kun on jo liian myöhäistä. Huomata, että on liian vanha ollakseen nuori ja innokas –  ammattikunnan edustaja josta aika ajoi ohi.

Mutta kyllähän tässä onkin jo köllötelty, on aika taas kääriä hihat ja katsella taas kohti tulevaisuutta. Siis pidemmälle kuin seuraavaan palkkapäivään asti. Itsensä kehittäminen on jokaisen omilla harteilla, joko pitää pään pinnalla tai sitten painuu pohjaan kuin kivi.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kannattaako kotiin ottaa 4G?

4G:n nopeuslupaukset ja hinta saattavat houkutella niitä, joiden laajakaista toimii nuhaisesti. Mutta kannattaako se ottaa kotiin? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta, useimmiten joutuu kokeilemaan ihan itse.

speedtest.netin nopeusmittauksen tulos download vajaa 50 megaa
Arki-iltana vauhtia piisaa.

Lyhyt versio


  1. Valitse haluamasi operaattori ja tarkista nettisivulta onko kotonasi kuuluvuutta.
  2. Jos on, hae 4G laite kotiin testiin, jos ei valitse toinen operaattori. Toista tarvittaessa.
  3. Testaa laitetta, jos netti toimii hyvin, pidä se, muuten palaa kohtaan 1.
Itsekin asentelin viime viikolla 4G-mokkulaa laajakaistareitittimeni jatkoksi ja ainakin toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, jos en ihan kaikkeen, niin ainakin suorituskykyyn.

Suorituskyky


Hyvissä olosuhteissa 4G hakkaa perinteisen ADSL-tekniikalla toteutetun laajakaistan. Toki kiinteitä yhteysvaihtoehtoja on muitakin, kuten kaapelimodeemi ja valokuitu. Tosin valokuidun omaava tuskin vaihtaa 4G:hen muuta kuin ehkä halvemman kuukausimaksun takia.

ADSL:n tuoreimman version, ADSL2+:n suurin mahdollinen nopeus (yhdellä puhelinlinjalla) on 24 megaa, mutta koska se on epäsymmetrinen, lähetysnopeudet jäävät parhaimmillaankin muutamaan megaan. Tämä saattaa harmittaa esimerkiksi pilvipalveluiden käyttäjiä.

4G:n nopeuslupaukset ovat taas selvästi suuremmat. Sonera lupailee parhaimmillaan jopa 150 megan vastaanottonopeutta, mutta oman liittymäni kattonopeus on 50 megaa sekunnissa. Se riittää kuitenkin hyvin peruskäytössä, joten en katsonut tarpeelliseksi ottaa kalliimpaa yhteyttä.

Omissa testeissäni (speedtest.net), nopeudet ovat olleet sangen riittäviä, latausnopeus on pienimmilläänkin yleensä enemmän, kuin vanhan laajakaistani saavuttamat maksimit. Nopeus putoaa harvemmin alle kahteenkymmeneen megaan. Tämä tuntuu myös käytännössä, videoiden suoratoistossa ei ole esiintynyt enää samanlaista pätkimistä.

Lähetysnopeus taas pyörii 5–15 megan nurkilla, eli siinäkään laajakaistalla ei ole tässä osoitteessa jakoa. Kun latailee tiedostoja pilveen, on nopeusetu selvä.

Pelaajia taas huolestuttaa viive, eli latenssi. Vanhoilla 3G-mokkuloilla se saattoi olla sangen valtava. Mitä olen nyt lähes päivittäin mittaillut, se pyörii wifin yli mitattuna noin 30 millisekunnissa. Tänään rapsahti mittariin 24 millisekunttia. 

Ero laajakaistaan on pieni, oikeastaan isompi ero tuntuu olevan eri mittauskerroilla kuin yhteystyyppien välillä. En kuitenkaan pelaa nopeatempoisia verkkoräiskintöjä, joten käytännön kokemusta ei ole. Käyttämällä verkkokaapelia saa varmaan nipistettyä pois ainakin muutaman millisekunnin.


Onko vika omassa päässä


Kun on yhteydessä operaattorin tekniseen tukeen, vika on aina asiakkaan päässä. Ja niinhän se joskus onkin. Ikivanha modeemi on esimerkiksi saattanut uuvahtaa. Operaattorien tyrkyttämät laitteet tehdään halvoista komponenteista ja kehnon suunnittelun takia ne saattavat lämmetä reippaasti.

wifireititin jossa yksi antenni
Reititin ei ole ihan yhdentekevä juttu.

Mutta mitä jos nopeustestit näyttävät hyviä nopeuksia ja modeemikaan ei ole vielä elämänsä ehtoopuolella ja netti tökkii silti.

