tiistai 26. huhtikuuta 2016

Paras HomeKit-sovellus 2016 – Hesperus

HomeKit-sovelluksia tarkastellessani päädyin tammikuussa edulliseen MyTouchHomeen, mutta en ole ollut siihen täysin tyytyväinen. Pari päivää sitten julkaistu Hesperus rynnii suoraan kärkisijoille HomeKit-sovellusten kisassa.

Kotini on linnani.

Sovelluksia aikaisemmin etsiessäni ei tuntunut löytyvän sitä täydellistä, tai edes melkein täydellistä: CNET – HomeKit apps: The good, the bad and the clumsy

MyTouchHome on monipuolinen, mutta samalla vähän kotikutoisen oloinen. Joissakin asioissa oppimiskäyrä on jyrkkä, eikä sovellusta ole juurikaan kehitetty.

Tuore Hesperus taas on selvästi valmiimman oloinen paketti ja se osaa opastaa käyttäjäänsä taipaleen alkumetreillä. Kaiken lisäksi Herperus on ainakin toistaiseksi täysin ilmainen. Sovellus tarjoaa kyllä rahankäyttömahdollisuuden, mutta mitään pakkoa siihen ei ole.

Erilaista ansaintalogiikkaa.


Ansaintapuolella Hesperuksella on pari erikoista ässää hihassaan. Se ei pakota käyttäjää maksamaan lisähintaa ominaisuuksista, mutta tarjoaa mahdollisuuden päästä vaikuttamaan ohjelman kehityssuuntaan rahaa vastaan. Sisäisenä ostona voi ostaa pisteitä, joita voi kohdentaa haluamiinsa kehityskohteisiin.

Esimerkiksi jos omistaa iPadin, voi haluta laittaa muutaman pisteen natiivin iPad-sovelluksen kehitykseen. Tämä ominaisuus ei välttämättä vielä räjäytä pankkia, mutta ohjelman sisällä voi selata erilaisia HomeKit-yhteensopivia tuotteita ja sovelluksia. Voisin kuvitella, että näkyvyydestä joutuu maksamaan pienen korvauksen.


Tarjontaa on vielä vähän, mutta esimerkiksi Nanoleaffin Smarter Kit löytyy listoilta. Ajatus on ihan kehityskelpoinen, varsinkin kun HomeKit-laitteita ei tunnu kasvavan ihan joka nurkalla.

Mukava ja mukautuva


Sen lisäksi että Hesperus neuvoo ja opastaa, sen käyttöliittymää voi personoida erilaisilla taustakuvilla ja kuvakkeilla. Mikäli taustakuvavalikoima ei miellytä, voi käyttää omia kuvia. Eri huoneet ja vyöhykkeet voi esimerkiksi merkata erivärisillä taustakuvilla, jolloin ne erottaa nopeasti toisistaan.

MyTouchHomen insinöörimäisyydet loistavat poissaolollaan ja peruskäyttäjä luultavasti oppii nopeasti miten homma toimii. Sovelluksen sisältä löytyy myös ohjeita etäkäytön käyttöönottoon ja käyttäjien lisäämiseen.

Hesperuksen paikkanäkymä on paremmin mietitty kuin MyTouchHomessa ja alareunassa on kuvakkeet paikoille (Spaces), tiloille (Scenes), ajastuksille (Schedules) ja toiminnoille (Actions).

Toimintojen näkymä.

Suurin miinus tulee ajastustilasta, ajastukset laitetaan aina tietylle päivämäärälle ja toistumaan halutuin väliajoin. Listauksesta on mahdoton päätellä esimerkiksi sitä, onko jokin ajastus vaikkapa tiistaille vai keskiviikolle. MyTouchHomen näkymä oli tässä kohtaa selvästi parempi.

Nopeaa toimintaa


Laitoin asiasta palautetta ja sain vastaukseksi, että näkymä on tehty vastaavaksi kuin iOS:n herätyskellossa. Selvitin kuitenkin tarpeeni nähdä minä viikonpäivinä ajastukset ovat, ihan samalla tavalla kuin ne ovat herätyskellossakin.

Kehittäjä ymmärsi yskän ja kertoi korjanneensa ongelman jo seuraavaan päivitykseen! Nyt vain sitten odottelen päivityksen hyväksymistä App Storeen, jotta voin paiskata MyTouchHomen lopullisesti roskakoriin. HomeKitistä kun on kyse, niin yhdessä sovelluksessa tehdyt asetukset näkyvät kaikissa muissakin.

Tämän jälkeen en enää keksi sovelluksesta suurempaa valittamista, graafinen ilme ei ihan ole omaan makuuni, mutta sen kanssa voi kyllä hyvin elää. Ja sovellushan on vasta julkaistu, joten se luultavasti tulee vielä kehittymään.

