sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Paras HomeKit-sovellus? MyTouchHome

HomeKit on Applen järjestelmä, jolla on voi ohjata erilaisia kodin älylaitteita. Laitteita on jo markkinoilla, mutta ainakaan toistaiseksi Apple itse ei tarjoa sovellusta niiden ohjaamiseen. On siis tyydyttävä laitevalmistajien tai kolmansien osapuolien ratkaisuihin.

homekit logo

Vastikään hankkimani Nanoleaffin Smarter Kittin oma sovellus on sangen vaatimaton, joten erillisen softan hankkiminen oli vääjäämättä edessä. Valitettavasti valikoima ei ole vielä kovinkaan suuri.

Pieni tarjonta toki helpottaa valintaa, mutta kyse on vielä suhteellisen tuoreesta jutusta, joten sitä täydellistä sovellusta ei taida vielä olla edes olemassa. Monet pitävät parhaana 15 euron hintaista, kekseliäästi nimettyä Home-sovellusta. Itse päädyin kuitenkin 2 euron hintaiseen MyTouchHomeen.

HomeKit


HomeKittin perustana ovat koti ja käyttäjät. Ihan ensimmäiseksi luodaan koti. Niitä voi tarvittaessa olla useampiakin. Kotiin voi lisätä muita käyttäjiä Apple ID:n avulla. Käyttäjät voivat ohjata ja aktivoida toimillaan kodin toimintoja, mutta alkuperäinen käyttäjä on kodin ylläpitäjä.

Omassa kodissani on yksi
 huone ja yksi laite.

Kodissa on alueita (Zone), huoneita (Room) ja laitteita (Accesory). Itse asun yksin yksiössä, joten pärjään hyvin yhdellä käyttäjällä ja huoneella. Nanoleaffin Smarter Hub toimii linkkinä lamppujen ja HomeKittin välityksellä, joten se näkyy laitteena. Lamput olen määrittänyt kuuluviksi ainokaiseen huoneeseeni.

Erilaisilla tiloilla määritellään
laitteiden toiminnot.

Laitteita ohjataan luomalla erilaisia tiloja (Scene), joita aktivoidaan ajastamalla tai tilanteilla (Event trigger). Tila voi olla vaikkapa himmeä tunnelmavalo illanviettoa varten.

Tapahtuma voi olla esimerkiksi
kodin alueelta poistuminen.

Tilanne voi olla esimerkiksi auringon nousu, käyttäjän poistuminen tai saapuminen alueelle tai jonkun HomeKit laitteen toiminto.

MyTouchHome


MyTouchHomen käyttöliittymä on hyvin pelkistetty, mutta useimmiten hyvin toimiva, varsinkin jos laitteita ja tiloja ei ole ihan hirveää määrää. Mutta jos ei tunne HomeKittin toimintaa sen syvällisemmin, oppimiskäyrä saattaa olla hieman jyrkkä.

Onneksi toiminnot ovat MyTouchHomessa loogissessa järjestyksessä, ensin luodaan koti ja huoneet sekä lisätään ja nimetään laitteet. Toimintojen asettaminen vaatikin sitten jo hieman pään raapimista.

Lamppuja voi sytyttää tai
sammuttaa, sekä määrittää
niiden kirkkauden.

Mikäli haluaa lampun syttyvän aamulla, ei riitä, että määrittää sille kirkkauden. Hieman hämäävästi pelkkä kirkkausasetus sytyttää valon mikäli tilan aktivoi käsin. Sytyttämis- ja sammuttamistoiminnon luominen oli ensimmäisellä kerralla vähän hämärän tuntuista, mutta kun sen kerran oppii, se kyllä sujuu sen jälkeen.

Mikäli hankkii esimerkiksi Philipsin Hue -lamppuja, voi säätää myös valon väriä. Uudemmat Huen tukiasemat tukevat myös HomeKittiä, mutta itse lamput käyttävät yleistä ZigBee-protokollaa, joten eri merkkisiä lamppuja voi yhdistellä tarpeen mukaan.

Muutamien pienten käytettävyysongelmien lisäksi jäin kaipamaan pikanappuloita tiettyjen tilojen aktivoimiseen, nyt jos haluan kirkastaa valot vaikkapa valokuvausta varten, joudun menemään tilan "sisään".

