torstai 15. lokakuuta 2015

Printin kuolema

Pahimmista puheista huolimatta printti ei ole kuollut tai edes kuolemassa. Hyvin se ei kuitenkaan voi, printti ei ole kiinnostavaa tai trendikästä. Voisikin ehkä sanoa, että printti ei ole kuollut, se vain haisee siltä.

vanha mies lukee vanhoja kirjoja
Printtimedia ei ole enää kaikkein nuorekkainta.

Printille on aina paikkansa tietyissä paikoissa, tarvitsemme pakkaussuunnittelua, messuosastoja ja kyllä se paperinen läpyskäkin on joskus edelleenkin ihan yliveto. Ihmiset pitävät asioista joita voi tunnustella ja pitää kädessä.

Printin kulta-ajat ovat kuitenkin takanapäin, sitä ei liene kiistäminen, paperilehdetkin ovat olleet vaikeuksissa jo pitkään. Silloin kun aloitin mainosalalla, tein paljon lehtimainoksia, nyt en edes muista koska olisin viimeksi työskennellyt sellaisen parissa.

Oma työlistani koostuu edelleen pitkälti printtimateriaaleista. Olen kuitenkin huomannut yhden asian, printti ei enää ole kiinnostavaa, siihen ei enää panosteta samalla tavalla kuin vielä pari vuotta sitten.

Verkkopuoli onkin paljon mielenkiintoisempi, uusia juttuja tulee jatkuvasti. Ja mikä parasta, mainonnan tehokkuutta on paljon helpompi seurata. Sosiaalinen media, hakukoneoptimointi, sisältömarkkinointi tai vaikka markkinointiautomatisaatio kuulostavat paljon tehokkaammilta kuin joku tylsä paperilappunen, joka päätyy lähimpään roskakoriin.

Kuka jää rannalle vilkuttelemaan?


Kehitys kehittyy, enkä minä pane sitä ollenkaan pahakseni. Olen erittäin kiinnostunut nykyajasta ja sen ilmiöistä, tämän blogin lukijat ovat ehkä sen huomanneetkin. Viime aikoina on vain hiipinyt pelko perseeseen, että olenko ehkä se ehkä sittenkin minä itse, joka jää seuraavalle pysäkille kun juna ajaa ohi.

Olen mukana Mama ry:n toiminnassa ja sitä kautta olen hyvinkin perillä siitä valitettavasta tosiasiasta, että en ole ainoa jolla on huolia. En vain ensin ajatellut, että itse kuulun siihen joukkoon, joka tuntee, että oma ammattitaito kaipaisi kipeästi täydennystä uusilla osaamisalueilla.

Kyselyjen perusteella työnantajilla ei ole kummempaa kiinnostusta kehittää työntekijöidensä osaamista tai kouluttaa heitä uusiin tehtäviin. Omalla ajallaan voi toki opiskella, mutta sekin saattaa olla hankalaa, jos ei tiedä edes mistä aloittaisi.

Pahimmillaan tilanne ajautuukin siihen, että vanhat heitetään tylysti pihalle ja otetaan uudet työntekijät uusilla työnimikkeillä. Osaava työntekijä on tuottava työntekijä, mutta ehkä se on helpompaa ottaa uudet tilalle.

Huomasin tuossa juuri yhdessä projektissa, että minun oletettiin olevan perillä asioista joista en ole. Tilanne on mielenkiintoinen, asia olisi suhteellisen yksinkertainen, jos se vain käytäisiin joskus kunnolla läpi.

Ei tiedolla, ei taidolla vaan tuurilla


No tietysti aina voi kysyä, mutta onhan se vähän nurinkurinen ajattelutapa, että oletetaan viimeisen lenkin, työn tekijän, selvittävän olennaiset seikat siinä tekemisen ohessa. Ja suomalaiseen kulttuuriinhan ei sellainen "turha" kysely kuuluu. Veikkaisin, että monilla työpaikoilla vain tehdään jotain, sitten tehdään uusiksi ja ihmetellään kun meni paljon aikaa ja tulos oli huono. Tuurilla ne isotkin laivat kuulemma seilaavat.

Sanotaan, että tekemällä oppii parhaiten, eikä se lainkaan ole vale. Mutta oppiakseen pitää myös ymmärtää, on parempiakin tapoja oppia kuin kantapään kautta. Kunnon perehdytyksen jälkeen on mukavampi ryhtyä tekemään ja oppimaan.

Toki monet asiat voisi ratkaista pilkuntarkalla briiffillä, jolloin tekijän ei tarvitse ymmärtää asiasta kovin paljoa. Mutta se "hyvä briiffi" taitaa olla taruolento. Tällöin ei ole myöskään kovin suurta vaaraa, että työntekijä kehittyisi kauheasti.

Maailma muuttuu, muututko sinäkin?


Kaukana ovat ne ajat, kun mentiin kouluun, töihin ja samalta alalta eläkkeelle. Itse en oikein osaa nähdä itseäni printtisuunnittelijana 5 vuoden päästä. Ehkä teen printtiä muun toimen ohella, siinä asiat tuskin muuttuvat kovin paljoa mihinkään suuntaan ja tiedän kuitenkin miten homma toimii.

5 vuotta on kuitenkin hyvin pitkä aika jos katsoo sen verran taaksepäin. Maailma on muuttunut, netti ja markkinointi ovat muuttunett, kaikki tietysti monimutkaisemmaksi. Printti ei ole muuttunut paljoakaan, mutta läskit ovat sulaneet sen luiden ympäriltä ja silmät verestävät jo pahasti. Ilmassa leijuu kuolevan miehen haju.

Toki aina voi teeskennellä muutaman vuoden, että eipä tässä ole mitään hätää ja sitten havahtua paniikissa todellisuuteen. Silloin kun on jo liian myöhäistä. Huomata, että on liian vanha ollakseen nuori ja innokas –  ammattikunnan edustaja josta aika ajoi ohi.

Mutta kyllähän tässä onkin jo köllötelty, on aika taas kääriä hihat ja katsella taas kohti tulevaisuutta. Siis pidemmälle kuin seuraavaan palkkapäivään asti. Itsensä kehittäminen on jokaisen omilla harteilla, joko pitää pään pinnalla tai sitten painuu pohjaan kuin kivi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.