maanantai 9. toukokuuta 2016

Putkijuoksut kunniaan

Viime vuosina on ollut pelimaailmassa trendikästä retostella toinen toistaan isommilla avoimilla maailmoilla. Nautinnollisen draaman kaaren saa kuitenkin helpommin mahdutettua perinteiseen putkijuoksuun eikä pelin läpäisemiseen tarvita satoja tunteja.

pelikuvaa half life kakkosesta
Half Life 2

Putkijuoksu ei varsinaisesti ole mikään kovin kunnioittava nimitys peligenrestä, mutta toisaalta esimerkiksi Half Life kakkosesta harvemmin kuulee keneltäkään pahaa kommenttia. Putkijuoksu toimii kun juoni ja hahmot ovat kiinnostavia, eikä hyvästä pelattavuudestakaan ole haittaa.

Avoimen maailman kirous


Avoimessa maailmassa on hyvät ja huonot puolensa. Vaikka pääjuoni olisi kuinka kiinnostava, pelaaja usein unohtuu etsiskelemään jonninjoutavia esineitä tai keräilemään kukkia toiselta puolelta pelimaailmaa kokemuksen ja rahan toivossa.

Maailman pelastaminen tai vaikka Fallout nelosen oma poika unohtuvat nopeasti, kun laahaa erilaisia esineitä ympäriinsä. Kiveäkään ei jätetä kääntämättä, vaikka rahakirstu olisi täynnä ja reppu pursuaisi mitä erilaisimpia esineitä.

Avoin maailma on ihan paikallaan, jos aikaa pelaamiseen on mielin määrin ja tutkiskelu ja puuhastelu kiinnostaa. Mutta jos aikaa on rajoitetusti ja haluaa kokea eeppisiä seikkailuja, saattaa olla aika palata putkijuoksujen maailmaan.

Eeppisiä tarinoita, kiinnostavia hahmoja


Viime vuosina olen selvästi eniten nauttinut juuri putkijuoksuista.  Bioshock 2, Wolfenstein: New order, Metro 2033, Gears of War, Halo, Last of Us, ja mitä niitä nyt olikaan.

Hyvä putkijuoksu rullaa eteenpäin välianimaatioiden ja dialogin saattelemana. Juoni ei pääse unohtumaan, kun ei tarvitse keskittyä jonninjoutaviin sivutehtäviin ja loputtoman rojun keräämiseen.

Hyvän ja erinomaisen putkijuoksun kuitenkin erottaa lopullisesti hahmot. Parhaimmillaan hahmoihin kiintyy samalla tavalla kuin televisiosarjan henkilöihin. Vaikka putkijuoksussa ei yleensä pääsekään pelaamaan omaa rooliaan, päähenkilöön voi silti samaistua vahvasti.

En listannut aluksi Mass Effectiä, sillä se ei ole ihan puhdas putkijuoksu, mutta ei avoin maailmakaan. Draaman kaari pysyy kuitenkin siinäkin hyvin kasassa ja trilogian henkilöhahmoja muistelee lämmöllä.

Ken on putkijuoksujen kuningas?


Putkijuoksugenre eroaa avoimen maailman isoista nimistä siinä, että toisin kuin vaikkapa Witcher ja Fallout, jotka julkaistaan kaikille alustoille, monet kovat nimet ovat yksinoikeuspelejä.

Haloa tuskin tarvitsee sen enempää esitellä, mutta eeppinen scifiräiskintä on pääasiassa pysytellyt Xbox-pelikonsoleilla. Ja koska minä tykkään eeppisyydestä ja scifistä, tuli hankittua hyllyyn myös Xbox One. Gears of War ei ole ehkä yhtä eeppinen, mutta sekin tarjoaa putkimaista viihdettä koko rahalla.

Ensimmäinen Playstation neloselle hankkimani peli oli Wolfenstein: New order (tämä löytyy kyllä joka alustalle), se kyllä kolisi, mutta ei räjäyttänyt pankkia. Naughty Doggin Last of us rullasi hienosti eteenpäin ja henkilöhahmot olivat upeita. Zombiapokalypsi ei ole suosikkigenreni, mutta peli sai imuunsa.

En ollut oikein koskaan aikaisemmin perehtynyt saman firman Uncharted-sarjaan. Kannen perusteella ajattelin sen olevan vähän samanlainen kuin Far Cry. Ja kuinka väärässä olinkaan. Siinä missä Far Cry 4:ssä konkretisoituivat avoimen maailman huonot puolet, Unchartedin demo sai leuan loksahtamaan.



Demoversiossa sai pelata pätkän remasteroitua ykköstä. Ensi alkuun se tuntui kuin olisi pelannut Last of Ussia huonommilla grafiikoilla, mutta kun kun taisteluhelikopteri kun huomasi olevansa napit vastakkain taisteluhelikopterin kanssa ja talot romahtelivat, tunsin, että nyt tässä on sitä jotakin!

Päähenkilö Nathan Drake onnistuu aina hankkiutumaan melkoiseen kuseen, mutta peli ei ole pelkästään elokuvamaista toimintaa. Hahmot on kirjoitettu taidokkaasti ja ääninäyttely huippuluokkaa.

Uncharted on vähän kuin Indiana Jones, mutta pääosassa Han Solo. Drake seikkailee eksoottisissa maisemissa milloin minkäkin aarteen perässä ja uskollisten ystäviensä kanssa selviytyy aina pulasta. Jos diggaat Indyä ja Tinttiä, diggaat varmasti Unchartediakin.

Tänään olenkin menossa kohta puoliin Uncharted nelosen yömyyntiin, se näyttäisi tarjoavan sarjalle kunnon päätöksen ja laadukasta viihdettä koko rahalla. Ainakin arviot ovat olleet jo sangen mairittelevia.



Makunsa kullakin


Kaikki eivät toki putkijuoksuista pidä. Joku pitää loputtomasta grindaamisesta ja jonkun mielestä panssarivaunulla pöristely on parasta peliviihdettä. Jotakuta kiinnostaa enemmän koneen virittely ja ruudunpäivityksen kyttääminen kuin upeasti kirjoitetut juonikuviot.

Onneksi pelejä on joka lähtöön. Omaan makuuni putkijuoksut ovat parasta, varsinkin silloin kun aikaa pelaasieen ei löydy loputtomasti. Palaan minä kyllä avoimeen maailmaankin, kunhan lopullisesti tokenen syksyllä hankkimastani Fallout-ähkystä...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.