Hämärästä aamunkoittoon


Itse olen ohjastanut valot toimimaan herätysvaloina. Kirkkautta lisätään pikkuhiljaa, kunnes kellon ollessa arkiaamuisin 7, syttyvät lamput myös täyteen kirkkauteensa. Elokuvakäyttöön on tarjolla himmeää valaistusta ja valokuvia ottaessa lamput saavat palaa mahdollisimman kirkkaina.

Minulla on toistaiseksi vasta 2 valoa, mutta olisi tarkoitus täydentää settiä siten, että kattovalossakin olisi älyvalot. Myös yhteensopiva ledinauha tv:n taakse on haussa.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on hankkia myös muitakin HomeKit-laitteita, esimerkiksi ohjattavia pistorasioita. Valikoimaa ei vain ole vielä kovin paljoa, varsinkaan suomessa.

Etäkäyttöä


iOS-laitteet keskustelevat HomeKit-laitteiden kanssa lähiverkossa, mutta jos omistaa kolmos- tai nelos- Apple TV:n, saa niihin yhteyden myös netin yli.

Ominaisuuden käyttöönotto on hieman mystistä, sillä Apple TV:ssä ei ole myöskään mitään omaa sovellusta HomeKittille, eikä se tarjoa mitään tietoa asian tilasta. Applen tukisivustolla on sentään niukka artikkeli HomeKittin käytöstä.

Itse en ominaisuutta niin kovin paljoa tarvitse, mutta olen onnistuneesti sytytellyt ja sammutellut lamppuja etänä ihan kokeilumielessä (testin voi tehdä myös sulkemalla ohjaavan laitteen wifi). Valvontakameran tai ohjattavan pistorasian kanssa ominaisuudesta voisi olla enemmän hyötyä.

Miksi HomeKit?


Erilaisia älykodin järjestelmiä on tarjolla muitakin, mutta HomeKittin vahvin etu lienee se, että se juttelee hyvin jo olemassa olevien vehkeiden kanssa. Tosin ainakin tällä hetkellä HomeKittin käyttöönotto vaatii enemmän perehtymistä kuin mihin peruskäyttäjä on tottunut. Uskon kuitenkin, että tilanne tulee tämän vuoden aikana paranemaan ja laitteiden tarjonta lisääntymään.

Pienessäkin kodissa HomeKittistä voi olla iloa, mutta se on varmasti parhaimmillaan isossa talossa missä on paljon erilaisia laitteita. Vähän enemmän tekniikkaan perehtynyt ihminen saa kyllä systeemit pystyyn nopeasti ja sopivalla hubilla saa käyttöönsä myös ZigBee-protokollaa käyttäviä laitteita.

Apple ei ole vielä selvästikään lyönyt kaikkia paukkuja peliin, mutta kiinnostus älykoteihin kasvaa koko ajan, joten tuskin Cupertinossakaan jäädään polkemaan paikallaan. HomeKittin yleistyminen tekisi myös varmasti hyvää Apple TV:n myynneille.

Älyvalojen maailmaan pääsee kiinni alle satasella esimerkiksi hankkimalla Philips Hue -aloituspakkauksen, värivaloista saa sitten maksaa vähän enemmän. Nanoleaffin Smarter Kittiä ei vielä saa euroopasta, mutta valmistaja myy sitä suoraan 99 dollarin hintaan.

Laitteiden lisäksi kannattaa hankkia erillinen sovellus, kuten käyttämäni MyTouchHome tai kalliimpi Home. Sen jälkeen voikin sitten taas miettiä, että miten sitä ennen oli pärjännyt ilman. On se vaan mukavaa sammuttaa valot sohvalla tai sängyllä makoillessa.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Nanoleaf Smart Ivy ja Smart Hub – tyylikkäät älyvalot

Viime vuonna hankkimani Elgato Avea -Bluetooth-valo osoittautui pettymykseksi, mutta  Indiegogo-kamppis innoitti ottamaan uuden kierroksen älyvaloista Nanoleaffin Smarter Kittin kera. Nanoleffin lamput ovat tyylikkään näköiset ja tekevät sen, mitä älyvalolta toivon.

