maanantai 30. toukokuuta 2016

Poliisi on hermostunut jo vuodesta 2011

Yksi varmimmista kevään merkeistä on sosiaalisessa mediassa jaettava juttu hermostuneesta poliisista. Juttu on jo vanha ja antaa virheellisen kuvan väistämissäännöistä, mutta säilyttää silti suosionsa vuodesta toiseen.

polkupyöräilijä
Liikenteen vaarallisin kulkija.


Vaikka myöhemmin on havaittu, että kolaritilanteessa autoilija on useammin syyllinen, ei asia ole noussut kovin vahvasti pinnalle. Epäilen sen johtuvan siitä, että kukaan – varsinkaan poliisi – ole hermosturnut, raivostunut, eikä edes pöyristynyt.

Ylen jutusta käy myös ilmi, että pyöräilijä ei väistäkään aina. Olisikin järkevämpi opastaa tielläliikkujia näin:

Autoilija väistää suojatien jatkeella pyöräilevää kun A, väistämisvelvollisuus on osoitettu liikennemerkillä tai B, autoilija on kääntymässä tielle jota pyöräilijä ylittää. Muussa tapauksessa pyöräilijä on väistämisvelvollinen.

Itsellänikin kesti jonkun aikaa ymmärtää asia, mutta oikein muotoiltuna se selkisi nopeasti. Silloin kun ajoin enemmän autoa (myös työkseni), minulla ei ollut asiasta minkäänlaista käryä. Autokoulussa oli kuitenkin opetettu kaksi asiaa –  aina pitää katsoa, että tuleeko pyöräilijä ja koskaan ei saa ajaa päälle.


Auton ratissa minulla on myös yleensä ollut se ajatus, että ajokortillisena ja raskaamman ajoneuvon kuljettajana minulla on liikenteessä enemmän vastuuta. Pyöräilijähän yleensä teloo itsensä, mutta autoilijan virhe voi viedä hengen toiselta tienkäyttäjältä.

Sosiaalisen median perusteella liikenteen suurin ongelma on kuitenkin polkupyöräilijät, eivät siksi, että aiheuttaisivat enemmän onnettomuuksia, vaan he aiheuttavat mielipahaa autoilijoille. Autoilijoiden rikkeisiin ei niinkään kiinnitetä huomiota.

edit: Eilen (7.6.2016) sattui Turussa onnettomuus, jossa väistämisvelvollinen autoilija ajoi pyöräilijän päälle. Pettikö vain tarkkaavaisuus vai luuliko autoilija, että pyöräilijä vaistää aina, sitä emme tiedä.

Synnitön heittää ensimmäisen kiven


Ennen kuin lähtee sosiaalisessa mediassa ojentamaan muita, olisi hyvä vilkaista peiliin. Jos on tapana lörpötellä puhelimeen tai selata Facebookkia ajon aikana, ajaa säännöllisesti ylinopeutta tai mennä valoista yli vanhoilla vihreillä, kannattaa miettiä, että onko oikea henkilö puuttumaan toisten liikennekäyttäytymiseen.

Paras tapa parantaa liikenneturvallisuutta


Olen huomannut, että äänekkäimpiä toisten arvostelijoita ainakin autoilijoissa ovat yleensä ne, jotka eivät itse malta noudattaa sääntöjä. Helpoin tapa parantaa liikenneturvallisuutta onkin korjata ensin omat tapansa. Sitten voi sanoa, että minä noudatan sääntöjä ja toivoisin, että muutkin noudattaisivat. Pitää myös muistaa, että sekä autoilijat, jalankulkijat että pyöräilijät ovat yksilöitä. Millään ryhmällä ei ole kollektiivista tietoisuutta, jota voi halutessaan syyttää yksilön rikkomuksesta.

Piittaamattomuutta ratissa


Joka päivä näkyy kuskeja, jotka puhuvat puhelimessa ajon aikana. Haitallisempaa on kuitenkin puhelimen näpelöinti ajaessa, Liikenneturvan mukaan se nelinkertaistaa onnettomuusriskin. Tästä huolimatta varsinkaan nuoremmat eivät malta jättää puhelinta rauhaan.

Kännykän käyttö ajaessa ei johdu tietämättömyydestä, vaan silkasta piittaamattomuudesta. Mutta kun lähestytään onnettomuuspaikkaa, alkaa se ympäristökin kiinnostamaan, ainakin sen verran, että pitää vähän kuvata. Myöskin nopeuden pudottaminen tuntuu olevan hankalaa.

Koululaisetkaan eivät saa hölläämään kaasujalkaa edes sen vertaa, että nopeus putoaisi laillisiin suuruusluokkiin. Jakokynnys ei kuitenkaan ylity, sillä poliisi vain huokailee surullisena. Surullista kaikenkaikkiaan.

Suomalainen kaahailukulttuuri


Olen ollut autoharrastaja, ajanut autoa työkseni ja ollut myös jonkun aikaa mukana liikennevalistustyössä. Sen perusteella sanoisin, että itselleen vaaratilanteita ja autoilijoille mielipahaa tuottavat pyöräilijät eivät ole Suomen pahin ongelma liikenteessä Korjattavaa on toki vähän joka suunnalla liikennesuunnittelusta alkaen.

Puhtaan piittaamattomuuden lisäksi Suomessa pesii kaahauskulttuuri. Vaikka huonot tavat opitaankin yleensä jo mopoikäisinä, lempeä asenne liikennerikkomuksia kohtaan pitää huolen, että raskasta kaasujalkaa löytyy ikään ja sukupuoleen katsomatta.

