maanantai 28. joulukuuta 2015

2010-luvun E.T. – Paul

Pitkästä aikaa tuli katsottua taas yksi moderneista suosikeistani, englantilaisten Simon Peggin ja Nick Frostin scifikomedia, Paul. Lämminhenkisessä seikkailussa irvaillaan niin scififaneille, agenteille, kuin kreationisteillekin. Se ei ehkä ole kuitenkaan saanut niin suurta arvostusta kuin (minun mielestäni) pitäisi.


Humanoidihupailuun tuo oman erityisen mausteensa se, että sen ovat kirjoittaneet itse kahta päähenkilöä miehittäneet englantilaiset Simon Pegg ja Nick Frost. He esittävät englantilaista kirjailijaa ja kuvittajaa, scifinörttejä, jotka ovat matkanneet San Diegoon Comic-Coniin ja suuntaavat sen jälkeen matkailuautollaan Yhdysvaltojen tärkeimmille ufokohteille. 

Taustalla soi muun muassa ELO:a, joka on sangen mehevää brittimusaa. Niminäyttelijöistä on mukana muun muassa Seth Rogen ja scififanien rakastama Sigourney Weaver. Maisemat vaihtuvat ja yhtenä pysähdyspaikkana toimii Star Trekin legendaarisen taistelukohtauksen näyttämö.

Roolitus ja käsikirjoitus ovat mainioita, mutta ehkäpä pitää olla vähän enemmän nörtti, että elokuvasta saa kaiken irti. Tiukasti raamattuun nojaaville kreationisteille naureskelukaan ei välttämättä ole paras valinta, mikäli aikoo tehdä koko kansan elokuvan.

Jopa lämminhenkisestä seikkailutarinasta ei tullut uutta E.T:ä, mutta se sai kriitikoilta pääsääntöisesti hyviä arvosteluja ja sai muun muassa National Movie Awardissa vuoden 2011 parhaan komedian palkinnon. Loppukaan ei ole ihan niin ällö kuin mitä Hollywood yleensä tuottaa.

Viime vuosina kekseliäät elokuvat eivät ole muutenkaan aina juhlineet korkeimmilla sijoilla, elokuvantekijät pelaavat varman päälle tasaiseksi silotelluilla tuotannoillaan. Itse asetan Paulin kuitenkin viime vuosien parhaaksi scifikomediaksi, tosin eipä genressä ole ollut kovin kovaa kilpailuakaan.

Siihen on kuitenkin omat syynsä, miksi Paul on minulle henkilökohtaisella tasolla niin merkittävä. Tarinan päähenkilöinä ovat tieteiskirjailija ja hänen kuvittajaystävänsä. Nuorena olin kovin innostunut tieteiskirjallisuudesta ja sarjakuvista.

Haaveenani olikin joskus kirjoittaa kirja tai osallistua Kemin sarjakuvakilpailuun. Parhaimmillaan työni jäi vain paria sivua vajaaksi valmiista. Pari vuotta sitten kävin sarjakuvakurssin, mutta se ei saanut kipinää syttymään, vaikka vanhat tarinat ajoittain vielä mielessä pyörivätkin.

Olin myös sangen kiinnostunut ufoista ja pidin yläasteella aiheesta kaksituntisen esitelmän, josta sain hyvän arvosanan. Tästä huolimatta minua ei pidetty kovinkaan omituisena. Tämä saattaa johtua, että Salaiset kansiot oli tuolloin sangen suosittu sarja ja Juhan Af Grann esiintyi usein televisiossa. Elettiin ufobuumia, mutta kaikki eivät suhtautuneet siihen samanlaisella pieteetillä kuin minä.

Aloin 15-vuotiaana harrastamaan Kung Fua, joka oli tuohon aikaan melko eksoottista, joten se ehkä tasapainotti tilannetta. Myös Paul-elokuvassa esiintyy kamppailulajeja harrastava poika, tosin perinteisemmin karatepukuun sonnustautuneena.

Elokuva on siis minulle enemmän kuin viihdyttävä perusraina, se iskee suoraan hermoon. Elokuvan ensi kertaa nähtyäni olenkin alkanut pikkuhiljaa suunnitella matkaa Comic-Coniin, mutta lippujen saaminen on hankalaa. Lisäksi reilu vuosi sitten hankkimani asuntolaina hankaloittaa kalliin reissun toteuttamista.

Olen kuitenkin luvannut, että kun sarjakuvapiirtäjäystäväni on Comic-Conissa signeeraamassa, silloin sinne on viimeistään lähdettävä. Onko se lähivuosien ohjelmassa, se jää nähtäväksi. Myös ajatus road tripistä kutkuttaa, mutta millaisella reitillä, se on oma kysymyksensä sekin.

Itse elokuvaan palatakseni, jokaisen scififanin kannattaa ottaa se listalleen, jos rainaa ei ole vielä nähnyt. Uskoisin, että vähemmänkin perehtynyt katsoja pääsee mukaan elokuvan tunnelmaan ja se sopii myös vähän pienemmille katsojille. Lisää tällaisia, tosin jatko-osaa en tälle oikein osaa toivoa.

P.S. Inhoan sanoja "lämminhenkinen" ja "hulvaton", mutta käytän niitä silti.





2 kommenttia:

  1. Paul on erittäin toimiva, liian vähän huomiota saanut pätkä.

    Kannattaa tsekata myös Fanboys vuodelta 2009. Samanlaisia samaistumisen kohteita on myös kyseisessä leffassa.

    Minä pidin yläasteella esitelmän ninja- leffoista ja tuolloin kyseinen lajityyppi ei todellakaan ollut enää muodissa. Esitelmä taisi vahvistaa luokkatovereiden mielikuvaa minusta pesunkestävänä nörttinä.

    Itse en ole taistelulajeja harrastanut, mutta rakensin kylläkin ninja- tyylisen esteradan takapihalle (siihen kuului maasta törröttäviä, teräviä piikkejä). Joku kävi säännöllisin väliajoin sen hajottamassa, mutta minä sitkeästi rakensin sen aina uudelleen.

    San Diego Comic Con on kyllä hieno tapahtuma. Toivottavasti pääsen sinne vielä joskus uudestaan ja toivottavasti sinä myös pääset kokemaan ainutlaatuisen fiiliksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä pistää listalle tuo Fanboyskin!

      Poista

Jätä toki kommentti tai kysymys.