Nanoleaffin Smart Kit on asiallisesti pakattu.

Mihin 26-neliön yksiössä sitten tarvitaan älyvaloja? Älykodeista puhuttaessa tulee usein ensimmäisenä mieleen iso lukaali, jossa lukuisat lukot, termostaatit ja muut vermeet ovat ohjelmoitavissa ja ohjattavissa näppärästi älylaitteella.

Ensimmäinen ja itselleni ehkä tärkein toiminto on herätysvalo. Niitähän saa toki valmiina kaupasta, mutta ne ovat yleensä sangen rumia ja vievät turhaan tilaa. Miksei normaali kattovalaisin voisi olla myös herätysvalo?

Vaikka kotini onkin pieni, niin juuri sen takia yhdessä ja samassa huoneessa voi olla hyvinkin erilaisia valaistustarpeita. Jos vaikka katson Netflixiä ja chillailen, tarvitsen himmeän taustavalon. Kun taas otan valokuvia, pitää lampuista saada kaikki mahdollinen valoteho irti. Arkiaskareissa valaistus on sitten jotakin siitä väliltä.

Kaiken tämän voi toki toteuttaa himmentimillä (jotka eivät toimi kaikkien ledivalojen kanssa) ja erillisillä valaisimilla, mutta älyvaloilla kaikki tämä on mahdollista nykyisen kattolamppuni kanssa. Tosin ostin nyt ensin kokeeksi vain kahden lampun paketin, joten ne päätyivät jalkalamppuuni. Tämä vähän harmittaa jälkeenpäin, mutta pitää tilata keväämmällä lisää lamppuja.

Älyvaloja on monen merkkisiä ja laisia. Jotkut käyttävät Bluetoothia, kuten esimerkiksi Elgato Aveo, jotkut taas jotain muuta liittymätapaa. Applekäyttäjänä kannattaa suunnata katseensa laitteisiin, jotka tukevat Applen HomeKit-protokollaa.

Yleinen ja suosittu protokolla on taas ZigBee, jota käyttävät esimerkiksi Nanoleaf ja Philipsin Hue-lamput. Nanoleaffin Smart Hub -tukiasema osaa yhdistää ZigBee-lamput Homekittiin, joten valinnanvaraa laitteissa riittää.

nanoleaf smart ivy -lamppu
Laser-työstetty kuori on taiteltu dodekaedrin muotoon.

Nanoleaffin Smart Ivy -lampuissa huomioni kiinnitti ensimmäiseksi niiden rouhea ulkonäkö. Tämän lisäksi ne ovat myös hyvin energiatehokkaat jopa led-lampuiksi. Erikoisen muodon ja rakenteen luulisi asiaan perehtymättä palvelevan vain muotoilun tarpeita, mutta rakenne on jäähdytyksen kannalta optimaalinen ja design on saanut muutamia palkintojakin.

Nanoleaffit eivät ehkä ole markkinoiden halvimmat, jos eivät kalleimmatkaan älylamput, mutta ainakin itseäni niiden ulkoasu miellyttää. Tosin ottaisin lamput mieluusti vaaleina. Nyt näyttäisi olevan myynnissä myös valkoinen versio, mutta muita, vähemmän älykkäitä, lamppuja on saatavilla myös erilaisilla kuvioinneilla.

Lamppujen toimitus oli hieman myöhässä ja Posti vielä päätti pihdata asian kanssa, mutta vihdoin tällä viikolla sain paketin kotiin ja ruuvattua lamput kiinni.

2 lamppua ja keskusyksikkö
Smarter Kittillä pääsee hyvin alkuun.

Asiallisesti pakattujen lamppujen viimeistely on hyvä ja käyttöönotto oli sangen helppoa. Pitää vain asentaa Nanoleaffin sovellus ja parittaa lamput. Katkaisijaa naksauttamalla lamppujen valo alkoi vilkkua ja tukiaseman päällä on nappula parittelutoimintoa varten.