Ehkäpä sinulla on puoliso ja kolme lasta, kaikilla vähintään yksi älylaite jatkuvasti kiinni verkossa. Sen lisäksi löytyy pelikonsoli, pari älytelevisiota, jääkaappi, vessanpönttö, sekä pari muuta hilavitkutinta mistä et edes tiedä mitä ne ovat, mutta ne kaikki hinkuvat wifin salasanaa.

Puoliso katsoo Yle Areenaa, yksi lapsista warettaa, toinen pelaa bäfää ja kolmas tekee jotain mistä ei oikeastaan ole mitään käryä. Kaikki kiljuvat yhteen ääneen, että netti ei toimi.

Teet nopeustestin ja kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta kun ei ole. Ehkäpä lähiverkkoasi hoitaa vanha ja alimitoitettu kapistus, joka huutaa armoa valtavan kuorman alla.

Nettiin pyrkivien laitteiden sekä liikenteen määrä on kasvanut valtavasti viime vuosina ja se aiheuttaa painetta kodin verkolle. Mikäli reititin on tehoton, se ei jaksa ohjata liikennettä kunnolla. Vanhaa tekniikkaa sisältävät wifitukiasemat eivät riitä nykyajan tarpeisiin. Liika kuorma saa laitteet ylikuumenemaan ja korventaa komponenteista loputkin tehot.

Ja vaikka asuisikin yksin pienessä yksiössä, voi wifiverkko silti mennä tukkeeseen. Kerrostaloasunnossa voi näkyä hyvinkin toistakymmentä wifiverkkoa ja silloin 2.4 gigahertsin taajuudelta loppuu kaista kesken.

Oma verkko kuntoon

Mikäli siis nettiyhteys on kunnossa, mutta ongelmat alkavat oman kodin seinien sisällä, kannattaa hankkia kunnollinen reititin, joka osaa luoda sekä 2.4 GHz että 5 GHz verkot. Jos käyttö on kovaa, ei kannata kitsastella ja ostaa sitä halvinta njetworkkia. 

Monissa laitteissa on myös mahdollisuus priorisoida liikennettä (Quality of Service, Traffic control, Traffic Manager tms). Nämä asetukset vaativat jo hieman enemmän perehtymistä, mutta tietyt laitteet tai palvelut voidaan priorisoida, jolloin muu verkon käyttö häiritsee niitä mahdollisimman vähän. 

Millainen 4G-laite?


Perinteisesti mokkulat ovat olleet usb-porttiin kytkettäviä nettitikkuja, mutta sellainen ei ole nykyään kovin näppärä, kun nettiyheys pitää saada jaettua useammalle laitteelle.

Tikun jo omistava voi kuitenkin hankkia wifireitittimen, jossa on usb-portti nettitikkua varten. Ennen laitteen hankintaa kannattaa kuitenkin varmistaa, että mitä nettitikkuja se tukee. Oma ZTE MF823 -mokkulani tuntuu myös silloin tällöin katkaisevan yhteyden. 3G-mokkuloista tuttua irrotusrumbaa ei kuitenkaan ole onneksi ilmennyt.

Reissussa 4G:tä tarvitseva voi hankkia wifillä varustetun, akkukäyttöisen mokkulan, mutta vaativampaa kotikäyttöä ajatellen kannattaa hankkia verkkovirralla toimiva järeämpi laite. Näissä on yleensä myös mahdollisuus kytkeä laitteita verkkokaapelilla.

Omasta kokemuksestani tosin näissäkään wifiverkon suorituskyky ei ole paras mahdollinen, mutta sitä voi helposti korjata erillisellä, laadukkaalla wifitukiasemalla.

Varsinkaan pikkuisissa nettitikuissa eivät myöskään 4G-antennit ole välttämättä hyviä, onneksi lähes kaikkiin laitteisiin saa kytkettyä erillisen lisäantennin.

Kannattaa kokeilla itse


Hyvissä olosuhteissa 4G toimii erinomaisesti, eikä oma sisäverkkokaan ahdista kun hankkii kunnon vehkeet. Lopullinen toimivuus selviää kuitenkin vasta, kun kokeilee itse, toki kuuluvuuskartoista ja naapureilta saa osviittaa.

Onneksi 4G-yhteyttä pääsee testaamaan ilman sitoutumista, esimerkiksi Sonera antaa 14 vuorokauden tyytyväisyystakuun, kahdessa viikossa ehtii kyllä todeta yhteyden toimivuuden.

Ainoa pieni pelko on se, että kun 4G-liittymät yleistyvät, käy kuten 3G:lle aikoinaan, verkon alkaakin taas loppua kesken. Jää toki nähtäväksi, että käykö näin, 4G-verkon pitäisi olla sangen kyvykäs ja ehkäpä jotain on jopa opittu vuosien saatossa. 

Itse otin vuoden sopparin, joten ensi syksynä katsotaan sitten taas uudestaan, että millä silloin surffataan.