maanantai 8. elokuuta 2016

Illustratorin Export for screens

Useamman yksittäisen pdf-tiedoston exporttaaminen samalla kertaa Adoben Illustratorista on ollut ennen mahdotonta, eikä bittikarttojenkaan kanssa homma ole ollut liian sujuvaa. Eri kokoisten webbibannerien, lehti-ilmoitusten ja kuvakkeiden tekijöiden huutoon on onneksi nyt vastattu, saanko esitellä, Illustratorin Export for screens.

Tarvitseeko sinun exporttailla paljon kerralla?

Adoben sovellusten uusien ominaisuuksien opettelu ei tunnu olevan kovinkaan suosittua puuhaa, mutta joskus se kannattaa. Erityisesti juuri nyt, varsinkin jos joutuu tekemään samasta työstä useita eri kokoisia versioita.

Pdf-tiedostojen suhteen aikaisempi työnkulku on ollut Illustratorissa todella kökkö, InDesignin exporttia on tullut monta kertaa ikävä. Bittikartoissa on kyllä saanut exportattua kaikki artboardit kerralla, mutta tiedostot on saanut aina nimetä uudelleen käsin (jos yhtään piittaa tiedostojen nimistä). Yhden artboardin kanssa Save for web on ollut mainio, mutta isommissa määrissä sekin tuntuu työläältä.

Adobe on onneksi vaihteeksi kuunnellut käyttäjäkuntaansa ja ratkaisi kertaheitolla ison kasan ongelmia. Export for screens tekee tarvittavan määrän oikein nimettyjä tiedostoja parilla klikkauksella. Pdf ja jpg samalla ajolla? Ei hätää, sekin hoituu, kuten myös eri skaalaukset bittikartoista.

Perehdyin ominaisuuteen jo ennen kesälomaa, mutta aivot olivat vähän jumissa, eikä se ihan täysin avautunut, mutta lomailu ilmeisesti kirkasti ajattelukykyä. Ominaisuus vaatii hieman perehtymistä jotta se antaa kaikkensa.

Presetit kuntoon


Normaalisti pdf:ää tehdessä voi vielä ruuvata asetuksia, mutta Export for screenissä ei voi. Asiassa ei ole mitään ongelmaa, kunhan muistaa tehdä presetit ensin kuntoon. Laiskahan ei ole ennen tehnyt, vaan on sorvannut tiettyjä asetuksia käsipelillä joka kerta erikseen.

Usein käytetyt asetukset kannattaa tallentaa.

Oikeasti laiska ihminen ei halua tehdä samoja asioita montaa kertaa, vaan tallentaa presetin ja käyttää sitä seuraavallakin kerralla. Esimerkiksi PDF/X-asetukset eivät oletuksena pidä sisällään leikkuumerkkejä ja tulostukseen kelpo High quality print sisällyttää lopputulokseen oletuksena .ai-tiedoston, joka paisuttaa tiedostokoon turhan isoksi.

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. – Vanha suomalainen sananlasku

Työajan käytöstään tarkka ei noita joka kerralla ala erikseen härväämään, vaan tekee valmiit presetit. Tosin illu tarjoaa aina ensimmäiseksi, omia muokkaamattomia presettejään, mutta ehkä sen kanssa voi vielä elää, että saa aina kelata listan loppupäähän. Ja kun homma on hoidossa, Export for screens tuottaa juuri halutunlaisen lopputuloksen.

Artboardien nimeäminen


Aikaisemmin artboardien nimeäminen oli enemmän ehkä muodollisuus, mutta nyt siitä on tullut rutiinitoimenpide. Export for screenissä lopputulos saa artboardin nimen, joten se ei ole enää yhdentekevää. Artboardit kannattaakin nimetä vähintään niiden koon mukaan.

Prefix kuntoon


Export for screensissä on mahdollisuus asettaa lopputuloksen nimelle etuliite eli prefix. Mikäli on yhtään tarkka tiedostonnimistä, niin kannattaa usein myös tehdä. Suuria tiedostomääriä on helpompi käsitellä kun ne on huolellisesti nimetty.

Itse olen tottunut nimeämään tiedostot muodossa päivämäärä-asiakas-työ-kohde-koko. Loppuun vielä  p painokelpoislelle tai s kevyemmälle vedokselle, mikäli kyseessä on printtituote.

