maanantai 28. joulukuuta 2015

2010-luvun E.T. – Paul

Pitkästä aikaa tuli katsottua taas yksi moderneista suosikeistani, englantilaisten Simon Peggin ja Nick Frostin scifikomedia, Paul. Lämminhenkisessä seikkailussa irvaillaan niin scififaneille, agenteille, kuin kreationisteillekin. Se ei ehkä ole kuitenkaan saanut niin suurta arvostusta kuin (minun mielestäni) pitäisi.


Humanoidihupailuun tuo oman erityisen mausteensa se, että sen ovat kirjoittaneet itse kahta päähenkilöä miehittäneet englantilaiset Simon Pegg ja Nick Frost. He esittävät englantilaista kirjailijaa ja kuvittajaa, scifinörttejä, jotka ovat matkanneet San Diegoon Comic-Coniin ja suuntaavat sen jälkeen matkailuautollaan Yhdysvaltojen tärkeimmille ufokohteille. 

Taustalla soi muun muassa ELO:a, joka on sangen mehevää brittimusaa. Niminäyttelijöistä on mukana muun muassa Seth Rogen ja scififanien rakastama Sigourney Weaver. Maisemat vaihtuvat ja yhtenä pysähdyspaikkana toimii Star Trekin legendaarisen taistelukohtauksen näyttämö.

Roolitus ja käsikirjoitus ovat mainioita, mutta ehkäpä pitää olla vähän enemmän nörtti, että elokuvasta saa kaiken irti. Tiukasti raamattuun nojaaville kreationisteille naureskelukaan ei välttämättä ole paras valinta, mikäli aikoo tehdä koko kansan elokuvan.

Jopa lämminhenkisestä seikkailutarinasta ei tullut uutta E.T:ä, mutta se sai kriitikoilta pääsääntöisesti hyviä arvosteluja ja sai muun muassa National Movie Awardissa vuoden 2011 parhaan komedian palkinnon. Loppukaan ei ole ihan niin ällö kuin mitä Hollywood yleensä tuottaa.

Viime vuosina kekseliäät elokuvat eivät ole muutenkaan aina juhlineet korkeimmilla sijoilla, elokuvantekijät pelaavat varman päälle tasaiseksi silotelluilla tuotannoillaan. Itse asetan Paulin kuitenkin viime vuosien parhaaksi scifikomediaksi, tosin eipä genressä ole ollut kovin kovaa kilpailuakaan.

Siihen on kuitenkin omat syynsä, miksi Paul on minulle henkilökohtaisella tasolla niin merkittävä. Tarinan päähenkilöinä ovat tieteiskirjailija ja hänen kuvittajaystävänsä. Nuorena olin kovin innostunut tieteiskirjallisuudesta ja sarjakuvista.

Haaveenani olikin joskus kirjoittaa kirja tai osallistua Kemin sarjakuvakilpailuun. Parhaimmillaan työni jäi vain paria sivua vajaaksi valmiista. Pari vuotta sitten kävin sarjakuvakurssin, mutta se ei saanut kipinää syttymään, vaikka vanhat tarinat ajoittain vielä mielessä pyörivätkin.

Olin myös sangen kiinnostunut ufoista ja pidin yläasteella aiheesta kaksituntisen esitelmän, josta sain hyvän arvosanan. Tästä huolimatta minua ei pidetty kovinkaan omituisena. Tämä saattaa johtua, että Salaiset kansiot oli tuolloin sangen suosittu sarja ja Juhan Af Grann esiintyi usein televisiossa. Elettiin ufobuumia, mutta kaikki eivät suhtautuneet siihen samanlaisella pieteetillä kuin minä.

Aloin 15-vuotiaana harrastamaan Kung Fua, joka oli tuohon aikaan melko eksoottista, joten se ehkä tasapainotti tilannetta. Myös Paul-elokuvassa esiintyy kamppailulajeja harrastava poika, tosin perinteisemmin karatepukuun sonnustautuneena.

Elokuva on siis minulle enemmän kuin viihdyttävä perusraina, se iskee suoraan hermoon. Elokuvan ensi kertaa nähtyäni olenkin alkanut pikkuhiljaa suunnitella matkaa Comic-Coniin, mutta lippujen saaminen on hankalaa. Lisäksi reilu vuosi sitten hankkimani asuntolaina hankaloittaa kalliin reissun toteuttamista.

Olen kuitenkin luvannut, että kun sarjakuvapiirtäjäystäväni on Comic-Conissa signeeraamassa, silloin sinne on viimeistään lähdettävä. Onko se lähivuosien ohjelmassa, se jää nähtäväksi. Myös ajatus road tripistä kutkuttaa, mutta millaisella reitillä, se on oma kysymyksensä sekin.

Itse elokuvaan palatakseni, jokaisen scififanin kannattaa ottaa se listalleen, jos rainaa ei ole vielä nähnyt. Uskoisin, että vähemmänkin perehtynyt katsoja pääsee mukaan elokuvan tunnelmaan ja se sopii myös vähän pienemmille katsojille. Lisää tällaisia, tosin jatko-osaa en tälle oikein osaa toivoa.

P.S. Inhoan sanoja "lämminhenkinen" ja "hulvaton", mutta käytän niitä silti.





perjantai 25. joulukuuta 2015

Vanhan hyvän ajan kengät

Olen tänä vuonna ostanut jo kolmet tossut ja viimeisetkin alkavat olla jo roskiskunnossa. Tossut ja moni muukin pukine tehdään tänä päivänä tarkoituksella hajoamaan nopeasti. Tähän kyllästyneenä päätin ottaa projektiksi kunnon kenkien etsimisen. Ja se kävikin sitten yllättävän äkkiä.

