perjantai 27. marraskuuta 2015

Mitä ostin tänään?

Tänään on Älä osta mitään -päivä. Touhussa on ihan yhtä paljon järkeä, kuin siinä, että yrittäisi laihduttaa olemalla syömättä yhden päivän vuodessa. Mutta mitä minä ostin tänään?

vanha piirros ostoksilla olevista ihmisistä
Tänään sikaillaan ostoksilla oikein kunnolla.

Aamupäivällä ostin bussiliput Helsingin reissulle. Eilen ne olisi varmasti saanut halvemmalla ja huomenna on jo myöhäistä. Maailma ei olisi siitä pelastunut, jos olisin jättänyt ne ostamatta. Toisaalta, jos omistaisin auton, olisin säästynyt tältäkin ostamiselta.

En tiedä lasketaanko sitä, mutta kävin lounaalla. Tänään ei ole nälkäpäivä. Kotimatkalla kävin ruokakaupassa, ostin muutaman oluen ja Prosciutto-kinkkua huomista pastaa varten. Olisin toki voinut ostaa ne eilen ja hurskastella tänään.

Tänään on myös Black Friday, amerikkalaisten keksimä kulutusjuhla. Se tarkoittaa alennusmyyntejä. Jos tarvitsen jotain, se on viisasta ostaa juuri tänään. Voin toki hurskastella ja ostaa sen kalliimmalla ensi viikolla.

Playstation Storessa olisi hyviä alennuksia, mutta onneksi ne ovat voimassa vielä huomennakin. Digitaaliset lataukset eivät kuitenkaan kuluta kovin hirveästi vaikkapa luonnonvaroja, joten ehkä ne olisivat sallittuja? Toisaalta, ehkä ei kannata ostaa lisää pelejä kun vapaa-aika on muutenkin kortilla.

Toisaalta, jos jättäisin ekstrahommat vähemmälle ja käyttäisin säästyneen ajan pelaamiseen, ostelisin varmaan vähemmän fyysisiä asioita. Ehkä minun sittenkin kannattaisi ostaa lisää pelejä.

Yhden päivän ostospaasto taitaa kuitenkin olla vain pisara meressä, jos koko muu vuosi on kulutusjuhlaa. Lisäksi olen huomannut, että päivän ovat noteeranneet lähinnä jo ennestään vastuulliset kuluttajat. Muita kiinnostavat enemmän Black Fridayn alennukset.

Jos on tarkka rahoistaan tarkka on ihan järkevääkin odotella jokavuotisia sesonkialennuksia. Mutta jos on taipumusta turhuuksiin, alennuskampanja saattaa toki yllyttää hankkimaan jälleen kerran jotain mitä ei tarvitse.

Mutta ostelussa on ihan sama tilanne kuin laihduttamisessa, valintoja pitäisi miettiä joka päivä. Ehkä olisi järkevämpää pitää ostosten lihaton lokakuu tai tipaton tammikuu. Kuukaudessa ehtisi jo huomata, että ei välttämättä tarvitse sitä kaikkea krääsää mitä ostaisi normaalisti.

Tosin luultavasti siihenkin osallistuisivat vain valveutuneimmat kuluttajat. Nykyistä, kulutuskeskeistä länsimaista elämäntapaa ei muuteta yhdessä yössä. Varsinkin jos ihmiset eivät halua muuttaa sitä.

Ymmärrän itsekin sen tilanteen, että asioiden hankkiminen voi olla ainoa asia mikä tuottaa mielihyvää. Jos on aina kiire ja väsyttää, se tuo helppoa lohtua. Itselleni taas tekniikka on muodostunut harrastukseksi, tosin pyrin ostamaan laatua ja myyn tarpeettomat laitteet eteenpäin, jolloin niiden elinkaari ei pääty minun kaappini pohjalla.

Itse näen hyvin isona ongelmana nykyaikaisen kertakäyttökulttuurin. Esimerkiksi vaatteet ja jalkineet ovat nykyään usein todella heikkolaatuisia ja kiinasta saa muutamalla dollarilla ison kasan nopeasti hajoavaa muoviroskaa. Huono laatu ei kuulemma haittaa kun ovat niin halpoja. Tuotteet pyritään tekemään sellaisiksi, että ne ostohetkellä vaikuttavat laadukkailta, mutta kuluvat tai hajoavat kuitenkin nopeasti. Edes hinta ei välttämättä takaa laatua.

Muutosta kaivataan kuluttajien tottumuksissa, meidän pitäisi ostaa vähemmän ja parempaa. Mutta suurimmalla osalla ei osaaminen, kiinnostus tai aika riitä jokaiseen maailman asiaan perehtymiseen. Jokaisen ostamansa tuotteen eettisyyttä, ekologisuutta ja odotettua elinkaarta on mahdoton selvittää.

