maanantai 7. maaliskuuta 2016

Miksi aina on aikaa tehdä väärin?

Itse tuppaan olemaan nykyään sen verran kiireinen, että haluan tehdä asiat oikein ja nopeasti. Siksi perehdyn, opettelen ja luen jopa ohjeita. Monilla tuntuu kuitenkin olevan niin ruhtinaallisesti aikaa, että asioita voi veivata, vääntää, kääntää ja vielä vähän kiukutellakin päälle kun ei suju.

polkupyöräilyä opettelevia naisia
Elämä ei ole pelkkää polkupyörällä ajoa.

Itselläni on sellainen tapa, että jos en osaa tehdä jotain, otan selvää ja opettelen. Jos se ei onnistu, etsin jonkun joka osaa. Perehtyminen vie aina hetken aikaa ja vaatii vähän vaivaa, mutta yleensä myöhemmin aikaa säästyy reippaasti kun hommat sujuvat.

Jos oikein innostun, niin saatan vielä asian tultua tutuksi pohtia, että voisiko tämän sittenkin tehdä vieläkin paremmin. Jos joku asia ei toimi haluamallani tavalla, otan selvää, miksi se ei toimi. Jos sen ei kuulukaan toimia, en jää hakkaamaan päätäni seinään, vaan etsin jonkun toisen, sopivamman ratkaisun.

vasara ja saha
Jokaiseen työhön löytyy yleensä oikea työkalu.

Mikäli tarvitsee vasaran, ei välttämättä kannata ottaa käteensä kirvestä. Kirveen hamarallakin saa toki hakattua naulan seinään, mutta ei ollenkaan yhtä kätevästi kuin vasaralla. Ja jos kirves on sellainen muovivartinen Fiskars, yleensä se menee rikki kun sen väärällä päällä aikansa naputtelee.

Työssäni olen oppinut, että alkutöissä ei kannata fuskata jos on kiire tai muuten vaan laiska luonteeltaan. Esimerkiksi jos en InDesignissä tee heti alkuun tyylejä ja sivupohjia kuntoon, homma kyllä kostautuu jossain vaiheessa. Yleensä juuri silloin kun on kovin kiire.

Monilla ei kuitenkaan ole niin kiire, että kannattaisi perehtyä vaikkapa päivittäisiin työkaluihinsa. Kun on aikaa, niin samat virheet voi tehdä päivästä toiseen. Ja siinä saa hyvää hyötyliikuntaa, kun hyppii raivosta ja uhoaa heittävänsä pelit ja vehkeet seinään.

Ja toisaalta, miksi opetella itse kun useimmiten voi pyytää jotain toista tekemään. Moni kysyy "Voisitko tehdä tämän minulle, minä en osaa.", kun oikea kysymys olisi "Voisitko näyttää minulle miten tämä tehdään, osaan sitten ensi kerralla.".

Esimerkiksi mainostoimistoissa ei saisi missään nimessä jumittua paikalleen, ohjelmat päivittyvät, asioita ja ilmiöitä tulee ja menee. Työntekijöiden osaaminen ei kuitenkaan tunnu olevan tärkeää edes työnantajille, vaikka osaava työntekijä on tuottava työntekijä.

Puhutaan elinikäisestä oppimisesta, mutta se ei tunnu aina kiinnostavan edes nuoria. Tosin se ei ole ihme maassa, missä väitetään olevan maailman paras koulutus, mutta meillä on alle 30-vuotiaita korkeakoulutettuja, jotka hädin tuskin osaavat käyttää tekstinkäsittelyohjelmaa.

Perus atk-taidot ja toimisto-ohjelmistojen käyttö ovatkin sellaisia asioita, että hyvin monessa paikkaa odotetaan niiden osaamista, mutta mikään taho ei ole halunnut ottaa todellista vastuuta siitä, että ihmisiltä sellaiset taidot löytyisivät.


tanssija
Ei tanssikaan harjoittelematta suju.

Mutta ei hätää, onneksi jokaisella on vielä mahdollisuus oppia. Joskus pitää vain ensin oppia oppimaan. Se lähtee siitä, että seuraavan kerran kun joku asia ei suju, sanoo itselleen "Minäpä nyt otan tästä selvää, tutkin ja opettelen, sujuu sitten paremmin ensi kerralla".

Jos ei kuitenkaan selviydy omin avuin, pyytääkin opettamaan, ei auttamaan. Jos hakkaa niitä nauloja sillä kirveellä, voi miettiä, että menisikö tämä homma paremmin jollain muulla välineellä. Moni ikävä asia muuttuu mukavaksi kun on oikeat välineet (paitsi siivoaminen).

Kaikki me opimme, kunhan vain haluamme. Ja mitä enemmän oppii, sitä paremmaksi siinä tulee. Minäkin olin ennen se, joka aina kysyi apua, nyt sitä tullaan kysymään minulta.

Kuvat tälläkin kertaa: openclipart.org

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.