Olisiko 2016 HomeKittin vuosi?


Ainakin Suomessa Hesperuksen leviämistä taitaa rajoittaa eniten HomeKit-laitteiden vaatimaton tarjonta. Esimerkiksi ohjattavat pistorasiat eurooppalaisella töpselille tuntuvat olevan kiven alla. Nanoleaffin Smarter Kittiäkään ei saa vielä Suomesta, mutta Englannin Amazonista näyttäisi löytyvän.

Apple-tuotteisiin erikoistuneiden 1Storen tai Varimportin verkkokaupoista ei löydy yhtään ainoaa HomeKit-tuotetta. Osramin ja Philipsin laitteita löytyy kyllä sentään jo ihan kauppojen hyllyistäkin, mutta näistä ainoistaan Philips Hue tukee HomeKittiä.

Omaan settiini kuuluu tällä hetkellä Osramin Lightify -led-nauha, Nanoleaffin Smarter Hub -tukiasema (jonka kautta HomeKitillä voi ohjata myös Osramin valoja), sekä kaksi Nanoleaffin lamppua. Mitään termotaatteja ei kerrostaloasujan tarvitse hankkia, mutta ainakin kattovalaisimeen pitää vielä saada vähän älyä.





sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mitä laittaa CV:hen?

Alkuvuodesta päätin ottaa hommaksi laittaa CV:t sun muut kuntoon. Se osoittautuikin hankalaksi. Dokumenttien täydentäminen antaa kuitenkin erinomaisen tilaisuuden katsoa taaksepäin ja tutkiskella itseään.

tyhjä papyrus käärö
Onko CV tyhjää täynnä?

Alkuaikojen työhistoriani on melkoista silppua ja vaatikin melkoisesti luovuutta saada siitä aikaiseksi edes jotakuinkin säädyllinen CV. Englanninkielisessä versiossa luki esimerkiksi joskus "car make up artist" kun yritin saada siihen edes jonkun valopilkun aikaiseksi. Jostain syystä olen kuitenkin yleensä aina saanut töitä.

Mainostoimistohommissa olen ollut nyt viitisen vuotta, sitä ennen tein sitä sun tätä, kaikkea kesäteatterin lavastajasta ydinjätteen loppusijoitukseen. Nyt kun asiaa ajattelee, työni on viime vuosina ollut sangen yksipuolista. Ja se ei ole välttämättä hyvä juttu se.

Jossakin välissä valokuvasin jos en paljon, mutta ainakin jonkun verran. Pidän valokuvaamisesta ja tunsin kehittyväni nopeasti sekä itse kuvaamisessa, että raw-kuvien käsittelyssä. Sitten sekin vain loppui.

Olen aina sanonut, että tällä alalla täytyy pysyä kehityksen mukana. Olen nähnyt miten vanhoille jermuille voi käydä. Mutta olenko itse ryhtynyt sanoista tekoihin?

MaMa ry:n (nyk. DigiMaMa ry) kyselyissä toistuu usein sama teema, ihmiset haluaisivat lisäkoulutusta työtehtävien muuttuessa, mutta eivät saa. Onkin jotenkin surkuhupaisaa, että parjattu ammattiliitto kouluttaa, mutta työnantajat eivät. Eikö osaava työntekijä olekaan yrityksen tärkein voimavara?

Pari vuotta sitten olisin halunnut työn ohessa kouluttautua webbipuolelle, mutta se ei onnistunut. Mahdollisuuden kariutuminen harmittaa edelleenkin. Joku voisi tosin sanoa, että kyllähän minä webbipuolta osaan, mutta ei sillä paljoa kannata leijua.

Kuka tahansa normaalit hoksottimet omaava ihminen oppii esimerkiksi lisäilemään sisältösivuja ja asentelemaan plugareita WordPressiin. Kunhan vain joku viitsii sen kunnolla opettaa. Kuulemani mukaan työtehtäviin perehdyttäminen ei kuitenkaan kuulu suomalaiseen työkulttuuriin.

Jotkut sanovat, että tekemällä oppii parhaiten. Joku varmasti oppiikin, mutta ihmiset ovat erilaisia oppijoita. Itse haluan ensin perehtyä teoriaan, sitten harjoitella vähän ja vasta sen jälkeen ryhtyä varsinaiseen työhön. Olen havainnut sen parhaaksi ratkaisuksi omalla kohdallani.

Minulla on halu ymmärtää asioita, eikä pelkästään oppia tekemään niitä. En halua olla robotti, joka vain toistaa ohjelmoitua liikettä. Jos ymmärrän miten asiat toimivat, on helpompi ratkoa ongelmia, soveltaa ja kehittyä. Jos taas ryhtyy suoraan työhön, oppii helposti hieman nurinkurisia työtapoja, eikä välttämättä pääse niistä eroon pidemmässäkään juoksussa.

