torstai 18. elokuuta 2016

Tee-se-itse akustiikkataulut

Monia suomalaisia asuntoja vaivaa ikävä kaiku. Tilan akustoiminen ei ole pelkästään hifistien puuhastelua, vaan sillä voi parantaa jokapäiväistä elämänlaatua. Akustoimista pidetään kalliina, mutta rahaa voi säästää tekemällä itse.

valmiit akustiikkataulut seinällä
Akustointia voi tehdä myös tyylikkäästi.

Mikäli asunnossa on paljon paljasta ja kovaa seinäpinta-alaa, voi jo pelkästään koväänisempi keskustelu olla epämiellyttävän kuuloista. Mitä rikkonaisempia pintoja ja mitä enemmän pehmeitä materiaaleja, sitä miellyttävämpi äänimaailma.

Tärykaiku


Mikäli tilassa on vastakkaisia kovia seiniä, syntyy herkästi epämiellyttävää tärykaikua. Tärykaiun olemassaolon voi todeta lyömällä kädet voimakkaasti yhteen, tärykaiku saa äänen ikään kuin jäämään soimaan.

Nopeasti toistuva kaikuääni. Ilmenee, kun ääniaalto etenee vastakkaisten seinien välillä. – Ecophonin akustiikkasanasto

Tärykaiku voi tehdä tilasta epämiellyttävän, mutta onneksi sitä on suhteellisen helppo torjua laittamalla jotakin pehmeää toiselle vastakkaisista seinistä. Esimerkiksi paksu ryijy voi auttaa hillitsemään pahimmat kaiut.

Sovellettua akustointia


Akustiikan parantaminen ei välttämättä vaadi kalliita erikoistuotteita. Oikein sijoitettu kirjahylly, karvalankamatto, paksut verhot tai edellä mainittu ryijy auttavat hillitsemään pahimpia kaikuja. Nämä eivät välttämättä pysty kuin korkeimpiin ääniin, mutta ainakin itse koen ne epämiellyttävimmiksi arkielämässä. Hifistelyt sitten erikseen.

omatekoinen akustointielementti
Kyllä tämäkin kaikua vähän hillitsee.

Itse tein esimerkiksi kesällä esivahvistimen pakkauslaatikon pehmusteesta ja kirpparilöydöstä seinälle elementin vaimentamaan kaikua. Kukaan tuskin arvaa, että mitä virkattu teos pitää sisällään jos sitä ei ala tutkia lähemmin.

Akustiikkatauluja


Erilaisia valmiita tauluja voi ostaa monistakin eri paikoista, mutta ne ovat usein kalliita. Itse suunnittelin alunperin tekeväni taulun kotimaisesta Konto-levystä jota saa eri värisinä ja sitä on helppo muokata. Kontoa saa myös tulostettuna haluamallaan kuvalla.

Päädyin kuitenkin hieman järeämpään ratkaisuun kun sain 4 kappaletta Ecophonin 1200 x 600 x 20 mm akustiikkalevyjä. Ecophonin levyjä voi kysellä rautakaupoista, mutta luultavasti joutuu ostamaan koko paketin kerralla. Mikäli ei halua käyttää koko pakettia, kannattaa kysellä kavereita kimppaan, akustiikkataulun rakentaminen sujuu vähän vähemmänkin kätevältä ihmiseltä.

Työkaluja ei juurikaan tarvita


Tehokkaamman vaimennuksen aikaansaamiseksi päätin laittaa kaksi levyä päällekkäin, jolloin paksuudeksi tuli 4 senttiä. Kerrostaloasujana en omista mitään kovin ihmeellistä työkaluvalikoimaa, joten päätin, että levyt pitää saada tauluiksi mahdollisimman helposti.

Kasaamiseen kannattaa hankkia hyvää asennusliimaa. Jos ei omista silikoniprässiä, saa asennusliimaa ponneainepullossa ainakin Pattex-merkkisenä. Itse käytin Sika MaxTackia mitä ostin Prisman alennuksesta. MaxTack kuivuu nopeasti ja pitää hyvin.

liimaprässi ja maxtack liima
Sika MaxTack osoittautui hyväksi valinnaksi.

Kiinnitystä varten levyjen taakse kannattaa asentaa jonkinlainen kehikko. Kehikko jättää myös pienen ilmaraon levyn ja seinän väliin mikä parantaa vaimennusta. Kehikonkin voi tehdä itse, mutta päätin mennä siitä mistä aita on matalin ja ostin halpoja öljymaalauspohjia joista vain poistin kankaan. Tosin en välttämättä suosittele sitä, sillä 50 x 70 cm kehys jää pystysuunnassa turhan vajaaksi. Tämä joko haittaa tai sitten ei.

riisuttu maalauspohja kiinnitysvalmiina
Kehikon asettelua.