Nanoleaffin oma sovellus on melko vaatimaton ja ajastaminen ei onnistu. Vähänkään vaativampaan käyttöön kannattaa hankkia joku monipuolisempi HomeKit-sovellus. Itse päädyin kahden euron hintaiseen MyTouchHome-sovellukseen.

HomeKittin ja MyTouchHomen kanssa touhuaminen ei kaikilta osin ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin ajattelin. Kirjoitan tästä ihan oman juttunsa, sovelluksen oppimiskäyrä kun on paikoittain hieman jyrkkä.

Muuten käytössä Smart Ivy -lamput ovat oikein miellyttävät. Väriltään valo on lämmin, 3000 kelviniä. Väritoistoindeksiksi luvataan yli 80, mutta parempiakin on kyllä olemassa. Tosin silmään valon väri kyllä tuntuu ihan miellyttävältä.

lamput huoneen kulmassa jalkalampussa
Lamput "testipenkissä".

Mikäli on tarvetta älykkäille design-valoille, Smarter Kit on hyvä paketti lähteä eteenpäin. Yleisen protokollan ansiosta kodin älykästä valaistusta on helppo laajentaa tarvittaessa arkisemmankin näköisillä lampuilla.

Mikäli näyttävät design-lamput kiinnostavat, kannattaa tutustua Nanoleaffin valikoimaan vaikka älyvaloja ei tarvitsisikaan. Laadukasta väritoistoa tarvitseville on tarjolla PAR38, jolle luvataan väritoistoindeksiksi yli 90. Kaikenkaikkiaan Nanoleaf vaikuttaa firmalta mitä kannattaa pitää silmällä tulevaisuudessakin.

edit: Smarter Hub ei tue ainakaan toistaiseksi led-nauhoja. Philips Hue tukee, mutta se on vähän ronkeli vieraiden laitteiden suhteen ja vain Philipsin omat tuotteet ovat ohjattavissa HomeKitin kautta. Osramin Lightify ei taas juttele HomeKittin kanssa ollenkaan.


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Uusi Apple TV 4

Viime vuoden loppupuolella Apple vihdoin julkaisi odotetun päivityksen pikku harrastukseensa, telkkariin kytkettävään mustaan laatikkoon. Päivityksen myötä laitteesta tuli huomattavasti monipuolisempi, mutta onko sille tilausta ja tarvetta älytelevisioiden ja pelikonsolien kansoittamissa olohuoneissa?

uusi apple tv pakkauksessaan
Tutun tuntuisesta paketista ei paljastu mitään ihmeellistä.

Hankin laitteen heti kun sitä vain kaupasta sai, mutta alkuinnostus jäi pahasti Fallout nelosen jyräämäksi. Mutta ehkä hyväkin käsitellä aiheitta nyt vähän myöhemmin, kun on jo vähän enemmän käyttökokemusta.

Uusi Apple TV muistuttaa ulkoisesti edeltäjäänsä, mutta on kasvanu hieman paksummaksi. Kaukosäädin on uusi ja vaatii hieman totuttelua. Laite kytketään edelleenkin televisioon hdmi-kaapelilla, milläs muullakaan. Mutta jonkun verran närää on aiheuttanut Applen päätös poistaa optinen äänilähtö.

Kuka kaipaa optista liitäntää?


uuden apple tv:n takapuoli
Vain yksi on joukosta poissa.

Itseänikin tuo optisen puuttuminen hieman närästää, varsinkin kun kissojen ja koirien kanssa olen metsästänyt dacceja ja esivahvistimia, joissa olisi kaksi optista. Mikäli kuuntelen musiikkia Airplayn välityksellä, ennen ei tarvinnut kytkeä televisioon virtaa.

Pyrin muuttamaan tottumuksiani enemmän siihen suuntaan, että käyttäisin itse Apple TV:tä äänilähteenä. Airplay-kuuntelu syö erityisesti puhelimen akkua kovalla tahdilla. Toistaiseksi Apple Music on kuitenkin ainoa suoratoistopalvelu, jolle on oma sovelluksensa. Asiaan tulee toivottavasti tulevaisuudessa muutos.

Sovelluskauppa


Laitteen todellinen pihvi onkin kasvaneen suorituskyvyn ja sovelluskaupan tarjoamat mahdollisuudet. Vanhan Apple TV:n sovellusvalikoima oli sangen rajoittunut, mutta toisaalta silläkin pärjäsi pitkälle ja homma pysyi yksinkertaisena.