Monille riittää kuitenkin pelkkä mekaaninen suoritus mikäli sillä saa hommat tehtyä. Pitkällä tähtäimellä se ei välttämättä kannata. Sellaisista ihmisistä tulee helposti uudistusvastaisia luddiitteja, jotka kieltäytyvät oppimasta uutta, eivätkä kehitä työtapojaan.

Omalla ajallaan voi toki tehdä ja opiskella mitä huvittaa, mutta teoria pitäisi saada käytäntöön. Asiat unohtuvat jos niitä ei tarvitse. On myös vaikea löytää motivaatiota opiskelulle, jos oppimaansa ei saa käyttöön.

Jo jonkun aikaa olen pohtinut, että mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä. Se ei ole vielä valjennut, eikä myöskään se, että mitäs hemmettiä siihen cv:hen voisi laittaa. Kovin vähän tuntuu tapahtuneen viimeisen neljän vuoden aikana, leikkisästi kutsunkin itseäni "copypasteapinaksi". Toivottavasti ei tarvitse olla sellainen seuraavia 30 vuotta.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

ResQ – pelasta lounas

Viime aikoina on taas puhuttu paljon ruokahävikistä. Erityisesti buffet-lounasta tarjoavissa ravintoloissa menee paljon ruokaa hukkaan. Tätä ongelmaa on lähtenyt ratkomaan ResQ-palvelu, joka lupaa pelastaa ruoan minkä hukka uhkaa periä.

Ei varsinaisesti tarvitse olla taloustieteen tohtori, tai edes maisteri keksiäkseen, että ylijäävä ruoka kannattaa myydä käypään hintaan. Aikaisemmin kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan ole päässeet kohtaamaan. ResQ tuo helpostusta ongelmaan tällä hetkellä Helsingissä, Espoossa, ja nyt myös Turussa ja Jyväskylässä.

Mobiilisovellus pelastaa maailman


Nykyään lähes jokaisen taskusta löytyy älypuhelin. Vastaavan palvelun olisi voinut toki perustaa aikaisemminkin, mutta kukapa sitä jaksaisi tai ehtisi kytätä verkkosivua tai sähköpostia iltapäivisin ylijäämäruoan toivossa.

Mutta kun älyluuri piippaa taskussa ja ruutuun pompsahtaa ilmoitus, että ruokaa olisi pelastettavana, tarttuu moni herkästi tilaisuuteen. Niin herkästi, että ainakin Turussa parhaimman kuuloiset annokset menevät välittömästi kaupaksi.

Muutenkaan ruokaa ei tunnu jäävän pelastamatta, eli palvelu vaikuttaa toimivan. Alun parin kolmen ravintolan jälkeen alkaa Turun tarjonnassa olla jo valinnanvaraakin, kunhan ei vain jää liian pitkäksi aikaa kuhnimaan. Annokset maksavat yleensä kolmesta kuuteen euroa, silkasta hyväntekeväisyydestä ei siis ole kyse.

Homma toimii

ResQ iphone sovellus
Sovellus näyttää ravintolat ja
saatavilla olevat annokset.

Palvelua voi käyttää tietokoneen nettiselaimellakin, mutta parhaiten se kuitenkin toimii mobiilissa. Tällä hetkellä sovellus on saatavilla vain Applen iOS-käyttöjärjestelmälle, mutta Android-version luvataan olevan kehitteillä.

Ennen kuin pääsee tilaamaan, on myös luotava tunnus ja otettava käyttöön joku maksutapa. Maksut menevät ResQ:n kautta, joten heidän on helppo ottaa oma siivunsa välistä. Pääasia kuitenkin, että maksaminen on kuluttajalle helppoa.

Kun ruoka on ostettu, pitää se hakea ravintolasta tiettyyn kellonaikaan mennessä. Moni paikka säilyttää ruoan noudettavana kuuteen, jopa seitsemään asti, joten toimistotyöläinenkin ehtii saada murkinaa.

Ruoka


pasta bolognese styroks-rasiassa
Viiden euron pasta-annos "kyyditykseni" jälkeen.

Ruokaa ei voi mennä yleistämään, eri ravintoloista saa erilaista ruokaa ja annokset vaihtelevat päivittäin. Helsingin suunnalta olen kuullut, että annokset ovat olleet herkullisia ja ronskin kokoisia. Kahden annoksen otoskeskihajonnalla en ole vielä päässyt kokemaan ihan vastaavaa.

Itse palvelu on kuitenkin hyvä, toimiva ja erityisesti tarpeellinen. Omaa käyttöäni rajoittaa lähinnä se, että ravintolat sijaitsevat keskustan alueella eikä sinne ole aina muuta asiaa.

Jos on hyviä tai huonoja kokemuksia Turun ResQ:sta, niin heittäkää kommenttia!