Nopeita voittoja tavoitteleva teollisuus näkee siinä paikan ja myy meille mitä me luulemme haluavamme. Esimerkiksi nopeasti hajoavat vaatteet eivät monia haittaa, sillä se on hyvä syy ostaa taas uusia.

Kansainvälisiä pörssiyhtiöitä saa tuskin kantamaan huolta meidän ostoskäyttäytymisestämme, mutta ehkä me vielä opimme vaatimaan parempaa. Siihen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin yksi ainokainen päivä juuri ennen vuoden kovimpia kulutusbakkanaaleja.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Julkaisujärjestelmien vaarat

Niin vaatimatonta tarvetta ei olekaan, että netin palstoilla siihen ei suositeltaisi oman Wordpress-sivuston pystyttämistä. Taitamattomasti tehdyt sivustot ovat masentavaa katsottavaa, mutta niissä piilee myös vaaroja jotka vaanivat erityisesti laiskoja ja kokemattomia ylläpitäjiä.

ilkeän robotin silmistä lähtee lasersäteitä
Verkossa liikkuu muitakin kuin ihmisiä ja ystävällisiä googlebotteja.

Tietokoneharrastaja toki pystyttää Wordpress-, Drupal- tai Joomla-sivuston käden käänteessä, eikä se ole ylivoimainen toimitus muillekaan, jos vaan jaksaa lukea ohjeet huolella. Laadukkaaseen verkkosivustoon on kuitenkin sangen pitkä matka tuoreesta asennuksesta.

Julkaisujärjestelmä on kuitenkin ohjelmisto joka pyörii verkkopalvelimella. Ja me kaikki tiedämme mitä ohjelmistoissa on? Niissä on tietoturva-aukkoja, joiden avulla vihamieliset tahot voivat ottaa sivuston haltuunsa.

Päivitykset kuntoon


Mikäli on päätynyt julkaisujärjestelmään, vaatii sivusto huolenpitoa. Itse järjestelmään ja liitännäisiin tulee päivityksiä. Päivitykset taas saattavat aiheuttaa erilaisia ongelmia, joita Pentti Peruskäyttäjä ei välttämättä osaa korjata. Toki se ei ole kovin todennäköistä, mutta mahdollisuuteen kannattaa varautua.

Valitettavan usein kuitenkin esimerkiksi yhdistyksille ja jopa firmoille kyhätään sivusto, mutta sitä ei ylläpidä kukaan sisältöpäivitysten lisäksi. Laadukkaammat yritykset tarjoavat yleensä onneksi sivuston kylkeen erilaisia tietoturvapaketteja, mutta serkkupoika ei välttämättä lupaa jatkuvaa ylläpitoa.

Kuka minun sivustolleni muka hyökkäisi?


Toivottavasti tämä ei tullut nyt uutena tietona, mutta netissä liikkuu paljon muutakin väkeä kuin meitä pehmeästä lihasta koostuvia ihmisiä. Ystävällisten googlebottien lisäksi tuohon joukkoon mahtuu paljon vähemmän mukavaa väkeä jotka etsivät verkosta muun muassa haavoittuvaisia sivustoja.

Olen nähnyt esimerkiksi tapauksen, missä turkulaisen nakkikioskin sivut oli kaapattu.

Miksi joku haluaisi kaapata sivustoni?


Joskus, kuten nakkikioskin tapauksessa, sivusto valjastettiin jakamaan uskonnollispoliittista ideologiaa lähi-idän suunnalta. Vähemmän näkyvissä tapauksissa sivustolta voidaan ohjata liikennettä muualle kuin on tarkoitettu tai levittää haittaohjelmia.

Kun vahinko on jo sattunut


Kaapatun sivuston korjaaminen voi olla työlästä ja hankalaa. Helpoin tapa lienee pyytää palveluntarjoajaa palauttamaan sivuston vanha versio. Toisille palveluntarjoajille se on rutiinihomma ja toisille se on kallis erikoistyö, jonka toteuttaminen kestää kauan ja sitten se vielä munitaan (kokemusta on).

Palauttamisessa kannattaa tietysti varmistua siitä, että palautettu versio on puhdas, mutta myös että käytetty aukko korjataan ensi tilassa. Muuten saattaa käydä vanhanaikaisesti.

Jos ja kun ei ole varma mitä tekee, kannattaa etsiä joku asiantuntija. Kannattaa muistaa, että nettihommissa pätevät kaverit eivät yleensä ole niitä halvimpia.

Pahimmassa tapauksessa koko sivusto pitää hävittää viimeistä bittiä myöten ja aloittaa alusta.