Sovelluskauppa on juuri niin hyvä kuin sen tarjonta. Se ei ole kuitenkaan vielä kovin kummoinen, ainakaan omasta mielestäni. Eniten käytän Netflixiä, Applen omaa elokuvasovellusta, Apple Musiccia ja YouTubea. Tältä osin uusi malli ei ole siis vielä räjäyttänyt pankkia.

Onko Apple TV:stä pelikoneeksi?


Apple TV tuo kiinnostavan lisän pelimarkkinoille, periaatteessa mikä tahansa iOS-peli on sangen helposti portattavissa sille. Laitteen suoritin ei edusta uusinta sukupolvea, mutta toisaalta se mahdollistaa edullisemmat valmistuskustannukset ja pelit pyörivät television ruudulla pienemmällä tarkkuudella kuin iPhoneissa ja iPadeissa.

Pelivalikoiman kasvua vaikeuttaa kuitenkin kaksi asiaa. Apple on halunnut rajoittaa pelien latauskoon maksimissaan 200 megaan ja peliä sitten tarvittaessa ladattaan lisää. En osaa vielä sanoa, miten paljon se hankaloittaa hommaa käytännössä.

Päätöksestä tekee erityisen oudon se, että Apple TV:n pienempikin malli on varustettu 32 gigan massamuistilla. Mihin sitä tilaa säästellään? Applen laitteet eivät ole yleensä olleet leffawarettajien suosikkeja.

Toinen rajoitus liittyy kaukosäätimeen, laitteeseen saa kyllä samat MFI-ohjaimet kuin iOS-laitteisiinkin, mutta pelien on oltava pelattavissa myös kaukosäätimellä. Se karsinee monimutkaisemmat pelit pois heti kättelyssä.

näkymä sovelluskaupasta
Ei se sovelluskauppa ihan tyhjyyttään ammota.

Nyt olen pelannut lähinnä mainiota kotimaista Oceanhornia, mutta saa nähdä saapuuko esimerkiksi kovin odottelemani Knights of the Old Republic koskaan Apple TV:lle.

Apple TV tuskin haastaa isosti oikeita pelikonsoleita, mutta se voi hyvinkin olla potentiaalinen alusta bilepeleille, kasuaalipeleille ja vanhoille klassikoille, joita on jo iOSsillakin kierrätetty. ATV:n etuna on tuulettimettomana täysi äänettömyys ja ainakin toistaiseksi pelitkin irtoavat ihan pikkurahalla.

Lisää pelivalikoimasta voi lukea MacWorldin artikkelista.

Uusi ja ihmeellinen kaukosäädin


apple tv:n ja sony bravian kaukosäätimet, sonyn on isompi ja monimutkaisempi
Kumman sinä valitsisit?

Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, kaukosäädin on on pistetty kunnolla uusiksi. Alkuhipelöinnissä se tuntuu mukavan jämäkältä ja laadukkaalta. Käytössä sen suurimmaksi heikkoudeksi on paljastunut, että pimeässä on vaikea erottaa kumpi pää on yläpää missä kosketuslevy sijaitsee. Asian voinee korjata liimaamalla kakeen vaalean tai pimeässä hohtavan tarran.

Uudessa kaukosäätimessä on enemmän toimintoja, joten oppimiskäyräkin on hieman jyrkempi. Perustoiminnot onnistuivat kuitenkin ihan ensi-istumalta. Ohjeita kannattaa kuitenkin hieman vilkaista.

Kaukosäädin käyttää nyt Bluetoothia ja siinä ei ole enää vaihdettavaa patteria, lataamista varten pakkauksesta löytyy iOS-laitteista tuttu Lightning-kaapeli. Olen tainnut ladata kapulan kerran, joten mikään sähkösyöppö se ei ole.

Television ja stereoiden ystävä


Ylimääräisten kaukosäätimien vihaajan mieltä lämmittää, että Apple TV osaa nyt käynnistää television ja säätää äänenvoimakkuutta. Mikäli käyttää television optista äänilähtöä kuten minä, voi kaukosäätimen jopa opettaa ohjaamaan vahvistinta, mikäli siinä on perinteinen infrapunakaukosäädin.