Maalauspohjien puuaines ei ollut maailman kovimmasta päästä ja sain helposti kierrettyä kiinnityskoukun kiinni. Koukut tuntuivat kuitenkin istuvan tiukasti kiinni. Nopeasti kuitenkin huomasin, että koukkua on mahdoton saada tasan keskelle ja taulu jäi vinoon. Korjasin kiinnitystä sen verran, että laitoin tauluihin 2 koukkua ja niiden väliin rautalankaa. Ei ehkä maailman paras ratkaisu sekään.

bilteman kalustetassut kehikon kulmissa


Kehikon kulmiin laitoin vielä pehmeät kalustetassut suojelemaan seinän maalipintaa.

Kankaissa riittää valinnanvaraa


Pelkkä valkoinen levy ei ole kovin kaunista katseltavaa, vaan ne kannattaa päällystää. Kangas ei kuitenkaan saa olla liian tiheää, nyrkkisääntönä sanotaan, että pitää pystyä puhaltamaan ilmaa kankaan läpi.

Netistä löytyi jos jonkunlaista kangaskauppaa ja aluksi havittelinkin jotain sarjakuva- tai scifihenkistä kangasta. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että se voisi tehdä asuntooni liian levottoman tunnelman. Lähdin paikalliseen Eurokankaaseen etsimään hillitympiä kuoseja.

Eurokankaassakin valinnanvaraa piisasi. Halusin kuitenkin kaksi erilaista, mutta mahdollisimman samantyylistä ja saman huomioarvon omaavaa kangasta. Ensimmäinen miellyttävä kangas löytyi helposti, mutta toinen tuotti jo hieman vaikeuksia.

Valitsemani kankaat olivat harvaa trikoomaista kangasta, mikä joustavuutensa ansiosta on helppo laittaa siististi paikalleen. Vaaleampi kangas vaikutti jopa todella harvalta.




Olin ensin ajatellut nitoa kankaat kiinni, mutta en omista kovin kummoista nitojaa. Päätin ensin laittaa kankaat kiinni nuppineulalla jos tulee jotain säätöä. Ja koska ne näyttivät pysyvän hyvin nuppineuloilla, jätin neulat paikalleen. Ompahan sitten helppo vaihtaa kangas jos joskus ilmenee tarvetta.

Kangas kannattaa leikata mahdollisimman sopivan kokoiseksi että se ei jää roikkumaan. En kuitenkaan ole Steve Jobs, joten en piitannut takapuolesta sen enempää kunhan ylimääräinen kangas ei jäänyt näkyville.

Onnistunut lopputulos


Nostin yhden taulun ensiksi kokeeksi hyllyn päälle ja tein alussa mainitsemani läpsäytystestin. Jo huolimattomasti aseteltuna se söi mukavasti tärykaikua. Asettelin molemmat taulut omille paikoilleen ja totesin, että toimii!

Musiikkia kuunnellessa tuntui ensin, että jotain puuttuisi. Ääni tuntui tulevan voimakkaammin kaiuttimien suunnasta ja se tuntui pehmeämmältä. Asetuin sweet spottiin istumaan ja pistin Norah Jonesia soimaan, läsnäolo tuntui vahvana.

Norahin kanssa herkisteltyäni pistin pyörimään elokuvan Koodinimi U.N.C.L.E:n. Katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa, mutta nytkin tila tuntui piirtyvän vahvempana eivätkä rytinät käyneet korvaan. Elokuvassa on muuten oikein mainiot musiikit.

Olen suhteellisen tyytyväinen taulujen ulkonäköön, ne ovat melko kookkaat, mutta eivät mitenkään liian dominoivat. Mikäli maku muuttuu, uutta kangasta vain päälle.

Lopputulos myös syntyi ihan käden käänteessä jos kankaiden valintaa ei lasketa. Tähän hommaan voi kädettömämpikin ryhtyä. Itse levyt eivät ole ihan ilmaisia, mutta muuten tarvikehankinnoista selviää pikkurahalla. Jos budjetti on tiukka ja on askartelutaitoinen, voi tehdä puusta kehikon, täyttää sen vanulla ja päällystää kankaalla, Ikean kehikoita ei taida enää olla saatavilla.

Varsinkin hifistin mittapuulla tämän tason akustointi ei tunnu juuri missään, mutta lopputulos parantaa kuuntelukokemusta stereoiden hintalapusta riippumatta. Rahaa saa toki halutessaan palamaan moninkertaisia määriä, mutta pienemmälläkin summalla voi saada aikaiseksi huomattavia muutoksia.

Suosittelenkin lämpimästi edes jonkinlaista akustointia kaikille kaikuisissa kivikopeissa asuville. Se voi vaikuttaa jopa stressitasoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.