perjantai 29. heinäkuuta 2016

Särmä Classic nilkkavarsikengät Mk. II

Kaappiin oli jo kertynyt monenlaista rättiä ja muuta retkeilyyn kelpaavaa, mutta luontoon (tai luontoon verrattavaan paikkaan) lähtemisen esteenä oli vielä hyvien kenkien puute. Kolmensadan Goretexit eivät oikein tuntuneet omaan makuun sopivilta ja toisaalta armeijaylijäämänä on hankala löytää hyviä kenkiä ainakaan ihmisten koossa. Onneksi Varustelekan valikoimista löytyi kaikin puolin miellyttävä vaihtoehto, Särmä Classic -malliston nilkkavarsikengät.

Nilkkavarsikengät kalliolla lankattuna
Hyvät nahkakengät ovat aina järkevä ostos.

Jykevät ja kalliit vaelluskengät eivät välttämättä muutenkaan olisi olleet järkevä ratkaisu, sillä ensin on tarkoitus tehdä vähän lyhyempiä reissuja. Toisaalta, jos innostus lopahtaa alkuunsa, jäävät kalliit kengät kaappiin pölyttymään ja kovettumaan. Kenkien oli siis sovittava myös arkikäyttöön.

Kun isäni aloitti vaeltamisen 90-luvulla (vaiko ehkä jo 80-luvulla...), hänellä oli yksinkertaiset tsekkiläiset nahkavarsikengät. Se ei kuitenkaan estänyt tekemästä pidempiä reissuja kuin mitä olen itse ikinä tehnyt. Vaatimattomammallakin varustuksella voi siis pärjätä.

Kaverini juuri hetki sitten tokaisi, että vaeltaminen on välineurheilujen välineurheilua. Se on tavallaan totta ja tavallaan ei. Rahaa on helppo upottaa satoja tai jopa tuhansia euroja, mutta välttämätä ei tarvitse. Toki välineitä ja varusteita on oltava, siitä ei pääse mihinkään. Varusteiden tasoa kannattaa myös peilata siihen, että lähteekö Norjaan 100 km vaellukselle vai paistamaan makkaraa retkeilyalueen lähimmälle laavulle.

Sovittelin kyllä ranskalaista nilkkavarsikenkää ylijäämänä, mutta kenkä oli kova ja raskas, lestikin oli suomalaiseen jalkaan todella kapea. Kengät olisivat saaneet myös olla numeron verran isompia, mutta saatavuutta ei ollut.

Kesän alennusmyynneistä bongasin edulliset Merrelin vaelluskengät. Olen pitänyt Merreliä laatuvalmistajana, mutta kuluttaja-arvioita lukiessani tulin siihen tulokseen, että myyvät kertakäyttöroskaa, todella moni valitteli kenkien heikkoa laatua. Toki vaelluskenkänä lähtöhinnaltaan reilu satasen popo on suorastaan halpa, mutta ei se silti saisi hajota käsiin tai edes jalkoihin.

Särmä Classic


Särmä classic logo

Päätin hylätä ajatuksen "oikeista vaelluskengistä", budjetti ei oikein venynyt siihen suuntaan ja talvella olisi hyvä olla toiset pidempivartiset kengät loskaisemmille keleille. Olin jo pitkään katsellut sivuvilmällä Varustelekan Särmä Classic -malliston hyppymaihareita ja nilkkavarsikenkiä.

Mark II -mallissa ei enää valitettavasti ollut läpitikattua pohjaa, mutta toisaalta, ei se mikään itseisarvo ole. Käyttöä eikä elvistelemistä varten kun olin kenkiä ostamassa. Retkeilykauppojen valikoimiin verrattuna hintakin oli naurettavan halpa, nilkkavarsikengät 130 eurolla.

Kyseiset kengät ovat sitäpaitsi tehty naapurimaassamme Virossa, eikä missään kaukoidän hikipajassa. Viro ei ole ehkä maailman kuuluisin kenkämaa, mutta Foxberg valmistaa myös esimerkiksi maihinnousukenkiä Norjan armeijalle, joten laadun luulisi riittävän.

Konstailemattomat nahkakengät


Särmä Classic -varsikengät ovat ajattoman tyylikkäät ja yksinkertaiset, mitään kummempia hienouksia niistä ei löydy, mutta nahka on vahvaa ja työn jälki viimeisen päälle laadukasta.