Aikaisemmin kun minulla oli Xbox 360 ja Apple TV 3, eivät kumpikaan olleet yhteistyöhaluisia Sony Braviani kanssa ja jouduin käyttämään Sonyn järkyttävää halkoa vaihtaakseni ohjelmalähdettä.

Nyt sekä PS4, että ATV4 osaavat ottaa telkun haltuunsa ja Bravian kake sai muuttaa piiloon laatikkoon. Ainoa miinus on, että jos pelaan Playstationnilla, en voi säätää äänenvoimakkuutta ATV:n kaukosäätimellä, sillä se vaihtaa sisääntulon Apple-telkulle.

Ei ihan kypsä vielä


Edellisen Apple TV:n omistajalla ei ole vielä mitään kiirettä kauppaan päivittämään laitettaan. Mutta potentiaalia kyllä löytyy, kunhan sopivia sovelluksia vain saadaan lisää. Viimeisimpiä lupaavia tulokkaita on suosittu VLC media player, joka tekee Apple TV:stä huomattavasti monipuolisemman mediatoistimen.

Varsinkin ihan alkuun nelosesta myös puuttui edellisen version ominaisuuksia, joita on sitten päivityksissä lisäilty. Seuraava, tvOS 9.2 on jo betatestauksessa ja luvassa on muun muassa tuki Bluetooth-näppäimistöille ja parannuksia käyttöliittymään.

Johtopäätös


Vaikka itse hankinkin laitteen ensi tilassa, suurimmat ilot laitteesta uudella teknologialla brassailun lisäksi on Apple Music ja ehkä pari kivaa peliä. Vaativa harrastaja voi hyötyä myös VLC:n tuomista mahdollisuuksista ja laitteen kyvystä ohjata televisiota.

Lähinnä musiikkivastaanotinta tarvitseva jää taas rannalle ruikuttamaan. Mielenkiinnolla odottelen kuitenkin, että mitä tuleman pitää. Kehitys ei ole päättynyt, se taitaa olla vasta alussa.

Ja viikonloppuna sitten vähän HomeKit- ja lamppuasiaa, jos Posti vaan suo.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Mainosmiehen tuottavuusloikka

Tänään on loppiainen. On päätelty, että kun loppiaisesta tehdään palkaton vapaapäivä, Suomen talous lähtee nousukiitoon raketin lailla. Itse mieluummin aloittaisin tuottavuuden kehittämisen niistä vuoden päivistä kun ollaan töissä.

käsi pitelee työkalua jossa toisessa päässä kiintoavain ja toisessa kynä
Antakaa minun olla tuottavampi!

Halvalla, hyvää ja tietysti nopeasti – näin kuuluu toivomus yleensä alalla kuin alalla. Kaikkea ei voi saada, mutta minulla on salainen resepti, jolla ainakin omissa hommissa saisi halvemmalla parempaa ja ehdottomasti nopeammin.

Toimeksianto


Hyvä lopputulos lähtee hyvästä toimeksiannosta. Kannattaa miettiä mahdollisimman tarkkaan valmiiksi, mitä haluaa ja tarvitsee, eikä keksiä juttuja lennossa sitä mukaa kuin homma edistyy. Erityisen viisasta voi olla keskustella asiat valmiiksi kuntoon, sekä oman henkilöstön, että työn tekevän osapuolen kanssa.

Sekava ja hutiloiden kirjoitettu sähköposti on sekä sangen epäkohtelias saajaansa kohtaan, että epäinformatiivinen. Jokainen "mitä vittua se nyt oikeen taas tarkoittaa" -pohdintaan käytetty minuutti on hukkaan heitetty minuutti. Yleensä ne kuitenkin merkataan laskutettaviksi.

Nykyään ei ole sihteereitä, joten johtajat joutuvat itse kirjoittamaan sähköpostinsa. Siihen kannattaa kuitenkin hieman paneutua, kyllä se siitä alkaa sujumaan pikku hiljaa. Mieluummin kannattaa kirjoittaa yksi hyvä sähköposti kuin kymmenen huonoa.