Uskaltaisinko sittenkin?


Mikäli sivusto on pystytetty ja ylläpidetty asiallisesti, ei tarvitse murehtia turhia. Asiansa osaavat verkkosivustoja tekevät yritykset myös korjaavat mahdolliset ongelmat nopeasti.

Yksityisten ja yhdistysten kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, että vaikka se serkkupoika sen sivuston pystyttäisikin, niin riittääkö kiinnostusta sivuston ylläpitoon.

Jos arvelluttaa, niin kannattaa valita joku valmis verkkoalusta, blogimaiseen sisältöön sopivat esimerkiksi Blogger ja Wordpress.com. Verkkoportfolioita varten löytyy lukuisia erilaisia sivustoja ja yksinkertaisen verkkosivut voi askarrella vaikka verkko-osoitteita myyvässä GoDaddyssä.

Toki monet tahot haluavat jopa rahaa siitä, että tarjoavat sinulle palveluitaan, mutta mikäli et halua huolehtia tekniikasta, se voi olla sen arvoista.

Tämä ei ole mainos


Enkä minä ole tietoturva-asiantuntija, mutta erään sivustokaappauksen jälkipyykkiä juuri pesseenä en tahdo samaa kokemusta kellekään. Mikäli ei ole osaamista ja kiinnostusta ylläpitoon, valitse alusta joka ei sitä vaadi. Itsekin päädyin aikoinaan kyseisestä syystä Bloggeriin.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Fallout 4 – kunnon eskapismia

Pitkään odotettu Fallout-sarjan nelososa saapui vihdoin pelikansan iloksi. Lupauksia lunastettiin ja vähän petyttiinkin, mutta peli on enimmäkseen silkkaa fallouttia, niin hyvässä kuin pahassakin.

fallout 4 peli käynnissä, esillä fanituotteita
Minäkö fani, miten niin muka?

Fallouteissa on aina ollut parasta seikkailu autiomaassa, ikimuistoiset paikat ja kiinnostavat hahmot. Näitä se tarjoilee edelleenkin, tosin pelattavuutta on viety enemmän räiskinnän suuntaan ja peliin on uitettu uusia, ei välttämättä niin tarpeellisia elementtejä. Ja ainakin PS4-versio tuntuu toimivan ihan pelattavasti, vaikka peliä on haukuttu sangen bugiseksi.

Autiomaan sosiaalitoimisto


Sankarin, tärkeiden hahmojen ja pahisten lisäksi Commonwealth-nimellä tunnetulla alueella vaeltaa jos jonkinlaista sukankuluttajaa. Valitettavasti iso osa heistä on uusavuttomia pölvästejä.

Ja koska sankarilla ei ole sen kummempaa tekemistä kuin etsiä kadonnutta poikaansa, lahdata pahiksia ja ratkoa ihmisten ongelmia, päätyy hän paapomaan noita uuvatteja joista surkeimmat eivät osaa omatoimisesti kuin kävellä ympäriinsä.

Näille pitää sitten hoitaa asumukset, ruoka ja vesi, puolustus ja muut elämän tarpeet. Röyhkeimmät kehtaavat vielä nillittää puuttuvista mukavuuksista, vaikka juuri pelastit niiden hengen.

Rakentelua ja paapomista voi onneksi harjoittaa juuri sen verran kuin haluaa. Jo perustason palveluiden saavuttaminen on melko työlästä ja erityisesti tylsää. Toki hyvin rakennettu yhteiskunta tuottaa resursseja, mainetta ja mammonaa.

Itse en ole Simssien tai Minecrafin ystävä, enkä siis innostunut tästä touhusta.

Autiomaan roskakuski


Fallout kolmosessa ja New Vegasissa oppi nopeasti, että mitä tavaroita kannattaa kerätä mukaan ja mitä ei. Nelosessa kraftaaminen on viety täysin uusille urille ja lähes joka ikinen esine mitä maa päällään kantaa, on hyödynnettävissä johonkin.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että omat ja kumppanin reput ovat aina pullollaan ties mitä romua. Aseet ja panssarit kerätään purettaviksi. Arvokkaampia voi toki kiikuttaa myös myytäväksi.

Sekä rahaa ja resursseja kertyy mukavasti kun vain jaksaa laahata riittävästi. Oikeastaan vain harvinaisemmista materiaalieista ja ammuksista tulee silloin tällöin pulaa.

Itse en ole mikään kraftaamisen suurin fani, on kyllä mukava askarrella aseeseen vaikka uusi tähtäin, mutta liika on liikaa. Toisaalta tykkäsin myös kolmosen systeemistä, missä aseet kuluivat käytössä ja niitä piti korjailla. Harvinaisempia pyssyjä säästettiin pahan päivän varalle.