Jos sie tarviit hyviä kenkiä, ni täs siul on sellaset.

Kengät olivat kevyemmät kuin odotin, tosin viimeksi minulla on ollut uustuotantoa olevat saksalaisen paramaiharit teräskärjellä, joten odotukseni perustui ehkäpä niihin.

Pohja on myös notkeampi miltä näyttää ja kuvio on hyvin perinteinen, kumi tuntuu olevan erinomaisen pitävää. Kulutuskestävyydestä ei voi vielä oikein sanoa mitään, mutta odotukset ovat korkealla.

Kenkää saa myös korkeammalla varrella ja mustana, mutta matala malli sopii paremmin arkikäyttöön. Ruskea väri miellytti enemmän silmää ja yhdistettynä muihin armeijahenkisiin kamoihin se ei ole niin militantti.

Hyvät jalassa


Kengän lesti on leveä ja sopii varmasti useimmille. Uutena kenkä ei ehkä tunnu ihan parhaalta, mutta koska ne ovat täysin nahkaa, ne muotoutuvat ajan kanssa käyttäjän jalkaan sopiviksi. Olenkin huomannut, että kun ostaa laadukkaita kenkiä, ne vaativat enemmän tai vähemmän sisäänajoa. Samassa ajassa taas surkeimmat kaukoidän viritelmät ovat jo roskiskunnossa.

Kengissä ei ole mitään varsinaista vuorta, mutta kun sukka on hyvä, ne eivät ole ainakaan itselläni hiertäneet edes aluksi. Pidemmälle reissulle kannattaa kuitenkin varautua tuplasukilla. Asiallisen sukan merkitystä ei kannata missään nimessä muutenkaan vähätellä. Hyvää jalkinevalintaa ei kannata tärvellä onnettomilla puuvillasukilla.

Kengät on varustettu ihan asiallisen oloisilla pohjallisilla, mutta kovempaa käyttöä varten kannattaa kuulemma hankkia esimerkiksi Jalaksen FX2 -pohjalliset. Itse olen toistaiseksi pysytellyt vakiopohjallisissa, mutta kun eteen tulee pidempi reissu, saattaa tilanne muuttua.

Nahkakenkä kaipaa huoltoa, jo uutena


Yleinen virhe on päästää kengän ensin huonoon kuntoon ja alkaa hoito vasta sitten. Itse käsittelin kengät heti tuoreeltaan edullisella mutta hyvällä valjasrasvalla. Kengät imivätkin ainetta ahnaasti, hyvä ensihoito pidentää kengän elinikää, mutta ei niiden hoitoa kannata laiminlyödä myöhemminkään.

Vastarasvatut kengät ja valjasrasvapurkki
Valjasrasva on edullista ja hyvää nahanhoitoainetta.

Kengät kannattaa aina puhdistaa ja kuivattaa huolellisesti käyttökertojen välissä. Kenkiin voi työntää sanomalehtipaperia imemään kosteutta ja pitämään jalkineen ryhdissään varastoinnin aikana, lepolestejäkin kannattaa harkita. Itse otan yleensä myös pohjalliset pois käytön jälkeen.

Rättisäärystimien hankaama kenkä
Lankkauksen tarpeen huomaa.

Kenkien alkuperäinen väri alkoi lähteä aika nopeasti. Jos on tottunut maalattuihin tai pinnoitettuihin pintanahkakenkiin, väri tuntuu lähtevän todella nopeasti. Lankkiputkilo kannattaa siis olla valmiina, ahkera lankkaaminen pitää kengät hyvännäköisinä ja vedenkestävinä.

Vastalankatut kengät ja lankkiputkilo
Lankkia pintaan ja taas kiiltää.

Itse olen käyttänyt saksalaista lankkia, saman firman tavaraa on ollut käytössä myös Suomen armeijassa. Kengät kannattaa lankata joka reissun välissä, jos se tuntuu työläältä, kannattaa ehkä harkita muita jalkineita ellei sitten erityisesti hae rähjääntynyttä lookkia.