Materiaalit

Maailmassa elää sitkeästi luulo, että työ valmistuu sitä nopeammin, mitä nopeammin se aloitetaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Työ ei valmistu ennen kuin se viimeinenkin puuttuva kuva on toimitettu ja keskeneräiset tekstit saatettu valmiiksi.

Jos mietin omaa työtäni, isommat projektit valmistuvat yleensä nopeiten – eli siis halvimmalla – kun olen saanut valmiit tai lähes valmiit tekstit ja kuvat kerralla.

Loputtomat muutos- ja korjauskierrokset eivät hyödytä ketään. On järjetöntä tehdä jatkuvasti muutoksia sisältöön ja tehdä joka pilkkuvirheen korjauksesta uusi vedos joka sitten taas nuohotaan enemmän tai vähemmän tarkasti läpi.

Vielä järjettömämpää on, kun Ritva Espoon konttorilta haluaa muutoksia edelliseen versioon. Hän haluaa korjata tekstiä sivulle 6, vaikka kyseinen sivu on Oulun osaston Pasin pyynnöstä poistettu kokonaan viime viikolla.

Jostain syystä on älyttömän vaikeaa laittaa sisällöt kuntoon ja käydä ne läpi oman firman kesken ennen kuin ne toimitetaan taittoon. Firman sisäistä aikaa ei kulu yhtään enempää, vaan luultavasti vähemmän, jos sisältö laitetaan kerralla kuntoon ja toimitetaan vasta sitten eteenpäin.

Kuvien kanssa ei yleensä mene yhtään sen paremmin. On ihan turha tuhertaa tulosteen kulmaan epämääräisillä harakanvarpailla, että kuva puuttuu, jos sitä kuvaa ei ole toimitettu. Se puuttuu juuri siihen asti, että se saapuu taittajalle asti.

Ja tällä kertaa ei sitten edes puhuta niistä osaamattomasti kännykällä tai kittijärkkärillä näpsityistä roiskeista, joita halutaan laittaa tuotekuviksi. Ammattitaitoista kuvaajaahan ei kannata palkata, sillä kuvat voi ottaa halvemmalla itse.

Pyritään optimiin


Tietysti emme elä optimimaailmassa, mutta optimiin on aina hyvä pyrkiä. Kuvia aina puuttuu ja teksteihin tulee muutoksia, emme me siitä mihinkään pääse.

Mutta jos ihan vaan edes yrittäisi. Kävisi olemassa olevat materiaalit huolellisesti läpi. Tietysti jos projekti on tavanomaista työläämpi, voi olla viisasta aloittaa heti kun on jotain millä aloittaa.

Tosin monesta projektista tulee tavanomaista työläämpi juuri nimenomaan ylimääräisen säätämisen ja tuhtaamisen takia. Se ei koskaan hyödytä ketään, aikaa palaa ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Pahimmassa tapauksessa lopputulos ei miellytä ketään ja laskusta tulee riitaa.

Mites muualla?


Voi toki olla, että ainoastaan tämän kaltaisiin toissijaisiin asioihin, kuten mainonta ja markkinointi, suhtaudutaan ylimalkaisesti ja kaikki muu hoidetaan viimeisen päälle pieteetillä.

Hieman kuitenkin epäilen. Jos organisaatio on sekava ja työnkulut harkitsemattomia, luultavasti ne ovat sitä kautta linjan. Toiminnan tehostaminen ei välttämättä tarkoita irtisanomisia ja jäljelle jääneiden piiskaamista.

Joskus olisi hyvä miettiä ennen kuin tehdään ja aika ajoin tarkastella luutuneita toimintatapoja. Eikä pelkästään tarkastella, vaan myös oikeasti korjata epäkohtia ja kehittää toimintaa. Tätä näkisin mieluusti enemmän omallakin työpaikallani. Usein suunnataan kaikki mielenkiinto ulospäin näkyviin asioihin, mutta unohdetaan, että se omakin koneisto kaipaisi rasvaamista.

Valitettavasti se ei vain tunnu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, että kehitetään myös itseä ja omia menetelmiä. Tehdään niin kuin ennenkin on tehty.