Tällä logiikalla prefiksi on päivämäärä-asiakas-työ ja artboardin nimeen jää kohde ja koko. Eli esimerkiksi prefiksinä 20160808-oyfirmaab-lehtimainos ja artboardin nimenä hesari-82x42mm.

Bittikarttoja, bittikarttoja


Vanhan exportin kautta on kyllä saanut exportattua haluamansa art boardit yhtä aikaa, mutta hieman kömpelöä se on kyllä ollut. Save for web on taas ollut mainio yhden art boardin exporttaamiseen, mutta suurissa määrissä työläs.

Export for screensillä saa samalla kertaa vaikkapa jpg:t ja png:t haluamillaan kokokertoimilla. Jos tarvitsee nappulat vaikkapa 2 x suurennoksella, se onnistuu parilla hiiren klikkauksella.

Toki jos tekee bannereita joissa on tiukat kokorajoitukset, voi silti joutua turvautumaan Save for webbiin, sillä miksi pakata pienintä kokoa ihan sutuksi sen takia, että suurin ei veny samoilla asetuksilla alle 40 kiloon.

Ryppyjä rakkaudessa


Pdf- ja png-tiedostojen kanssa ominaisuus toimii hyvin, mutta jpg:n kanssa tulos ei vastaa toiveita. JPG 20 ja JPG 50 tuottavat lähes samankokoiset tiedostot jäljen ollessa lähempänä ensimmäiselle sopivaa. Vanhalla Save for webbillä saa parempaa jälkeä pienemmällä tiedostokoolla.

Tosin Save for web antaa oletukseksi aina giffin, eli sen joutuu joka kerta vaihtamaan. Ennen se muisti edellisen kerran asetuken joka oli usein ihan jees.

Luulisi, että sama ohjelma tuottaisi samanlaisen lopputuloksen vaikka käyttäisikin eri exporttia, mutta ei. Myös fotarin uusi export oli aluksi karmean buginen ja lähes käyttökelvoton. Onneksi fotarin Save for web oli edelleen ennallaan ja toimi vieläpä vanhalla tutulla näppäinkomennolla.

Kannatti opetella


Kun jaksoin hieman perehtyä asiaan ja miettiä, miten uusi ominaisuus toimisi parhaiten, loksahtivat palaset kohdilleen. Vaivannäkö kannatti ja pienen funtsimisen jälkeen tietynlaisia hommia on taas helpompi ja nopeampi tehdä, kunhan vaan tekee ennakkotyöt kunnolla, eli nimeän art boardit.

Ja mikä parasta, kun art board on nimetty oikein, tulee oikealle tiedostolle aina oikea nimi. Käsin nimetessä pitää olla tarkkana, että oikea tiedosto saa oikeat kokotiedot.

En ole aina ollut niin tyytyväinen Adoben viimeaikaisiin toilailuihin, mutta Export for screenssin ansiosta annan taas aika paljon anteeksi.

Tosin ajatuksissa on ollut hommata Affinityn sovellukset omia duuneja varten. Niitä on paljon kehuttu, ne ovat edullisia, kevyitä, ja mikä parasta, ne eivät asenna konetta täyteen kaikkea ylimääräistä roipetta mitä en halua tai tarvitse.

Onko pakko jos ei tahdo?


Luulisi, että työpaikoilla kannustettaisiin opettelemaan uusia ominaisuuksia, se kun saattaisi nopeuttaa työskentelyä ja työntekijä olisi tuottavampi. Mutta yleensä kuitenkin riittää, että tekee hommat samalla tavalla vuodesta toiseen sen sijaan, että osaamista ja koulutustarvetta arvioitaisiin mitenkään.

Toki ei ole aina järkevää laittaa laittaa ihmisiä kalliille kursseille, mutta uusien asioiden tutkailuun voisi varata vaikka edes tunnin silloin tällöin, työhön ei myöskään leipäänny niin helpolla jos työtavat kehittyvät jatkuvasti.

Voisi olla myös hyödyllistä vertailla työtapoja ihan työkavereiden kesken. Eri ihmisillä on erilaisia työnkulkuja, mutta kellään harvoin ihan täydellistä. Ja joku käyttää paremmin fotaria, toinen illua.

Export for screens vaatii kuitenkin Adobelta pientä viilaamista, mutta jo nyt se on erinomainen lisä työkalupakkiin jos tekee paljon pdf- tai png-tiedostoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.