maanantai 24. lokakuuta 2016

Uusi runko vai DxO One?

Vanhasta Olympus PENistäni on akkukotelon kansi rikki ja se on muutenkin nykymittapuulla vanhahtava sekä suorituskyvyltään että varustelultaan. Esimerkiksi reissukäytössä hyödyllinen wifi puuttuu kokonaan. Mielessä on käynyt rungon uusiminen, mutta sitten törmäsin Viikate Photographyn sivuilla DxO Onella otettuihin kuviin.

vanha Olympus PEN jossa akkukotelo rikki
Kameranuusimisaika?

Uudempia, esimerkiksi PEN E-PL7 -runkoja saa jo ihan järkevään hintaan uutena, joskus myös käytettynäkin. Mielessä käy kuitenkin aina välillä se, että tuleeko sillä kuvattua niin paljoa että hankinta kannattaa. Uusia leluja on toki aina kiva ostaa, mutta pyrin ostamaan sellaisia millä jaksan myös leikkiä.

Uudemmat rungot eivät kuitenkaan ratkaise yhtä perusongelmaa, kameran kokoa. Ne ovat itseasiassa jopa hieman suurempia kuin nykyinen E-PM1-runkoni. Kamera kulkee kyllä suhteellisen mukavasti olkalaukussa, mutta taskuun se ei enää mahdu.

Paras kamera on se mikä on mukana


Vanha viisaus, mutta se on edelleenkin totta. Nykyään tuleekin useimmiten kuvattua kännykällä. Kuvanlaatu riittää hyvin satunnaisten hetkien tallentamiseen ja reissussa kuvat saa helposti julkaistua minne ne ikinä sitten haluakaan laittaa.

Minkäänlaisesta hienostakaan järjestelmäkamerasta ei ole mitään iloa jos se ei ole mukana. - Sami Saarenpää

Testissä DxO ONE – www.aika-ajo.com

Joskus kuitenkin tekisi mieli saada vähän parempaa jälkeä. En kuitenkaan ole kovin innostunut raahaamaan erillistä kameralaukkua. Kameran pitää kulkea huomaamatta olkalaukussa tai mielellään jopa taskussa. Jos olen reissussa, tykkään liikkua kevyellä varustuksella ja järjestelmäkamera sopii huonosti siihen konseptiin.

Tunnelmaa, ei tekniikkaa


Toisaalta en edes halua pyrkiä teknisesti täydellisiin kuviin. Teknisesti vähän pieleen mennyt kuvakin voi olla tunnelmaltaan vahva. Huippuvehkeillä saa toki veitsenterävää jälkeä, mutta sellainen ei aina edes miellytä omaa silmää. Riippuu tietysti tilanteesta ja tarkoituksesta, mutta yleensä haluaisin vangita fiiliksen (joskus se jopa saattaa onnistuakin), en tuottaa teknisesti täydellistä kuvaa.

Esimerkiksi neuvostovalmisteinen Helios 44M -linssini tuottaa oikein käytettynä omaa silmääni miellyttävää jälkeä, mutta raskas käsitarkenteinen linssi sopii parhaiten lähinnä satunnaiseen hupikuvailuun. Reissuun sitä ei kannata ottaa vaikka sitä voisikin hätätapauksessa käyttää lyömäaseena itsepuolustustarkoituksissa.

DxO One


Ranskalaisen DxO:n One-kamera ei näytä perinteiseltä kameralta. Eikä sen tarvitsekaan. Itse laite on hyvin pelkistetty, mutta se osaa yhdistyä iPhoneen tai iPadiin jolloin älylaitteen näyttö toimii etsimenä. Kuvat on helppo muokata ja julkaista suoraan puhelimesta tai padista.

DxO Onessa on tuumainen kenno ja laadukas kiinteä optiikka. Mutta mikä parasta, se mahtuu taskuun. Normaalisti olisin sivuttanut tämän oloisen laitteen humpuukina, mutta kuvat puhuivat puolestaan. Viikate Photographyn Sami Saarenpää tuntuu pitävän laitteesta ja minä taas pidän hänen tyylistään.

Tietysti mies on kuvaajana ihan eri luokkaa kuin minä, mutta kun katsoo esimerkiksi näitä iPhonella ja DxO Onella otettuja otoksia: DOWNLOAD FESTIVAL 2016 - Viikate Photography, alkaa järjestelmäkameran ja Lightroomin kanssa ährääminen tuntua aika turhalta.

