sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mitä laittaa CV:hen?

Alkuvuodesta päätin ottaa hommaksi laittaa CV:t sun muut kuntoon. Se osoittautuikin hankalaksi. Dokumenttien täydentäminen antaa kuitenkin erinomaisen tilaisuuden katsoa taaksepäin ja tutkiskella itseään.

tyhjä papyrus käärö
Onko CV tyhjää täynnä?

Alkuaikojen työhistoriani on melkoista silppua ja vaatikin melkoisesti luovuutta saada siitä aikaiseksi edes jotakuinkin säädyllinen CV. Englanninkielisessä versiossa luki esimerkiksi joskus "car make up artist" kun yritin saada siihen edes jonkun valopilkun aikaiseksi. Jostain syystä olen kuitenkin yleensä aina saanut töitä.

Mainostoimistohommissa olen ollut nyt viitisen vuotta, sitä ennen tein sitä sun tätä, kaikkea kesäteatterin lavastajasta ydinjätteen loppusijoitukseen. Nyt kun asiaa ajattelee, työni on viime vuosina ollut sangen yksipuolista. Ja se ei ole välttämättä hyvä juttu se.

Jossakin välissä valokuvasin jos en paljon, mutta ainakin jonkun verran. Pidän valokuvaamisesta ja tunsin kehittyväni nopeasti sekä itse kuvaamisessa, että raw-kuvien käsittelyssä. Sitten sekin vain loppui.

Olen aina sanonut, että tällä alalla täytyy pysyä kehityksen mukana. Olen nähnyt miten vanhoille jermuille voi käydä. Mutta olenko itse ryhtynyt sanoista tekoihin?

MaMa ry:n (nyk. DigiMaMa ry) kyselyissä toistuu usein sama teema, ihmiset haluaisivat lisäkoulutusta työtehtävien muuttuessa, mutta eivät saa. Onkin jotenkin surkuhupaisaa, että parjattu ammattiliitto kouluttaa, mutta työnantajat eivät. Eikö osaava työntekijä olekaan yrityksen tärkein voimavara?

Pari vuotta sitten olisin halunnut työn ohessa kouluttautua webbipuolelle, mutta se ei onnistunut. Mahdollisuuden kariutuminen harmittaa edelleenkin. Joku voisi tosin sanoa, että kyllähän minä webbipuolta osaan, mutta ei sillä paljoa kannata leijua.

Kuka tahansa normaalit hoksottimet omaava ihminen oppii esimerkiksi lisäilemään sisältösivuja ja asentelemaan plugareita WordPressiin. Kunhan vain joku viitsii sen kunnolla opettaa. Kuulemani mukaan työtehtäviin perehdyttäminen ei kuitenkaan kuulu suomalaiseen työkulttuuriin.

Jotkut sanovat, että tekemällä oppii parhaiten. Joku varmasti oppiikin, mutta ihmiset ovat erilaisia oppijoita. Itse haluan ensin perehtyä teoriaan, sitten harjoitella vähän ja vasta sen jälkeen ryhtyä varsinaiseen työhön. Olen havainnut sen parhaaksi ratkaisuksi omalla kohdallani.

Minulla on halu ymmärtää asioita, eikä pelkästään oppia tekemään niitä. En halua olla robotti, joka vain toistaa ohjelmoitua liikettä. Jos ymmärrän miten asiat toimivat, on helpompi ratkoa ongelmia, soveltaa ja kehittyä. Jos taas ryhtyy suoraan työhön, oppii helposti hieman nurinkurisia työtapoja, eikä välttämättä pääse niistä eroon pidemmässäkään juoksussa.

Monille riittää kuitenkin pelkkä mekaaninen suoritus mikäli sillä saa hommat tehtyä. Pitkällä tähtäimellä se ei välttämättä kannata. Sellaisista ihmisistä tulee helposti uudistusvastaisia luddiitteja, jotka kieltäytyvät oppimasta uutta, eivätkä kehitä työtapojaan.

Omalla ajallaan voi toki tehdä ja opiskella mitä huvittaa, mutta teoria pitäisi saada käytäntöön. Asiat unohtuvat jos niitä ei tarvitse. On myös vaikea löytää motivaatiota opiskelulle, jos oppimaansa ei saa käyttöön.

Jo jonkun aikaa olen pohtinut, että mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä. Se ei ole vielä valjennut, eikä myöskään se, että mitäs hemmettiä siihen cv:hen voisi laittaa. Kovin vähän tuntuu tapahtuneen viimeisen neljän vuoden aikana, leikkisästi kutsunkin itseäni "copypasteapinaksi". Toivottavasti ei tarvitse olla sellainen seuraavia 30 vuotta.

2 kommenttia:

  1. Ajankohtainen aihe :)

    Lähtökohtaisesti tietysti hyvä olla nämä hommat aina ajantasalla, johtavana ajatuksena pitäisi olla että työ on työtä ja vain työtä. Toisin tuppaa olemaan. Ainakin henkilökohtaisesti leimauduin tosi tarkasti firmaan ja tehtävään koko persoonallani. Toisaalta jatkuvasti rimpuilin roolistani jonkinlaisena uudistusmielisenä suuntaan jos toiseenkin, aina kuitenkin firman parasta ajatellen, ainakin oman arvioni mukaan. Siksi sanoisinkin, että kannattaa olla kovaääninen ja aloitteellinen jos vain on jotain ideaa. Myöhemmin voi sitten lähteä hyvällä mielin siinä mielessä, että ainakin tarjosi parastaan. Ei kannata jäädä ainakaan uhriksi.

    Asenne kuulemma ratkaisee. Ei minun cv:tä luettu taaskaan. Kuulemma perus-älykäs oppii hommat kyllä, kunhan haluaa. Näin toivon tapahtuvan :) Sinällään sillisalaatti cv:stä voi ammentaa mitä vaan kunhan sen esittää parhaiten päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taas usein leimaudun jonkunnäköiseksi yleismieheksi, vaikka olisi hyödyllisempää olla jonkun tietyn asian asiantuntija tai ammattilainen. Tosin ei kyllä printtialan, se kun tuntuu olevan aika alhaisella prioriteetilla nykyään.

      Poista

Jätä toki kommentti tai kysymys.