Converse Finlandin maajohtajan Tuomas Vuorensolan mukaan Conversejen pitää kestää vain puoli vuotta. Se on aika huonosti 80 euron läpysköille. Mutta sen verran kestivät aikoinaan myös ostamani 140 euron Eccot, tosin Sokoksella hyvittivät ne täydestä hinnastaan.

Tennarit voitaisiin tehdä kestävämmiksi jos niin haluttaisiin, mutta kun ei haluta. Kesällä ostamani Vanssit päätyvät kohta roskakoriin. Tykkään kyllä käyttää tennareita, mutta nyt päätin kokeilla taas pitkästä aikaa perinteistä nahkakenkää.

loppuunkuluneet Vans-tossut
Kesällä ostetuissa Vansseissa alkaa olla kilometrit täynnä.

Ostan paljon vaatteita Varustelekasta ja olen ollut tyytyväinen sieltä ostamaani nahkatakkiin, mutta jottei pukeutuminen menisi liian armeijahenkiseksi, päätin katsella välillä muita vaihtoehtoja. Rahaa varauduin jo tässä vaiheessa sijoittamaan useamman satasen, mutta jos sillä saisi hyvät kengät, pitkässä juoksussa se tulisi halvemmaksi.

Tänä vuonna tossuihin on uponnut jo lähemmäs satanen vaikka olen tehnyt kaikki ostokset alennusmyynneistä. Jos ostan 200 euron kengät ja ne kestävät vaikka edes 5 vuotta, niin jo sillä syntyy säästöä.

Päätin aloittaa tutkailun paikallisesta putiikista, Herrainpukimosta, joka myy englantilaisia Sandersin kenkiä. Ne on tehty käsityönä ja pohjat on kiinnitetty Goodyear Welt -menetelmällä. Pohjat voi siis tarvittaessa uusia toisin kuin kaukoidän hikipajoissa kasaan liimatuissa popoissa.

Mitään hienoja keikarikenkiä en aio alkaa käyttämään, mutta Sandersin valikoimassa on myös kenkiä joita voi käyttää farkkujen kanssa. Osa malleista sopii rankempaankin ulkoilukäyttöön, eli kannattaa tutustua valikoimaan, vaikka hienot broque-koristelut eivät olisikaan se oma juttu.

Poikkesin liikkeeseen vähän ennen joulua ja täytyy sanoa, että en varman ole ikinä selvinnyt niin nopeasti kenkäostoksilta. Alun perin mielessä oli Kelso, mutta se tuntui vähän turhan raskaalta.

Mokkanahkainen Holborn taas tuntui olevan henkilökunnankin suosiossa ja kun sopiva pari löytyi suoraan hyllystä, ei siinä sitten kauaa tarvinnut miettiä. Malliltaan kenkä on sangen yksinkertainen, mutta tyylikäs.


Kuva, jonka Ville Laasonen (@willboify) julkaisi


Yhdellä myyjistä kengät olivat tummuneet kauniisti ja päätin jo heti uutena sumuttaa niihin vähän tummempaa väriä ja antaa sen sitten vähän haalistua. Vaikka se onkin ehkä jonkun mielestä kerettiläistä, ajattelin myös antaa nahan kulua vähän sileämmäksi, jotta kenkiin tulisi vähän lisää luonnetta.

Tässä kohtaa voin kuvitella, kun suurin osa lukijoista jo kauhistelee, kuinka epäkäytännöllinen ja hankalasti hoidettava materiaali mokkanahka on. Mutta Häkkisen Jussi on tästä asiasta ihan eri mieltä. Minä uskon Jussiin, mutta aika toki näyttää miten käy.

Kengät ovat tukevaa tekoa ja vaativat vähän sisäänajoa. Tällä hetkellä ne näyttävät ärsyttävän uusilta. En pidä uusien vaatteiden ja jalkineiden ostamisesta, koska pidän siitä, että ne näyttävät jo vähän aikaa nähneiltä. Tosin vielä enemmän inhoan keinotekoisti vanhennettuja vaatteita.

Mutta eiköhän jo vuoden päästä nämäkin kengät ole saaneet vähän käytettyä ilmettä, kuten myös uusi nahkatakkinikin. Molemmat toivottavasti palvelevat minua hyvin pitkään.

Nykyään myydään paljon kertakäyttöroskaa, mutta mieltä lämmittää, että jotain kunnollistakin on vielä myynnissä. Ja loppujen lopuksi hintakaan ei kauhistuta kun ottaa käyttöajan huomioon, toki ihan pikkurahalla laatuun ei pääse kiinni.

Kannattaa ajatella asiaa sijoituksena, muutama pari oikeasti laadukkaita kenkiä palvelee käyttäjäänsä vuosikausia. Ja kenkiä kannattaa hankkia nimenomaan muutama pari, sillä nahkakenkä tarvitsee lepoa, samaa kenkää ei kannata käyttää joka päivä aamusta iltaan.

holborn kengät sävytyksen jälkeen
Holbornit tummemmaksi sävytettynä.

Täytyypä siis hankkia ensi vuonna vielä toiset laadukkaat jalkineet. Erillisiä talvikenkiä en tarvitse, koska en diggaa karvavuoresta ja ääreisverenkiertoni on hyvä. Lisäksi kun sää on sama, oli sitten joulu tai juhannus, niin sama kenkäkin palvelee kivasti läpi vuoden.

Tarkoitus olisi siirtyä kokonaan pois käyttämästä epäeettisesti tuotettuja kertakäyttötamineita, tästä on nyt hyvä jatkaa.