En ole kuullut, että ketään tuntemaani ihmistä olisi paheksuttu esimerkiksi puhelimeen puhumisesta ratissa, mutta itseänikin on aikoinaan kannustettu ajamaan ylinopeutta. Ylinopeuksilla voidaan jopa ihan kehuskella, sakot eivät vauhtia hidasta kuin ehkä siinä vaiheessa, kun kortti menee seuraavasta kuivumaan.

Toisilla ei sekään hillitse vauhtia. Korttinsa menettänyttä voidaan jopa sääliä hänen kurjasta tilanteestaan, vaikka se onkin täysin itse aiheutettu. Tässä valossa on hieman omituista, että polkupyöräilijöitä arvostellaan jatkuvasti heidän liikennekäyttäytymisestään ja sääntöjen mukaan ajavatkin saavat osansa vihasta.

Oikeastaan ainoa rikkomus mistä autoilijaa yleisesti paheksutaan, on rattijuopumus. Ja siitäkään ei juuri koskaan päin naamaa, vain selän takana. Itse olen saanut parit ylinopeussakot, edes poliisi ei tuntunut olevan paheksuvalla päällä, sakko oli lähinnä muodollinen virhemaksu.

Ei ole ainutkertaista, että autoilija kiukustuu toiseen autoilijaan, oikeastaan autoilijat ovat kaikkein epäsolidaarisin tielläliikkuja, ne kun eivät oikein tahdo tulla toimeen edes keskenään. Yksi tietty rikkomus kuitenkin nousee aina pyöräilijöiden lisäksi esille somevalituksessa säännöllisesti, nimittäin alinopeus. Alinopeutta ajavia autoilijoita arvostellaan, koska he aiheuttavat vaarallisia ohituksia ja erityisesti pahoittavat kiireisen autoilijan mielen.

Kieroutunut kulttuuri


Vaikka jokaisella onkin peiliin katsomisen paikka ja kehittämistä löytyy suunnalta jos toiselta, pitäisi osata katsoa koko kuvaa. Onko liikenteen vaarallisin tekijä 70 kiloinen pyöräilijä vai 1500 kiloisella autolla iloisesti ylinopeutta koulun ohi kaahava autoilija? Somea lukiessa ei jää epäselväksi, että se on pyöräilijä.

Pyöräilijän väistämissäännöt ovat usein hankalat, niitä ei varsinaisesti opeteta missään ja infra on usein rakennettu autoilijoiden ehdoin (jos et usko, kannattaa kokeilla pyöräilyä esimerkiksi Turun keskustassa). Tästä huolimatta pyöräilijöiltä odotetaan moitteetonta liikennekäyttäytymistä.

Jokaiselle ajokortin suorittaneelle autoilijalle liikennesääntöjen pitäisi kuitenkin olla selvät ja järki sanoo loput. Mutta kun ei sano.

Auto luo monille ihmiselle jonkinlaisen luonnottoman voimantunteen, pääsee käskemään omaansa isompaa voimaa. Muistan kun itse lopetin säännöllisen autoilun, ihan kuin olisin muuttunut astetta rauhallisemmaksi ihmiseksi, auto sytytti sisälläni jonkinlaisen palon. Useimmiten se vain kyti hiljalleen, mutta aina välillä se halusi roihahtaa ilmiliekkeihin, joskus pyöräilijän takia, enimmäkseen kuitenkin toisten autoilijoiden.

Nykyään auton rattiin ei enää juurikaan tee mieli, en halua enää liekkiä sisälleni. Ja jos ajan autoa, olen nykyään paljon parempi kuski, ei ole tarvetta näyttää tai kaahata. Jos jollakulla on kiire, päästän ohi, seuraavissa valoissa sitten taas tavataan.

Toivoisinkin, että jokainen aloittaisi liikennekulttuurin kehittämisen itsestään. Autoilijat voisivat myös koittaa moittia toisiaan, kokeilla miltä se tuntuu. Mutta ehkä se on vaikeaa kysyä, että missä sun hands free -laitteesi on, kun ei itsekään käytä.








2 kommenttia:

  1. Ohje puhuu "suojatien jatkeella". Mikä se on?

    On myönnettävä, että nämä ohjeet on aina vaan liian mutkikkaat. Tässäkin varmaan piti kirjoitaa "pyörätien jatke"? SE että autoilijana tekee analyysin, onko suojatie nyt "pelkkä"-suojatie vai onko siinä myös em jatke-ominaisuus, pitäisi ainakin minun hidastaa vauhtia niin paljon ja pohtia tilannetta että siinä ajassa pyöräilijä ehtii yli. Toisaalta, entä jos pyöräilijän on väistettävä, mutta hän menee silti yli. Saanko ajaa autolla päälle?

    Oma ratkaisu : väistän aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä nyrkkisääntö, että koskaan ei saa ajaa päälle.

      "Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (1996:125) todennut, että suojatietä voi pitää aina pyörätien jatkeena, jos pyöräilijä saapuu pyörätieltä suojatielle."

      Tähän on kylläkin tullut muutos 2010 ja pyörätien jatke tulee aina merkitä, mutta olemme vielä siirtymävaiheessa. Ensi vuonna pitäisi kai olla valmista, Turussa noita on kyllä jo aika hyvin muutettu.

      Eli tällä hetkellä on helppoa, se on aina jatke, sen jälkeen pitää kytätä ajoratamaalauksia.

      Poista

Jätä toki kommentti tai kysymys.