Ei muuta kuin kovaa käyttöä


Ensimmäisen, reilu 7 km kävelyn tein heti kengät saatuani. Uutena ne tuntuivat toki vielä uusilta, mutta eivät mistään kohtaa epämiellyttäviltä. Nyt takana on joitakin kymmeniä kilometrejä ja kengät ovat jo alkaneet muotoutua jalan mukaisiksi.

Nilkkavarsikengät ensimmäisellä kävelyretkellä.
Ensimmäiset kilometrit menossa.

Askellus on kevyt ja pohja pitävä, kyllä näillä ilokseen kävelee. Pidemmät reissut isoilla kantamuksilla voisivat kyllä vaatia ne paremmat pohjalliset.

Nilkkaa kengät eivät tietenkään tue samalla tavalla kuin esimerkiksi modernit vaelluskengät, mutta itse olen vahvanilkkainen, joten se ei muodostune ongelmaksi. Hankin kuitenkin kengille kaveriksi rättisäärystimet.

Nilkkavarsikengät rättisäärystimien kanssa
Säärystimet sopivat hyvin nilkkavarsikenkien kanssa.

Säärystimet tukevat nilkkaa ja pitävät ylimääräiset röhnät ja talvella lumen poissa kengänsuusta. Myös nauhat saa säärystimen alle piiloon jolloin ne eivät aukea pusikoissa rymytessä. Säärystimiä on monenlaisia, mutta itse pidän juuri näistä rättisäärystimistä. Vintage-henkinen ulkonäkö saa tuntemaan olevansa Kari Grandi tai joku muu herrasmiesseikkailija.

Arkeen ja metsään


Särmä Classic nilkkavariskengät ovat konstailemattomat kengät sekä arkeen, että metsään. Ei hienouksia vaan laadukasta työnjälkeä ja materiaaleja ajattoman ulkonäön kera. Näistä ei varsinaisesti keksi muuta valittamista kuin että nauhat voisivat olla asteen verran tummemmat.

Joidenkin mielestä taas yli 100 euroa on liikaa kengistä, mutta jos sillä saa pitkäikäiset ja euroopassa valmistetut kengät, hinta ei kuulosta minusta ollenkaan pahalta. Tässä ei kansainvälinen brändiyritys vedä isoa siivua toisin kuin hienommissa merkeissä ja Virossa työolosuhteet ovat varmasti paremmalla tolalla kuin kaukoidässä.

Nämä kengät eivät ole varsinaisesti halvat, mutta eivät myöskään älyttömän kalliit. Halvemmalla tuskin saa hyvää laatua, eikä köyhällä ole varaa kertakäyttökenkiin. En erityisesti myöskään rakasta kenkäostoksilla ravaamista. Itse en myöskään saa lisäarvoa siitä, että sijoittaisin enemmän kenkiin joilla rymyän vähän metsässä ja kahlaan talvella loskassa. Näiden ei tarvitse olla huippuedustavat vaan toimivat, eri hommiin sitten eri jalkineet.

Extremevaeltajat ja välinehifistelijät varmasti nyrpistävät nenäänsä, mutta on sitä maailmassa kävelty ennen goretexejäkin. Suosittelen.

Lue lisää kenkien huollosta Varustelekan sivuilta.

Asiahan on niin, että kenkien huolto on yksi terapeuttisimmista asioista, mitä ihminen voi housut jalassa tehdä. Tämän lisäksi se saattaa parhaimmillaan moninkertaistaa kengän käyttöiän ja parantaa käyttökokemusta huomattavasti. - Arne Eriksen

Pintanahkakenkien hoidosta tarinoi myös Tyyliniekan Jussi Häkkinen.

Uudetkaan kengät eivät välttämättä ole tehtaalta tullessaan käyttökunnossa. Mikäli on syytä epäillä hankittujen kenkien viettäneen aikaa varastossa, on syytä tehdä käyttöönottohuolto erittäin huolellisesti. - Jussi Häkkinen

Ja loppuun vielä fiilistelykuva ilman kenkiä. Kahvittelu/makkaranpaistoreissulla ei tarvita extremevälineitä, mutta ei ihan lenkkitossuillakaan viitsisi lähteä. Viime reissulla tuli vastaan pari käärmettä ja ainakin toinen oli selvästi kyy.

Kahvittelutarpeet puupöydällä
Kahvia ja jotain ekohippikeksejä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.