Paskasta ei saa konvehteja


Aina kannattaisi muistaa, että huonoista aineksista ei leivota hyvää kakkua, varsinkaan jos reseptistä ei saa selvää. Onnistunut projekti alkaa hyvästä briiffistä. Työ etenee vauhdilla kun palikat ovat käsissä.

Mainonnassa kannattaa muistaa myös se, että pelataan hyvin paljolti mielikuvilla. Huolimattomasti tehty mainonta, esitteet tai katalogit antavat yrityksestä ja tuotteesta huolimattoman kuvan. Herkullisinkin ruoka näyttää pahalta jos kuvaaja ei osaa hommaansa. Kalliin premium-tuotteen pitää näyttää mainoksessa upealta, ei 10 dollarin kiinanlelulta.

Toki on olemassa myös se mahdollisuus, että tuote tai palvelu on itsessään huono eikä myy markkinoinnista huolimatta. Paska on paskaa vaikka kuinka parfymoisi.

Muuten kalliista mainosmiehestä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Kaikkien ajan tuhlaaminen ei ole kenenkään etu. Virtaviivainen prosessi antaa todennäköisemmin halutun lopputuloksen kuin loputon säätäminen.

Tuottavuusloikka


Ehdotankin, että kaivetaan mainosalalla se tuottavuusloikka yhdessä esiin ihan nykyisellä työajalla. Ei siinä loppiaiset auta, jos koko muu vuosi perseillään.

Esimerkki elävästä elämästä:


Sain tehtäväksi pikku muutokset kolmelle sivulle. Varsinaisen muutoksen tekemiseen menisi normaalisti 15 min ja ehkä toiset 15 min sähköpostin lukemiseen ja vastaamiseen sekä oikean työtiedoston etsimiseen.

Muutokset oli tehty johonkin vanhaan versioon, eli sivunumerot eivät täsmänneet, piti etsiskellä. Uudet tekstit oli kirjoitettu epäselvällä käsialalla, josta kovasti tihrustelemalla sain luettua vain osan.

Osan sain luettua, mutta siinä oli sitten sisällöllisiä epäselvyyksiä. Käsinkirjoitetut tekstit eivät täsmää muuhin. Olikin mennyt 20 minuuttia eikä homma ollut vielä valmis, pääsin kirjoittamaan "vikalistaa".

Sitten kun joskus saan vastauksen, luen taas sähköpostia, availen työtiedostoa verkkolevyltä ja suoritan muita yksinkertaisia tehtäviä. Nämä eivät toki viel paljoa aikaa yhdellä kertaa, mutta usein toistettuna pienistä puroista tulee iso joki. Mieluummin tekisin kerralla kuntoon.

Tehtävän ohjeistanut oli varmasti ajatellut, että äkkiä tuosta sutaisen, niin saadaan homma eteenpäin. Valmiiksi ei kuitenkaan saatu. Jos muutokset olisi merkitty oikeaan pdf:ään oikeille sivuille vaikka Adoben Acrobatilla, ei olisi jäänyt epäselvää, että mitä tehdään ja minne.

Mikäli pdf:n merkkaaminen tuntuu vaikealta ja vähän ehkä pelottavaltakin, tekstit voi turvallisesti kirjoittaa sähköpostiin, jolloin niistä saa aina varmasti selvää, toisin kuin sangen yleisesti käytettyistä hieroglyfeistä.

Tulosteeseen voi sitten merkitä vaikka numeroilla, että mikä teksti tulee mihinkin kohtaan ja sen jälkeen työntää paperit skanneriin. Sähköpostin otsikon korjaamiseen informatiivisemmaksi menee 10 sekuntia, itseäni ei ainakaan kiinnosta se, että se on "Lähetetty laitteesta...".

Tämäkin homma olisi tullut kerralla kuntoon jos joku olisi edes pikkiriikkisen jaksanut nähdä vaivaa. Mutta kummasti sitä pikkuhommaa jaksetaan hieroa useamman kierroksen verran. Tällaisilla pikkuasioilla olisi kuitenkin helppo tehostaa työskentelyä.

Tuleeko tähän muutosta tänäkään vuonna? Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.