Bugit


Ai mitkä bugit? Valehtelisin toki jos väittäisin, että peli pyörii yhtä sutjakasti kuin täysin patchattu Fallout 3 kun sitä aikoinaan pelasin. Mutta mitään pelaamista estävää ei ole tullut vastaan.

Ruudunpäivitys välillä vähän heiluu, mutta sitä tuntuisi esiintyvän enimmäkseen liikkeellä ollessa, ei niinkään taisteluissa. Tai sitten en vain ehdi silmä kovana tarkkailemaan asiaa kun on muutakin tekemistä.

Fysiikkamoottorin sanotaan aiheuttavan välillä hilpeitä välikohtauksia, kun esimerkiksi vihollisen päästä irronnut ruumista tai Dogmeat-koira singahtavat taivaalle komeassa kaaressa.

Itse olen törmännyt vain leijuvaan päähän ja kerran Piper vedessä kädet ylhäällä kahlailtuaan ei meinannut ensin palata millään normaaliin olotilaansa.

Ottaen huomioon, että kyse on viikko sitten julkaistusta pelistä, on se ainakin itselläni toiminut hyvin. Pc-versiot sitten taas toimivat huonommin tai paremmin riippuen siitä mitä rautaa on pellin alla ja ovatko asetukset ja ajurit kunnossa, mutta se taitaa olla sillä alustalla ainainen riesa. Eikä tämä nyt mikään Arkham Knight ainakaan ole.

Kunnon eskapismia

Kaikesta nypeltämisestä ja pypeltämisestä huolimatta Falloutissa on kyse seikkailusta sekä millaisen virtuaaliminän rakentaa itselleen. Ja siinä nelonen ei petä, vaikka karmasysteemi onkin heitetty romukoppaan.

Peli alkaa pelihahmon luomisella, kasvot saa helposti mieleisekseen, mutta henkilön syntyyn ei mennä ihan yhtä syvällisesti kuin kolmosessa. Naamavärkkiä ja kykyjä enemmän pelinautintoon vaikuttavatkin tehdyt teot ja vuorovaikutus pelimaailman kanssa.

Jokaisella on oma tiensä kuljettava, toisin kuin romanttisessa hömppäkirjallisuudessa usein, sankarin ei tarvitse olla helpon samaistumisen vuoksi mahdollisimman mitäänsanomaton. Pahan pojan tai tytön roolilla ei ole kuitenkaan samanlaista merkitystä kuin esimerkiksi Mass Effect -sarjassa.

Uskoisinkin, että tämän tyylisissä peleissä ei viehätä pelkästään autiomaa ja pahisten lahtaaminen, vaan jokainen voi olla oman onnensa seppä, rikas, rakas, köyhä tai varas. Epämiellyttävät tilanteet voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä vaikka pikku ydinlatauksella jos puhe ei auta.

Himasta duuniin ja duunista himaan,
mä hampaita pestäkseni kai elän

Media syöttää meille jatkuvasti kuvaa täydestä ja virikkeellisestä elämästä, mutta totuus on usein toinen. Työpäivän jälkeen saavutaan kotiin, jossa odottavat tiskit, pyykit ja muut velvollisuudet, arkielämän merkityksellisyys kummastuttaa hieman Olavi Uusivirtaakin.

Jos ei jostain syystä ole mahdollisuutta irtisanoutua työpaikastaan ja lähteä kolmeksi kuukaudeksi Intiaan, on Fallout 4 oikein mainio tapa irroittautua arjesta ja saada työpäivän kuviot pois mielestä.

Pidimme työkaverini kanssa julkaisupäivän vapaata ja pelasimme aamusta iltaan. Täytyy sanoa, että oli rentouttavin vapaapäivä pitkään aikaan. Viikonloppuisin ja pyhisin tuppaa olemaan aina kaikenlaista menoa ja muuta velvollisuutta. Päivä autiomaassa piristää kummasti.

Jos olet vanha Fallouttien, erityisesti kolmosen ystävä, varmaan olet jo nelosen hankkinutkin. Jos pelisarja ei ole tuttu, mutta loputtomat seikkailut ydinsodan runteman Bostonin aluella tuntuvat hyvältä tavalta irroittautua arjesta, en voi muuta kuin suositella.

julkaisuyön jono
Jonottajia julkaisuyönä Gamestopissa

Muutama muukin halusi ostaa Falloutin fyysisen version julkaisuyönä, Pelimyynti ei ole vielä täysin siirtynyt nettiin. Me saimme pelimme ja Pip-Boymme tunnin jonotuksella, mutta lähtiessämme jono oli vielä Hansakorttelin tuulikaappiin asti...