tiistai 23. elokuuta 2016

5 vuotta ilman polvivaivoja

10 vuotta kärsin enemmän tai vähemmän erilaisista polvivaivoista. 5 vuotta sitten sain ne loppumaan kun heitin tukipohjalliset roskakoriin ja hankin uudenlaiset lenkkitossut.


Hyvät tossut, mutta kilometrit alkavat olla täynnä.

Ensimmäiset tukipohjalliset sain armeijassa, toiset hankin myöhemmin yksityiseltä firmalta missä asiaan perehdyttiin vähän kattavammin. Varsinkaan loppuaikana pohjalliset eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä. Polvet vaivasivat vuodesta toiseen ja lenkkeily ei tuntunut oikein koskaan hyvältä.

Sain toki kaikenlaisia jumppausohjelmia, mutta harjoitukset olivat yleensä yksitoikkoisia ja jäivät usein tekemättä. Olisi ollut kätevää, jos jalkoja olisi voinut vahvistaa jonkun muun toimen ohessa.

Minulle on aina sanottu että minulla on lattajalat, nilkassa on kuulemma asentovirhe ja polvet jollakin tavalla löysät (en muista oikeaa, mutta se todettiin lääkärin toimesta). Lähtökohta ei siis ole ehkä ihan huippuluokkaa.

Minulle on aina suositeltu "hyviä ja tukevia kenkiä". Huono jalkahan kaipaa tukea, toki se heikentää jalan omaa kykyä tukea itseään. Mut hei, jalkaahan voi sitten taas aina vahvistaa jumppaamalla.

Olin jo henkisesti varautunut siihen, että jonain päivänä polvet varmasti hajoavat lopullisesti. Olin kuitenkin joskus lukenut paljasjalkajuoksusta ja se kuulosti mielenkiintoiselta. Olin myös juuri saanut uuden työpaikan ja kesän alennusmyynnit olivat meneillään.

Uudet tossut


Stockmannin urheiluosastolla silmiini osuivat sähkönsiniset tossut myrkynvihreillä pohjilla. Tossut eivät olleet jäykät ja rullaavat toisin kuin vanhat Asicsini. Ne tuntuivat kädessä miellyttävän kevyiltä. Hintaa Adidaksilla oli alennuksen jälkeen 50 euroa ja ajattelin, että kokeillaanpa nyt tuotakin, vanhat tossut olivat joka tapauksessa jo aika kulahtaneet.

En ollut juurikaan lenkkeillyt noihin aikoihin, mutta tulos yllätti silti. Parin sadan metrin jälkeen jalkaterän lihakset olivat jo niin väsyneet, että piti vaihtaa kävelyyn. Silloin tiesin, että kaikki ei ollut kohdillaan ja harjoituksia oli jatkettava.

Kävelin ja hölkkärin vuorotellen lenkeillä ja jalat alkoivat vahvistua. Juokseminen tuntui ensi kertaa elämässäni miellyttävältä, kevyet tossut olivat mukavat jalassa ja tuntuma alustaan hyvä. Kamppailulajeissa olen tottunut liikkumaan päkiän varassa, joten liike oli luonnollista.

Koko jalkateräni asento alkoi muuttua ryhdikkäämmäksi kun jalan lihakset vahvistuivat. Luultavasti jalanjälkeni on nyt eri näköinen kuin aikaisemmin. Sanovat, että joillakin olisi kengännumerokin muuttunut.

Tekniikka on tärkeää


Seuraavana kesänä juoksukuntokin oli jo ihan eri luokkaa, mutta jossain vaiheessa törmäsin ongelmiin. Akillesjänne tulehtui enkä ensin tunnistanut vaivaa. Myöhemmin sain akillesjänteen tulehtumaan vielä toisen kerran.

Vanha treenikaverini Karatesta kuitenkin neuvoi minua Cosmic Comic Cafen baaritiskillä, painon ei saisi antaa pudota liikaa kantapäälle. Ja se neuvo toimi, pienen opettelun jälkeen ei akillesjänne ole vaivannut ja nilkatkin tuntuvat väsyvän vähemmän.

En ole koskaan saanut sen enempää juoksuoppia, ehkä joku juoksukoulu voisi tehdä poikaa. Tosin itse pyrin löytämään itselleni juuri sellaisen tyylin, että se tuntuu hyvältä, en tavoittele huippuaikoja vaan haluan pitää jalat kunnossa ja pitää yllä peruskuntoa.

Koulun liikuntatunneilla puuhattiin mitä milloinkin, mutta mitään hyödyllistä oppia sieltä ei jäänyt käteen. Ehkä joku pieni juoksuoppi sopisi kuitenkin koulunkin ohjelmaan?

Kehon oma virheenkorjaus


Tietotekniikkaihmiset tuntevat käsitteen virheenkorjaus. Sama taitaa päteä ihmisen kehoonkin, ihmisyksilöhän ei ole koskaan lähellekään täydellinen. Se asia saattaa ehkä unohtua kun tuijottaa lääketieteen oppikirjojen kuvia täydellisestä vartalosta?

Jos vika ei ole suurensuuri, jalka hakeutuu parhaaseen mahdolliseen asentoon ilman ihmisen asettamia tukiakin. Ainakin jos antaa jalan toimia ja liikkua luonnollisesti. Liika tukeminen vain heikentää jalkaa ja pahentaa vaivoja. Ja miten ihminen onkaan selvinnyt aikaisemmin ennen "hyviä ja tukevia" kenkiä? Evoluutio on muokannut jalan toimimaan sellaisenaan.

Jumppaohjelmiakaan ei tarvita kun jalka vahvistuu lenkkeilyssä. En minä ole mikään sanomaan mitä kenenkin pitäisi tehdä, mutta suosittelen kokeilemaan vähemmän tukevia kenkiä. Sen jälkeen ei välttämättä enää tee mieli palata ollenkaan raskaiden ja jäykkien jalkineiden pariin.

Ennen kaikkea kannattaa kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvälle. Tosin jos hakee huippusuorituksia, se ei taida koskaan tuntua hyvältä, mutta itse en tähtää mitattaviin suorituksiin vaan hyvinvointiin. Kovaa treenaava toki hankkii varmaan joka tapauksessa erilaisia kenkiä kaappiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.