Toki kaikenlaiselle kuvaamiselle ja kuville on paikkansa, mutta koska vapaa-aikaa on rajoitetusti, pidän mieluusti työnkulun mahdollisimman virtaviivaisena. En halua keskittyä tekniikkaan vaan mieluummin itse kuvaan.

Kassan kautta ulos


Olin luonnostellut tätä juttua päässäni jo jonkun aikaa ja ajattelin kirjoittaa valinnan vaikeudesta. Päätös on kuitenkin nyt jo tehty. Sitä vauhditti osittain se, että ajankäytöllisistä syistä talven ulkomaanreissu jää tällä kertaa väliin, reissubudjetin voi pistää elektroniikkaan. Kesällä sitten taas jonnekin.

DxO One lähti siis tilaukseen, otin mukaan myös suojapussin, pöytäjalustan jalustakierteillä ja adapterisovitteen joka samalla toimittaa jonkinlaisen vastavalosuojan virkaa. Hintaa tuli koko paketille vajaa 600 euroa kotiin toimitettuna.

Loppuvuoden aikana yritän kirjoitella laitteesta tarkemman arvion, että onko se lopulta hitti vai huti. Vanha Olympus jää myös taloon, sillä ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa ja jos haluan joskus leikkiä "bokehnaattorilla", se sopii kyllä hyvin siihen tarkoitukseen. Helioksen henkilökuvausominaisuuksia pitäisi kyllä päästä kokeilemaan, ei vain ole ollut sopivaa uhria "objektiivien kalashnikoville".


tiistai 18. lokakuuta 2016

Rawwit haltuun – DxO OpticsPro for Photos

Valokuvistaan saa irti parhaan mahdollisen lopputuloksen kun kuvaa rawwia eli raakakuvaa. Rawwien käsittely on kuitenkin työläämpää, varsinkin jos kuvat on otettu erilaisissa olosuhteissa. Tulin puolivahingossa hankkineeksi DxO:n plugarin Applen Kuvat-sovellukseen ja se kannatti.
Käytän töissä Adoben Lightroomia, mutta en erityisemmin rakasta ohjelmaa. Töissä käsittelen sillä studiokuvia, mutta kotona en millään jaksaisi avata sitä. Olen muutenkin miettinyt vaihtoehtoja Adoben ohjelmille, Creative Cloud tuo ihan turhaa hässäkkää kotikoneelleni.

DxO oli firmana ennestaan tuttu, olin joskus hankkinut DxO Perspective -sovelluksen, mutta senkin käyttö oli jäänyt vähemmälle. Kun tuttu ja turvallinen iPhoto vaihtui ei niin kekseliäästi nimettyyn Kuvat-sovellukseen, alkoi pakka olla jo vähän sekaisin. Ongelmana oli, että en halunnut raw-kuvia Kuvat-sovellukseen tai toisaalta puhelimella otettuja kuvia Lightroomiin.

Olisi kuitenkin mukavaa, että kaikki kuvat olisivat samassa paikkaa ja saatavilla kaikilla laitteilla. Yksi Kuvat-sovelluksen luvatuista ominaisuuksista oli tuki erilaisille plugareilla ja nyt hyviä plugareita alkaakin olla jo saatavilla.

Kaiken lisäksi Applen 50 gigan pilvitila maksaa vain 99 senttiä kuussa ja laitteet osaavat älykkäästi siirrellä raskaampia kuvatiedostoja pilveen tallennustilan käydessä vähiin. Oli siis hyvä aika tarttua taas uudelleen työnkulkuun. Asia ei vain oikein ollut edistynyt, kun en ollut viime aikoina tarttunut "oikeaan" kameraan muuten kuin töissä.

DxO OpticsPro for Photos


DxO tunnetaan tasokkaista kuvankäsittelysovelluksistaan, mutta Perspectiveä lukuunottamatta ne ovat itseltäni jääneet vähemmälle huomiolle. Optics Pro -plugari maksoi kuitenkin vain kympin, joten päätin antaa sille mahdollisuuden.

