maanantai 24. lokakuuta 2016

Uusi runko vai DxO One?

Vanhasta Olympus PENistäni on akkukotelon kansi rikki ja se on muutenkin nykymittapuulla vanhahtava sekä suorituskyvyltään että varustelultaan. Esimerkiksi reissukäytössä hyödyllinen wifi puuttuu kokonaan. Mielessä on käynyt rungon uusiminen, mutta sitten törmäsin Viikate Photographyn sivuilla DxO Onella otettuihin kuviin.

vanha Olympus PEN jossa akkukotelo rikki
Kameranuusimisaika?

Uudempia, esimerkiksi PEN E-PL7 -runkoja saa jo ihan järkevään hintaan uutena, joskus myös käytettynäkin. Mielessä käy kuitenkin aina välillä se, että tuleeko sillä kuvattua niin paljoa että hankinta kannattaa. Uusia leluja on toki aina kiva ostaa, mutta pyrin ostamaan sellaisia millä jaksan myös leikkiä.

Uudemmat rungot eivät kuitenkaan ratkaise yhtä perusongelmaa, kameran kokoa. Ne ovat itseasiassa jopa hieman suurempia kuin nykyinen E-PM1-runkoni. Kamera kulkee kyllä suhteellisen mukavasti olkalaukussa, mutta taskuun se ei enää mahdu.

Paras kamera on se mikä on mukana


Vanha viisaus, mutta se on edelleenkin totta. Nykyään tuleekin useimmiten kuvattua kännykällä. Kuvanlaatu riittää hyvin satunnaisten hetkien tallentamiseen ja reissussa kuvat saa helposti julkaistua minne ne ikinä sitten haluakaan laittaa.

Minkäänlaisesta hienostakaan järjestelmäkamerasta ei ole mitään iloa jos se ei ole mukana. - Sami Saarenpää

Testissä DxO ONE – www.aika-ajo.com

Joskus kuitenkin tekisi mieli saada vähän parempaa jälkeä. En kuitenkaan ole kovin innostunut raahaamaan erillistä kameralaukkua. Kameran pitää kulkea huomaamatta olkalaukussa tai mielellään jopa taskussa. Jos olen reissussa, tykkään liikkua kevyellä varustuksella ja järjestelmäkamera sopii huonosti siihen konseptiin.

Tunnelmaa, ei tekniikkaa


Toisaalta en edes halua pyrkiä teknisesti täydellisiin kuviin. Teknisesti vähän pieleen mennyt kuvakin voi olla tunnelmaltaan vahva. Huippuvehkeillä saa toki veitsenterävää jälkeä, mutta sellainen ei aina edes miellytä omaa silmää. Riippuu tietysti tilanteesta ja tarkoituksesta, mutta yleensä haluaisin vangita fiiliksen (joskus se jopa saattaa onnistuakin), en tuottaa teknisesti täydellistä kuvaa.

Esimerkiksi neuvostovalmisteinen Helios 44M -linssini tuottaa oikein käytettynä omaa silmääni miellyttävää jälkeä, mutta raskas käsitarkenteinen linssi sopii parhaiten lähinnä satunnaiseen hupikuvailuun. Reissuun sitä ei kannata ottaa vaikka sitä voisikin hätätapauksessa käyttää lyömäaseena itsepuolustustarkoituksissa.

DxO One


Ranskalaisen DxO:n One-kamera ei näytä perinteiseltä kameralta. Eikä sen tarvitsekaan. Itse laite on hyvin pelkistetty, mutta se osaa yhdistyä iPhoneen tai iPadiin jolloin älylaitteen näyttö toimii etsimenä. Kuvat on helppo muokata ja julkaista suoraan puhelimesta tai padista.

DxO Onessa on tuumainen kenno ja laadukas kiinteä optiikka. Mutta mikä parasta, se mahtuu taskuun. Normaalisti olisin sivuttanut tämän oloisen laitteen humpuukina, mutta kuvat puhuivat puolestaan. Viikate Photographyn Sami Saarenpää tuntuu pitävän laitteesta ja minä taas pidän hänen tyylistään.

Tietysti mies on kuvaajana ihan eri luokkaa kuin minä, mutta kun katsoo esimerkiksi näitä iPhonella ja DxO Onella otettuja otoksia: DOWNLOAD FESTIVAL 2016 - Viikate Photography, alkaa järjestelmäkameran ja Lightroomin kanssa ährääminen tuntua aika turhalta.

Toki kaikenlaiselle kuvaamiselle ja kuville on paikkansa, mutta koska vapaa-aikaa on rajoitetusti, pidän mieluusti työnkulun mahdollisimman virtaviivaisena. En halua keskittyä tekniikkaan vaan mieluummin itse kuvaan.

Kassan kautta ulos


Olin luonnostellut tätä juttua päässäni jo jonkun aikaa ja ajattelin kirjoittaa valinnan vaikeudesta. Päätös on kuitenkin nyt jo tehty. Sitä vauhditti osittain se, että ajankäytöllisistä syistä talven ulkomaanreissu jää tällä kertaa väliin, reissubudjetin voi pistää elektroniikkaan. Kesällä sitten taas jonnekin.

DxO One lähti siis tilaukseen, otin mukaan myös suojapussin, pöytäjalustan jalustakierteillä ja adapterisovitteen joka samalla toimittaa jonkinlaisen vastavalosuojan virkaa. Hintaa tuli koko paketille vajaa 600 euroa kotiin toimitettuna.

Loppuvuoden aikana yritän kirjoitella laitteesta tarkemman arvion, että onko se lopulta hitti vai huti. Vanha Olympus jää myös taloon, sillä ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa ja jos haluan joskus leikkiä "bokehnaattorilla", se sopii kyllä hyvin siihen tarkoitukseen. Helioksen henkilökuvausominaisuuksia pitäisi kyllä päästä kokeilemaan, ei vain ole ollut sopivaa uhria "objektiivien kalashnikoville".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki kommentti tai kysymys.