OpticsPro for Photos ei tarjoa valtavia määriä säätöjä mutta lopputulokseen pääsee jonkun verran vaikuttamaan itse. Toisaalta kun säätöjä on vähän, ei kuvan hieromiseen mene loputtomasti aikaa lopputuloksen ollessa kuitenkin ihan mukiinmenevä.

Ominaisuudet


Käyttöliittymä on yksinkertainen.

Ominaisuuksia on 5 kappaletta. Optisten vääristymien korjaus, värilämpötilan korjaus, älykäs valaistuksen korjaus, kohinan poisto ja utuisuuden poisto.

Optisten vääristymien poisto toimii automaattisesti mikäli OpticsPro for Photos tunnistaa kameran ja linssin. Vanha Olympus PEN E-PM1 -runkoni ja Sigman 30/2.8 linssini tunnistautuivat mukisematta, kunhan vain muistaa, että ei edes käännä tai rajaa kuvaa ennen OpticsPro-käsittelyä. Vääristymän poisto antaa mukavasti ryhtiä kuville.

DxO Smart Lighting tarttuu älykkäästi valotuksen ongelmiin tarjoten kolme erilaista esiasetusta jotka vaikuttavat vain ominaisuuden voimakkuuteen. Eri tyyppisissä kuvissa kannattaa käyttää eri asetuksia, tosin Keep the mood eli Säilytä tunnelma toimi useimmiten parhaiten.

Värilämpötilan korjaus tuntui toimivan yleisesti ottaen hyvin ihan As shot -asennossa, mutta parissa kuvassa on ollut hyötyä kajota siihen. Mikäli säätöä tarvitaan, se on kuitenkin helppoa.

Kohinanpoistolle on kaksi vaihtoehtoa, HQ ja Prime, joista jälkimmäinen on parempi, mutta hitaampi käyttää. Kohinanpoiston voimakkuutta voi säätää liukusäätimellä. Useimmissa kuvissa HQ-asento tuotti riittävän laadukkaan lopputuloksen, mutta jos on joutunut käyttämään isompaa herkkyyttä, kannattaa valita Prime. Vanha Olympukseni on aika kova kohisemaan, mutta nyt se ei enää tunnu haittaavan niin paljoa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on DxO Clearview, jolla on tarkoitus poistaa kuvista olosuhteiden tuottamaa utuisuutta. Ominaisuus toimii hyvin ja usein noukkii selvästi lisää sävyjä taivaasta. Liian voimakkaasti käytettynä se voi kuitenkin tehdä kuvista rosoisia.

Laiskan miehen valinta


Lightroom tuottaa varmasti osaavissa käsissä paremman lopputuloksen, mutta jos edessä on 100 erilaisissa olosuhteissa otettua lomakuvaa jotka pitäisi saada Facebookin pakkauksen suttaamaksi tai lukulaseja käyttävien sukulaisten ihmeteltäväksi, tuottaa DxO OpticsPro for Photos yleensä vähintäänkin kelvollisen lopputuloksen.

Mutta miksi kuvata rawwia, jos antaa automatiikan hoitaa? OpticsPro for Photos antaa kuitenkin mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen ja se tekee huomattavasti parempaa jpg:tä kuin vanha Olympukseni (varsinkin oletusasetuksilla jälki on kamalaa). Lisäksi hankalat tapaukset voi aina hieroa halutessaan kuntoon jollain muulla kuvankäsittelyohjelmalla. Alkuperäisen raw-tiedoston voi ottaa uusintakäsittelyyn vaikka 10 vuoden jälkeen.

OpticsPro for Photos on oikein hyvä lisä macin omistajan työkalupakkiin, mikään ammattilaisen valinta se ei toki ole. Mikäli Adoben kelkkaan hyppääminen ei kiinnosta, mutta tarvitsee monipuolisemman työkalun, kannattaa tsekata täysiverinen OpticsPro. Hintaa sillä on siedettävät 129 euroa ja sen voi ostaa kertaostona, Adobe taas pyrkii pakottamaan asiakkaansa kuukausilaskutukseen (Lightroomista ilmeisesti saa myös vielä kertaostettavan version, mutta sen löytämistä ei ole tehty helpoksi).

Mikäli haluaa käyttää Kuvat-sovellusta ja kuvata rawwia, DxO OpticsPro for OS X Photos on lähes pakko-ostos kymmenen euron hinnallaan.

Lopuksi vähän kuvia: